Lyijyasetaatti
| Lyijyasetaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H6O4Pb |
| Moolimassa |
325,3 g/mol 379,33 g/mol (trihydraatti) |
| Ulkomuoto | värittömiä kiteitä |
| Sulamispiste | 75 °C |
| Kiehumispiste | 100 °C (hajoaa) |
| Tiheys |
2,55 g/cm3 (trihydraatti) 1,69 g/cm3 (dekahydraatti) |
| Liukoisuus veteen | 60 g/100 ml |
Lyijyasetaatti eli lyijydiasetaatti eli lyijy(II)asetaatti ((CH3COO)2Pb · 3 H2O) on kiteinen yhdiste, jota valmistetaan mm. antamalla lyijyoksidin (PbO) reagoida etikkahapon (CH3COOH) kanssa. Se liukenee veteen ja glyseroliin. Lyijy(IV)asetaatissa lyijy esiintyy hapetusluvulla +IV.
Lyijyasetaattia käytetään maaleissa ja tekstiilien värjäyksessä. Lyijyasetaattipaperia käytetään myrkyllisen rikkivedyn havaitsemiseen.
Muiden lyijy-yhdisteiden tavoin lyijyasetaatti on myrkyllistä. Se aiheuttaa muiden lyijysuolojen tavoin sikiövaurioita.
Lyijyasetaatti on maultaan makeaa. Rooman valtakunnassa lyijyasetaattia tuotettiin viinin valmistusprosessin sivutuotteena lyijyastioita käyttämällä, koska se ei maistu pahalle kuten esimerkiksi kupariastiaa käyttämällä sivutuotteena syntyvä kupariasetaatti.
Eräässä lampailla tehdyssä tutkimuksessa lyijyasetaatin annostelu lampaille matalalla annoksella 5 mg/kg/vuorokausi kahdeksan viikon aikana johti kilpirauhasen vajaatoimintaan, huomattavan mataliin tyreotropiinin (TSH) ja mataliin T3- ja T4-pitoisuuksiin. Tyreotropiinin taso putosi noin kuudesosaan ja T3- ja T4-hormonien tasot putosivat noin puoleen.[1]
Lyijyasetaatille altistuneen kilpirauhasen vajaatoimintaa voidaan auttaa annostelemalla seleeninanopartikkeleita.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Badiei, K.; Nikghadam, P.; Mostaghni, K. and Zarifi, M. Effect of lead on thyroid function in sheep. Iranian Journal of Veterinary Research, Shiraz University, Vol. 10, No. 3, Ser. No. 28, 2009 http://ijvr.shirazu.ac.ir/article_1696_0d0c3ff42cbc25c34d9b1a61611839f5.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29665650