Kullanhuuhdonta

{{Tarkistettava}}

Kullanhuuhdonnalla tarkoitetaan maaperässä olevan kullan hyödyntämistä.^[1] Suomen Lapin Inarin ja Sodankylän kuntien alueella saamelaisten kotiseutualueella^[2] sijaitsevat kultakentät ovat ainoita alueita koko Euroopassa, jossa pintamaan kultaesiintymät ovat tarpeeksi suuria taloudellisesti kannattavalle kullanhuuhdonnalle.^[lähde? ] Lemmenjoen alueella on toiminut useita pää- tai sivutoimisia koneita käyttäviä kullankaivajia.^[lähde? ] Lisäksi lapiokaivu on ollut suosittua harrastustoimintaa.^[lähde? ] Vuonna 2020 koneellinen kullanhuuhdonta päättyi Lemmenjoen kansallispuistossa yhdeksän vuoden siirtymäajan jälkeen uudistetun kaivoslain (621/2011) nojalla. Lain perusteluissa todettiin kullankaivuun aiheuttamien ympäristövaikutusten olevan Lemmenjoen kansallispuiston perustamistarkoituksen vastaisia.^[3] Koneellinen kullankaivuu jatkuu Tankavaaren ja Saariselän alueilla, sekä itäisen Kutturantien, Sotajoen ja Tolosjoen varsilla.^[4]

Ympäristövaikutukset

Lemmenjoen koneellisen kullankaivuun lopettaneen kaivoslain (621/2011) perusteluissa todetaan koneellisen kullankaivuun aiheuttavan haitallisia vaikutuksia erityisesti kaivuualueen ja sen lähialueiden maaperään ja maisemaan, vesiin ja vesistöihin sekä kalastoon ja kalakantoihin.^[5] Myös Metsähallituksen vuoden 2016 Hammastunturin erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa kullankaivuun todetaan olevan uhka alueen virtavesille, luonnonmetsille, aapasoille, tunturikankaille ja -koivikoille sekä uhanalaisille eläin- ja kasvilajeille. Lisäksi kaivualueiden palautuminen luonnontilaista vastaavaksi voi olla maisemoinninkin jälkeen hidasta ja vaikeaa.^[6]

Vaikutukset saamelaiskulttuuriin

Kaivoslain (621/2011) mukaan kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää, mikäli se heikentää olennaisesti edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinteinoja, kuten poronhoitoa, tai ylläpitää saamelaiskulttuuria.^[7] Koneellinen kullankaivu vaikuttaa poronhoitoon laidunaluemenetyksinä sekä lisääntyvänä maastoliikenteenä.^[8] Saamelaiskäräjien mukaan kaivinkoneiden ja vesipumppujen aiheuttaman melun johdosta porojen laidunalueet kaventuvat ilmoitettuja lupa-alueita laajemmin. Vedenlaadun heikkenemisellä voi olla mittavat vaikutukset saamelaisten perinteiselle kalastukselle.^[9]

Huuhdontatavat

Lapiokaivu

Lapiokaivussa lapioilla ja hakuilla kaivettu maa-aines lapioidaan huuhdontaränniin, jonka jälkeen ränniin ohjattu vesi kuljettaa kevyen maa-aineksen pois painavempien aineiden kuten kullan jäädessä rännin rihloihin. Rihloihin pakkautunut rikaste lasketaan sen jälkeen vaskooliin, jolla huuhtomalla kulta-aines saadaan erotettua muista aineista.^[lähde? ]

Koneellinen kaivu

Koneellisessa kaivussa kultapitoinen maa-aines kaivetaan ylös kaivinkoneella, jonka jälkeen maa-aines syötetään huuhtomoon. Suurin osa Suomen kullankaivajista käyttää yksinkertaista huuhtomoa, jossa maa-aines syötetään pienen seulan läpi huuhdontaränneihin, jonka jälkeen virtaava vesi huuhtoo pois kevyen maa-aineksen kullan jäädessä rännin rihloihin.^[lähde? ]

Eri puolilla maailmaa, etenkin Kanadan Klondikessa, toimii isoja kullanhuuhdontaan perustuvia kultakaivoksia. Isoissa huuhtomoissa kaivettu maa-aines syötetään yleensä isoihin täry- ja rumpuseuloihin, joista hienoin maa-aines päätyy huuhdontaränneihin. Huuhdontaränneistä maa-aines ohjataan usein vielä pieneen sentrifugiin pienimpienkin kultahippujen keräämiseksi.^[lähde? ]

Muuta

Tankavaaran Kultakylä ja Kultamuseo

Sodankylän Tankavaarassa toimiva Tankavaaran Kultakylä tarjoaa matkailu-, ravintola- ja elämyspalveluita.^[10] Tankavaarassa sijaitsee myös Tankavaaran Kultamuseo, jonka näyttelyt käsittelevät niin Suomen kuin maailmankin kullanhuuhdonnan historiaa.^[11]