Konica
| Konica Corporation | |
|---|---|
| Yritysmuoto | pörssiyhtiö |
| Perustettu |
1873 (Konishiya) 1936 (Konishiroku Honten Co., Ltd.) |
| Perustaja | Rokusaburo Sugiura |
| Lakkautettu | 2003 (Konica Minolta -fuusio) |
| Kotipaikka | Japani |
| Toiminta-alue | maailmanlaajuinen |
| Toimiala | optinen ja hienomekaaninen teollisuus |
| Tuotteet | kamerat, kopiokoneet, valokuvausmateriaalit, minilaboratoriot, tiedontallennusvälineet, ammattioptiikka |
| Liikevaihto | 4,7 miljardia USD (1999)[1] |
| Henkilöstö | 4 900 (1999)[1] |
Konica Corporation (vuoteen 1987 Konishiroku) oli japanilainen optisen alan suuryritys, joka oli alallaan yksi maailman vanhimmista. Se tuli tunnetuksi 1900-luvun taitteesta lähtien valokuva- ja elokuvakameroistaan, filmeistään ja valokuvamateriaaleistaan sekä 1900-luvun loppupuolella kopiokoneistaan. Se fuusioitui vuonna 2003 Minoltan kanssa ammattioptiikkaan, ammattitulostukseen, digipainoon ja digitaaliseen kuvantamistekniikkaan keskittyväksi Konica Minoltaksi.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konica-yhtiö perusti Rokusaburo Sugiura vuonna 1873, seitsemän vuotta ennen Kodakin perustamista. Hän työskenteli Tokiossa apteekkialalla ja sai työnantajansa kiinnostumaan valokuvausalan laitteiden ja materiaalien tuonnista Yhdysvalloista ja Euroopasta. Vuoden 1880 paikkeilla tämän Konishi-nimisen yrityksen tytäryhtiö Rokuosha alkoi valmistaa itse kameroita tilausten perusteella, ja pian kamerapajoja oli jo kolme. 1890-luvulla tuotantoa laajennettiin tilaustoiminnasta sarjavalmistukseksi, ensimmäisenä suosikkituotteena Konishi Cherry-niminen käsivaralta käytettävä kamera. Vuonna 1902 perustettiin valoherkkiä materiaaleja valmistava oma tehdas korvaamaan maahantuontia, ja näiden tuotenimeksi otettiin Sakura, suomeksi kirsikankukka. Sakura-merkkiä alettiin käyttää sitten myös kameroissa, joiden valikoima laajeni nopeasti, sekä vuodesta 1929 alkaen myös valokuvausfilmeissä. Ensimmäinen maailmansota rajoitti tuontia Japaniin ja vahvisti näin sen omaa teollisuutta. Konishi alkoi valmistaa myös valokuvapaperin pohjapaperia yhteistyössä Mitsubishi-yrityksen kanssa.[1]
Vuonna 1916 Konishi aloitti kameroidensa viennin Eurooppaan, aluksi Isoon-Britanniaan, ja vuonna 1925 Konishirokuksi muuttunut yhtiö aloitti ensimmäisenä Japanissa valokuvausobjektiivien tuotannon Japanin merivoimilta saadun tähtäintilauksen myötä. Ensimmäinen Hexar-objektiivi jäljitteli brittiläisen Thorntonin mallia. Samana vuonna esitelty Pearlette-pikkukamera puolestaan mukaili Kodakin taskukameraa.[1]
1930-luvulla Konishiroku laajensi valikoimaansa valokuvauksesta elokuvaukseen. Ensimmäinen filmiprojektori esiteltiin 1931 ja ensimmäinen elokuvakamera 1935. Toisen maailmansodan vuosina yhtiö oli monien muiden tavoin pakotettu suuntaamaan tuotantonsa sotilaskäyttöön, ja vuonna 1945 yrityksen tehdas, varasto ja tutkimuskeskus vahingoittuivat Yhdysvaltojen pommittamina.[1]
Sodanjälkeinen nousu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japanin antauduttua ja rauhan tultua Konishiroku kykeni jälleen suuntautumaan siviilituotantoon kuluttajille ja valokuvauksen ammattilaisille. Se esitteli jo ennen sotaa suunnitellun, ensimmäisen kinofilmiä käyttävän Rubikon-kameransa, mutta vaihtoi sen nimen Konicaksi, josta tuli vuonna 1987 koko yrityksen nimi. Vuoden 1947 paikkeilla Konishiroku vastasi lähes puolesta Japanin kameratuotannosta ja kuului maan viiden johtavan objektiivivalmistajan ja kolmen johtavan suljinvalmistajan joukkoon.[1]
1950-luvulta alkoi Konishirokun vahvan kasvun aika. Vuonna 1956 se perusti oman maahantuontiyhtiön Yhdysvaltoihin ja vuonna 1962 Länsi-Saksan Hampuriin. Seuraavana vuonna valmistui uusi tehdas Tokion Hachiōjiin. Vuonna 1964 yritys esitteli ensimmäisen Sakura-värinegatiivifilminsä, joka oli markkinoiden herkin. Pitkän kehitystyön tuloksena esiteltiin maailman ensimmäinen automaattivalotuksella varustettu järjestelmäkamera Konica Autorex, jota seurasi 1960-luvun loppupuolella Autoreflex-sarja. Sen markkinaosuus jäi pieneksi, mutta siihen kuuluvat mekaaniset kamerarungot ovat tulleet vuosikymmenten myötää tunnetuiksi poikkeuksellisesta luotettavuudestaan ja toimivuudestaan jopa ilman huoltoja.[2][1][3].
Vuosikymmenen lopulla Konishiroku kärsi tappioita viallisen värifilmierän ja tuotteiden heikon markkinoinnin takia. Yhtiön johtoon tuotiin ensi kertaa omistajaperheen ulkopuolisia asiantuntijoita, ja Konican strategiaksi tuli laajentua valo- ja elokuvauksesta muihin optiikkaa käyttäviin nouseviin aloihin, kuten tavallista paperia käyttäviin valokopiokoneisiin. Niiden osuus yrityksen liikevaihdosta nousi 1970-luvun loppuun mennessä jo noin neljännekseen. Vuonna 1975 yhtiö toimitti Neuvostoliittoon valokuvapaperia valmistavan tehtaan. Myös kameroiden kehitys jatkui, ja vuonna 1977 yhtiö esitteli maailman ensimmäisen automaattitarkenteisen kinofilmikompaktin Konica C35 AF:n. Vuonna 1979 oli vuorossa Konica FS-1, maailman ensimmäinen kiinteällä filminsiirtomoottorilla ja automaattisella filminlatauksella varustettu järjestelmäkamera[4][1] .
1980-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1980-luvulla Konishiroku kasvoi erityisesti valokopiomarkkinoilla ostamalla Royal Business Machines -yhtiön, josta tuli Konica Business Machines USA. Yritys perusti kopiokonetehtaat Länsi-Saksan Lüneburgiin ja Yhdysvaltojen Marylandiin. Valokopioalan yhteistyötä alettiin tehdä italialaisen Olivettin ja yhdysvaltalaisen IBM:n kanssa, mutta Konica käytti myös omaa U-Bix-merkkiään. Yhtiö laajentui myös magneettiseen tiedontallennukseen, kuten videonauhoihin ja tietokonedisketteihin, CD-levytekniikkaan sekä telefax-laitteisiin. Aikakauden menestystuotteita olivat myös kuluttajia valokuvien kehittämisessä palvelevat minilaboratoriot: Konishiroku onnistui ensimmäisenä tuomaan markkinoille mallit, jotka toimivat ilman vesijohtoliitäntää. Liikevaihdon kasvusta ja toiminnan monipuolistumisesta huolimatta Konishirokun kannattavuus heikkeni 1980-luvulla tuntuvasti muun muassa jenin kurssin kallistumisen vuoksi.[1]
Konishiroku otti vuonna 1987 käyttöön uuden yhtiönimen Konica ja vaihtoi myös Sakura-filmimerkkinsä ja U-Bix-kopiokonemerkkinsä Konicaksi. Vuosikymmenen lopulla yhtiö panosti vahvasti lääketieteellisen kuvantamisen alueelle, joka nykyisin on keskeinen osa Konica Minoltan toimintaa. Uusia kuluttajakameroitakin tuotiin yhä markkinoille, kuten vuoden 1989 äänen avulla laukaistava Kanpai-hupikamera ja vuoden 1990, Konica A4, maailman pienin ja kevyin täysautomaattinen kinofilmikompakti. 1990-luvun taitteessa suosituiksi tulivat myös kertakäyttökamerat, joihin ei voinut vaihtaa filmirullaa, sekä uuteen APS-filmiformaattin perustuvat kuluttajakamerat. Toimistotekniikan puolella Konica jatkoi kehitystyötään esittelemällä vuonna 1995 värilasertulostimen Konica KL-2010 ja muita lasertekniikkaan ja digitaalisuuteen perustuvia kopiokoneita ja tulostimia. Vuosikymmenen lopulla Konica nousi Yhdysvaltain markkinajohtajaksi digitaalisissa kopiokoneissa ja lopetti analogisten mallien tuotannon. Konica pysyi kannattavana yrityksenä läpi 1990-luvun, kunnes vuosituhannen taitteessa kannattavuus alkoi heiketä, mikä johti vuoden 2003 fuusioon Minoltan kanssa Konica Minoltaksi.[1] Muutamaa vuotta myöhemmin Konica Minolta luopui valokuvausbisneksestään, lopetti filminvalmistuksen, myi osan digikameraliiketoiminnastaan Sonylle ja keskittyi ammattioptiikkaan ja -elektroniikkaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Konica Corporation History (Lähteenä International Directory of Company Histories, Vol. 30. St. James Press, 2000.) fundinguniverse.com. Viitattu 13.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Konica SLR system 1960-1987 buhla.de. Viitattu 13.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Salokorpi, Jussi: 50-luvun kahvimylly, 70-luvun vatkain – Katso lukijoiden kuvat ja lue lyhyet tarinat kymmeniä vuosia kestäneistä kodin laitteista Yle Uutiset. 12.5.2019. Viitattu 13.5.2019.
- ↑ Konica FS-1 1979-1983 buhla.de. Viitattu 13.5.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konica Wikimedia Commonsissa