Laidun

Kesäinen laidun ja karjaa Suomessa.

Lampaita talvisella laitumella Yhdysvalloissa. Etualalla laidunta rajaava piikkilanka-aita.

Laidun on tavallisesti ulkoilmassa oleva aidattu alue, jolla karja laiduntaa.

Suomessa tavallisimpia laiduntavia kotieläimiä ovat lammas, nauta, hevonen ja vuohi. Jonkin verran laidunnetaan myös poroja ja muita pieniä hirvieläimiä sekä biisoneita ja strutseja.

Laitumella on oltava riittävästi ruokaa, eli ruohoa ja puuvartisia kasveja, ja raikasta juomavettä. Suolaa tai nuolukivi on myös oltava. Laitumen eläinmäärä riippuu monista seikoista, kuten laitumen koosta, maaperän rakenteesta, kesän sateisuudesta ja niin edelleen. Tavallinen sääntö on, että lehmä vasikoineen tai viisi uuhta karitsoineen vaatii vähintään kahden hehtaarin laitumen. Kuiva keto kuivana kesänä ei kuitenkaan pysty elättämään tällaista eläinmäärää, jolloin laidunta on joko suurennettava, eläimiä vähennettävä, siirryttävä keinoruokintaan tai ne on siirrettävä uudelle laitumelle, kunnes ravintoa on jälleen riittävästi tarjolla.

Saaristossa eläimet vietiin kesäksi saareen, missä ne saivat olla koko kesän, jos saari oli riittävän suuri. Pienillä saarilla eläimiä jouduttiin siirtämään useasti kesän kuluessa. Siirtämisiin käytettiin leveäpohjaista venettä, jota liikutettiin soutamalla tai hinattiin soutuveneellä ennen moottorien käyttööntuloa. Lampaat pysyivät saaressa, mutta lehmät ja hevoset uivat naapurisaareen, jos ravinto loppui. Eläimet joivat sadevettä lätäköistä ja merivettä.

Metsälaiduntaminen oli Suomessa yleistä vielä 1900-luvun puolivälin aikoihin. Tavallisesti metsälaidun ympäröitiin puihin kiinnitetyllä piikkilangalla tai puunrungoista rakennetulla riukuaidalla. Entisinä aikoina ei tehty lainkaan aitaa, vaan karjalaumoja paimensivat paimenet. Paimenet olivat tavallisesti poikia tai tyttöjä, tai hieman yksinkertaisia aikuisia.

Nykyisin monet laitumet ovat maisemalaitumia, joilla eläimet pitävät avoimina perinnebiotooppeja ja -maisemia. Perinnebiotoopeilla laidunnettaessa niiden säilyminen luonnontilassa edellyttää, että karja ei saa lisäruokintaa, koska tämä johtaa perinnebiotoopin rehevöitymiseen ja lajiston muuttumiseen. Parsinavetoissa pidettävien lypsykarjan ja hiehojen osalta eläinsuojelulainsäädäntö edellyttää, että niiden tulee kesällä päästä laitumelle tai vastaavaan paikkaan vähintään 90 päivää vuodessa. Niinpä varsinkin lypsylehmiä näkee vielä myös peltolaitumilla.

Katso myös

• Sähköaita

Lähteet

• Lindgren, Leif: Saariston laitumet. Metsähallitus ja Edita Oy, 2000. ISBN 951-37-2968-0.
• Laidunnusopas (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kun laiduntaminen ei onnistu. Vaihtoehtoina jaloittelutarha (pdf) Oulun maaseutukeskus. Arkistoitu 3.7.2015. Viitattu 11.7.2009.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laidun Wikimedia Commonsissa