Le Figaro
| Le Figaro | |
|---|---|
 |
|
 Le Figaron ensimmäisen numeron etusivu (15. tammikuuta 1826). |
|
| Lehtityyppi | päivälehti |
| Julkaisija | Dassault Group |
| ISSN | ISSN 0182-5852 |
| Levikki | 358 000 |
| Perustettu | 1826 |
| Päätoimittaja | Robert Mergui |
| Sitoutuneisuus | keskusta-oikeistolainen |
| Kotikunta | Pariisi |
| Kotimaa | Ranska |
| Sivukoko | berliner |
| Ilmestymistiheys | päivittäin |
| Kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| OCLC | |
| Kotisivu | |
Le Figaro on ranskalainen Pariisissa päivittäin ilmestyvä konservatiivinen sanomalehti.[1]
Lehti perustettiin 1826 satiirisena viikkolehtenä ja nimettiin Pierre Beaumarchais’n näytelmän Figaron häät mukaan.[2] Myös lehden motto Sans la liberté de blâmer, il n’est point d’éloge flatteur – ”Ilman vapautta arvostella ei ole aitoa ylistystäkään” – on peräisin Figaron häistä.[3] Keskusta-oikeistolainen lehti on yleisesti tukenut UMP-puoluetta ja sen edeltäjiä.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Le Figaron ensimmäinen numero ilmestyi 15. tammikuuta 1826.[3] Lehti oli Ranskan suurin, ja siihen kirjoittivat muun muassa Émile Zola, Alphonse Karr ja Jules Claretie. Entisen pääministeri Joseph Caillaux’n vaimo Henriette Caillaux murhasi Le Figaron päätoimittajan Gaston Calmetten 16. maaliskuuta 1914 tämän julkaistua kirjeen, joka kyseenalaisti pääministerin rehellisyyden.lähde?
Toiseen maailmansotaan mennessä Le Figarosta oli tullut Ranskan merkittävin sanomalehti. Sodan jälkeen lehdestä on tullut ylemmän keskiluokan äänitorvi.[5][6]
Vuosina 2004–2018 lehden omisti Serge Dassault. Suuren lentokonevalmistajan Dassault Aviationin omistajan, pormestarin, hallitsevan Union pour un mouvement populaire -puolueen senaattorin ja saman puolueen kansalliskokousedustaja Olivier Dassault’n isän omistusta suuresta kansallisesta sanomalehdestä on pidetty hyvin ristiriitaisena niin lehden sisä- kuin ulkopuolellakin.lähde?
Lehti tuki Nicolas Sarkozyn vaalikampanjaa vuonna 2007.lähde?
Lehden levikki on noin 358 000 kappaletta. Sen päätoimittaja on Robert Mergui.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Raymond Kuhn: The Media in France. Routledge, 7.4.2006. ISBN 978-1-134-98053-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 28.12.2021). (englanniksi)
- ↑ Le Figaro. French newspaper 2021. Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Le Figaro: Presentation 2021. Groupe Dassault. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Semi Purhonen, Riie Heikkilä, Irmak Karademir Hazir, Tina Lauronen, Carlos J. Fernández Rodríguez, Jukka Gronow: Enter Culture, Exit Arts?: The Transformation of Cultural Hierarchies in European Newspaper Culture Sections, 1960–2010. Routledge, 26.9.2018. ISBN 978-1-351-72804-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 28.12.2021). (englanniksi)
- ↑ Le Figaro. French newspaper 2021. Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
- ↑ The press in France 11.11.2006. BBC. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Le Figaro réorganise son pôle News Stratégies. 24.1.2018. Viitattu 28.12.2021. (ranska)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Le Figaro Wikimedia Commonsissa
- Le Figaron kotisivut (ranskaksi)