Kivikkoalvejuuri
| Kivikkoalvejuuri | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Pteridopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Alvejuurikasvit Dryopteridaceae |
| Suku: | Alvejuuret Dryopteris |
| Laji: | filix-mas |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas) on yleinen, erityisesti Euroopassa tavattava saniainen. Se on Nurmijärven nimikkokasvi.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kivikkoalvejuuren maavarsi on lyhyt, jokseenkin pysty tai vaakasuora sekä tiheitten liuskaisten suomujen peittämä. Kasvin pystyt lehdet ovat kimppuina ja kasvavat 25–80 cm korkeiksi. Lehtiruoti on vaaleanruskeiden suomujen peitossa ja pituudeltaan alle puolet lehtilavan pituudesta. Lehtilapa on parilehdykkäinen ja kapeanpuikea. Lehdykät ovat kapeanpuikeita ja parijakoisia tai pariosaisia, liuskat tylppiä, pitkulaisia ja sahahampaisia. Tyvilehdykät ovat ylempiä lehdyköitä lyhyempiä. Lehdyköiden alapinnalla on kaksi riviä pieniä itiöpesäkkeitä. Itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja niiden katesuomut ovat munuaismaisia. Suomessa kivikkoalvejuuren itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[2][3] Kivikkoalvejuuri haisee tympeältä.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivikkoalvejuuri on levinnyt lähes koko Eurooppaan, mutta puuttuu mantereen aivan pohjoisimmista osista. Satunnaisemmin lajia tavataan myös Turkista, Keski-Aasiasta, Venäjän kaukoidästä, paikoitellen eri puolilta Pohjois-Amerikkaa sekä Grönlannista.[5] Suomessa kivikkoalvejuuri on varsin yleinen maan etelä- ja itäosissa, pohjoisessa sitä tavataan vain paikoin.[6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimensä mukaisesti kivikkoalvejuuri viihtyy louhikoissa, kallioilla sekä kuivissa ja varsinkin kivikkoissa lehdoissa. Se viihtyy selvästi kuivemmilla paikoilla kuin useimmat muut Suomessa tavattavat lähisukulaisensa, kuten esimerkiksi metsäalvejuuri (D. carthusiana).[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka kivikkoalvejuuri on myrkyllinen kasvi, sen juurakkoa on käytetty kansanlääkinnässä ainakin antiikin ajoista saakka. Sitä on käytetty muun muassa lisäämään imettävien äitien maidoneritystä sekä matolääkkeenä. Ennen synteettisten matolääkkeiden kehittämistä kivikkoalvejuuri oli ainoa tunnettu lääke heisimatoja vastaan.[7] Alvejuuressa (alve=heisimato) on lukuisia floroglusiinijohdoksia, joista tuli aikoinaan puhtaana markkinoille flavaspiinihappo ja myöhemmin desaspidiini.[8] Aikaisemmin lääketehtaissa kasvin juuresta uutettiin matolääkkeeksi floroglusinoleja (Extractum filicis), ja alvejuuriuute oli jopa Suomen ensimmäinen vientilääke. Myrkyllisyyden takia enempää alvejuuriuutetta kuin puhtaita floroglusinolejakaan ei enää käytetä heisimatojen häätöön.[9]
Kivikkoalvejuurta käytetään myös koristekasvina varjoisissa tai puolivarjoisissa kasvupaikoissa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982. ISBN 951-9078-87-8
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nurmijärvi: Tietoa kunnasta Viitattu 4.10.2011.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 49.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 154.
- ↑ Suomen terveyskasvit 1982, s. 130.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran: Träjon (myös kartta) 2004. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.10.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kivikkoalvejuuren levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 4.10.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 96.
- ↑ Airaksinen, M.M., Matolääkkeet ja loisten hoitoon käytetyt aineet, kirjassa Tuomisto, J. ja Paasonen, M. (toim.) Farmakologia, LOATS, Helsinki 1978, ss. 627-629.
- ↑ Pesonen, Ullamari, Matolääkkeet ja ulkoloisten häätöön käytetyt lääkkeet, kirjassa Koulu, M., Mervaala, E., Pesonen, U., Farmakologia ja toksikologia, Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2022, s. 1047
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Dryopteris filix-mas - kivikkoalvejuuri
- Kasviatlas 2010: Kivikkoalvejuuren levinneisyys Suomessa
- Kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas). Pinkka, lajintuntemuksen oppimisympäristö. Arkistoitu 29.4.2013.
- ITIS: Dryopteris filix-mas (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Dryopteris filix-mas (englanniksi)
- Flora of China: Dryopteris filix-mas (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Dryopteris filix-mas (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)