Kummituseläinmäiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kummituseläinmäiset
Tarsius spectrumgurskyae
Tarsius spectrumgurskyae
eoseeni–nykyaika (holoseeni)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini
Osalahko: Kummituseläinmäiset
Tarsiiformes
Gregory, 1915
Katso myös

  Kummituseläinmäiset Wikispeciesissä
  Kummituseläinmäiset Commonsissa

Kummituseläinmäiset[1] eli kummituseläinmäiset puoliapinat[2] (Tarsiiformes) on kädellisten osalahko, joka apinoiden (Simiiformes) kanssa muodostaa Haplorrhini-alalahkon.[3] Se sisältää kummituseläimet (Tarsiidae) ja niiden sukupuuttoon kuolleet sukulaiset.[4][5][6]

Mahdollisesti kummituseläinmäisiin kuuluvia fossiilisia heimoja ovat Afrotarsiidae, Archicebidae ja Omomyidae,[6] mutta niiden sukulaisuussuhteet ovat epävarmoja. Heimojen monofyleettisyydestä ei ole selvyyttä, ja kummituseläimet ovat saattaneet kehittyä suoraan Omomyidae-heimosta.[5][7][8][9] Lisäksi jotkut lajit tai ryhmät voivat olla läheisempää sukua apinoille kuin kummituseläimille[7][8][10] tai sijoittua sekä apinoiden että kummituseläinmäisten ulkopuolelle.[7][11]

Kummituseläinmäisten kehityslinja erkani apinoista arviolta noin 70 miljoonaa vuotta sitten.[12] Heimot Archicebidae ja Omomyidae ilmestyivät fossiiliaineistossa aivan eoseenin alussa noin 56 miljoonaa vuotta sitten,[13] kun taas Afrotarsiidae ja kummituseläimet ilmestyivät keskieoseenilla.[8][14] Kummituseläimiä tunnetaan vain Aasiasta,[14] mutta Omomyidae-lajeja eli myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ja Afrotarsiidae-lajeja myös Afrikassa.[8][13]

  1. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): ”Eläinkunnan luokittelu”, Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2137. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
  2. Nurminen, Matti (päätoim.): Maailman eläimet. Nisäkkäät 1, s. 310. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
  3. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Haplorrhini (TSN 943773) itis.gov. Viitattu 20.6.2021. (englanniksi)
  4. Ni, Xijun et al.: Oligocene primates from China reveal divergence between African and Asian primate evolution. Science, 6.5.2016, 352. vsk, nro 6286, s. 673–677. American Association for the Advancement of Science. doi:10.1126/science.aaf2107 ISSN 0036-8075 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.6.2021. (englanniksi)
  5. a b Ni, Xijun et al.: The oldest known primate skeleton and early haplorhine evolution. Nature, 5.6.2013, 498. vsk, nro 7452, s. 60–64. doi:10.1038/nature12200 ISSN 1476-4687 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.6.2021. (englanniksi)
  6. a b Heerschop, Sacha et al.: The pioneering role of PRDM9 indel mutations in tarsier evolution. Scientific Reports, 4.10.2016, 6. vsk, s. 34618. PubMed:27698394 doi:10.1038/srep34618 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.6.2021. (englanniksi)
  7. a b c Kay, Richard F. & Simons, Elwyn L. & Ross, Jennifer L.: The basicranial anatomy of African Eocene-Oligocene anthropoids. Teoksessa Fleagle, John G. & Gilbert, Christopher C. (toim.): Elwyn Simons: A Search for Origins, s. 126–127. New York, NY: Springer Science+Business Media, LLC, 2008. ISBN 978-0-387-73895-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.6.2021). (englanniksi)
  8. a b c d Chaimanee, Yaowalak et al.: Late Middle Eocene primate from Myanmar and the initial anthropoid colonization of Africa. Proceedings of the National Academy of Sciences, 26.6.2012, 109. vsk, nro 26, s. 10293–10297. National Academy of Sciences. ISSN 0027-8424 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.6.2021. (englanniksi)
  9. Morse, Paul E. et al.: New fossils, systematics, and biogeography of the oldest known crown primate Teilhardina from the earliest Eocene of Asia, Europe, and North America. Journal of Human Evolution, maaliskuu 2019, 128. vsk, s. 103–131. doi:10.1016/j.jhevol.2018.08.005 ISSN 0047-2484 (englanniksi)
  10. Jaeger, Jean-Jacques et al.: New Eocene primate from Myanmar shares dental characters with African Eocene crown anthropoids. Nature Communications, 6.8.2019, 10. vsk, nro 1. doi:10.1038/s41467-019-11295-6 ISSN 2041-1723 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.6.2021. (englanniksi)
  11. Bajpai, Sunil et al.: The oldest Asian record of Anthropoidea. Proceedings of the National Academy of Sciences, 12.8.2008, 105. vsk, nro 32, s. 11093–11098. PubMed:18685095 doi:10.1073/pnas.0804159105 ISSN 0027-8424 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.6.2021. (englanniksi)
  12. Pozzi, Luca et al.: Primate phylogenetic relationships and divergence dates inferred from complete mitochondrial genomes. Molecular Phylogenetics and Evolution, kesäkuu 2014, 75. vsk, s. 165–183. PubMed:24583291 doi:10.1016/j.ympev.2014.02.023 ISSN 1055-7903 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 21.6.2021. (englanniksi)
  13. a b Gunnell, Gregg F.: Omomyid. Teoksessa Fuentes, Agustín (toim.): The International Encyclopedia of Primatology, s. 893. Chichester, West Sussex: John Wiley & Sons, Inc, 2017. ISBN 9780470673379 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.6.2021). (englanniksi)
  14. a b Zijlstra, Jelle S. & Flynn, Lawrence J. & Wessels, Wilma: The westernmost tarsier: A new genus and species from the Miocene of Pakistan. Journal of Human Evolution, marraskuu 2013, 65. vsk, nro 5, s. 544–550. doi:10.1016/j.jhevol.2013.06.015 ISSN 0047-2484 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.6.2021. (englanniksi)
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.