Kimmo Peltonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kimmo Peltonen
Henkilötiedot
Syntynyt27. heinäkuuta 1975 (ikä 49)
Lahti, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Peltsi
Pelipaikka puolustaja
Maila oikea
Pituus 181 cm
Paino 91 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1993–2007
Seurat Reipas Lahti (SML/I-div.)
Pelicans (I-div.)
HPK (SML)
TPS (SML)
HV71 (SEL)
Blues (SML)

Kimmo Peltonen (s. 27. heinäkuuta 1975 Lahti) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja. Hän pelasi urallaan SM-liigassa yhteensä 271 runkosarjaottelua tehoin 31+64=95 sekä keräsi niissä 204 jäähyminuuttia. Pudotuspeleissä Peltonen teki 40 ottelussa tehot 6+9=15 sekä keräsi 28 jäähyminuuttia. Rightin puolustaja pelasi myös yhden kauden Ruotsissa. Peltosen vahvuudet olivat kiekollinen peli, rauhallisuus sekä ylivoimapelaaminen.[1] Hän toimi Hämeenlinnan Pallokerhon kapteenina vuosina 2000–2002.

Peltonen aloitti jääkiekon pelaamisen kotikaupungissaan Lahdessa. Hän teki SM-liigadebyyttinsä Reipas Lahdessa kaudella 1993–1994 keräten kauden ainoaksi jääneessä liigaottelussaan myös kaksi jäähyminuuttia. Joukkue putosi kaudeksi 1994–1995 I-divisioonaan, jossa Peltonen pelasi kauden aikana myös yhden miesten pelin. Kausi 1995–1996 oli hänen tulokaskautensa I-divisioonassa ja hän teki 40 runkosarjaottelussa tehot 4+10=14.

Kaudella 1996–1997 Reipas Lahden nimi muuttui Pelicansiksi. Peltonen oli kaudella 1997–1998 joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 14+7=21 ja hän jakoi koko I-divisioonan puolustajien maalipörssin voiton Hermeksen Tuomo Kyhän kanssa. Puolustajien pistepörssissä Peltonen sijoittui viidenneksi. Hänen viimeiseksi jäänyt Pelicans-kautensa 1998–1999 päättyi Pelicansin SM-liiganousuun, mutta Peltonen jatkoi SM-liigauraansa Hämeenlinnan Pallokerhossa kaudella 1999–2000. SM-liigan tulokaskausi toi hänelle yhteensä 52 runkosarja- ja kahdeksassa playoff-ottelussa tehot 7+7=14. Peltonen voitti SM-pronssia keväällä 2000.[2]

Tulokaskautensa jälkeen Peltonen nousi seuraavalla kaudella 2000–2001 HPK:n kapteeniksi ja joukkueen ykköspuolustajaksi[1] ollen tehoilla 4+16=20 joukkueen tehokkain puolustaja. Kaudella 2001–2002 Peltonen teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 9+15=24. Hän oli vasta HPK:n neljänneksi paras puolustaja, mutta sijoittui neljän muun pelaajan kanssa SM-liigan puolustajien pistepörssissä kahdeksanneksi. Peltonen voitti SM-pronssia keväällä 2002,[2] mutta hänen kautensa päättyi kuitenkin rannemurtumaan välierissä Jokereita vastaan Peltosen jouduttua Alex Brooksin taklaamaksi.[3]

Kaudeksi 2002–2003 Peltonen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Turun Palloseuraan.[3] Hänestä odotettiin joukkueeseen kiekollista "liideriä", mutta Peltonen pelasi kuitenkin odotuksia heikommin.[1] Hänen toinen kautensa 2003–2004 jäi rannevamman takia hyvin rikkonaiseksi.[4] TPS:n varakapteenina toiminut Peltonen voitti SM-hopeaa keväällä 2004. Hän siirtyi kaudeksi 2004–2005 kaksivuotisella sopimuksella Ruotsiin ja hallitsevaan Elitserienin mestarijoukkue HV71:een.[5] Kausi oli Peltosen ainoa ulkomailla.

Peltonen ei pelannut HV71:ssä toista sopimuskauttaan, sillä hän palasi perhesyistä Suomeen kaudeksi 2005–2006[1] ja teki kolmivuotisen sopimuksen Espoo Bluesin kanssa.[6] Peltosesta tuli joukkueen varakapteeni.[7] Hänen kautensa päättyi kuitenkin jo 31 ottelun jälkeen joulukuussa 2005 Peltosen loukattua polvensa ottelussa Tampereen Ilvestä vastaan.[8]

Peltosen polvivamma jatkui kaudella 2006–2007. Hän kävi leikkauksessa elokuussa 2006 ja hänen odotettiin palaavan kaukaloon loka-marraskuun vaihtessa.[9] Peltosen toipuminen kesti lopulta yli vuoden.[10] Hän pelasi runkosarjan lopulla kuusi ottelua sekä kahdeksan ottelua kevään 2007 pudotuspeleissä, mutta Peltosen polvi ei kestänyt enää ammattipelaamisen rasitusta ja hänen uransa todettiin päättyneeksi kesäkuussa 2007.[11]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltonen edusti Suomen A-maajoukkuetta yhteensä seitsemän ottelun verran Euro Hockey Tour -tasolla tehden yhden syöttöpisteen.[2] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä 16. joulukuuta 2002 Moskovan Baltika-turnauksessa, jossa Suomi kohtasi ensimmäisenä Espoon areenalla Slovakian.[12]

Uran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Peltonen toimii urheilumarkkinointiyritys Procito Oy:n myyntijohtajana.[13]

    Runkosarja   Pudotuspelit
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM
1993–1994 Reipas Lahti SM-liiga 1 0 0 0 2
1994–1995 Reipas Lahti I-divisioona 1 0 0 0 0
1995–1996 Reipas Lahti I-divisioona 43 4 10 14 46
1996–1997 Pelicans I-divisioona 40 10 7 17 40
1997–1998 Pelicans I-divisioona 32 14 7 21 36
1998–1999 Pelicans I-divisioona 30 10 11 21 46
1999–2000 HPK SM-liiga 52 6 5 11 32 8 1 2 3 2
2000–2001 HPK SM-liiga 40 4 16 20 30
2001–2002 HPK SM-liiga 54 9 15 24 56 7 2 4 6 4
2002–2003 TPS SM-liiga 48 4 9 13 32 5 0 2 2 6
2003–2004 TPS SM-liiga 39 5 10 15 18 12 3 0 3 8
2004–2005 HV71 Elitserien 47 2 6 8 70
2005–2006 Blues SM-liiga 31 3 7 10 32
2006–2007 Blues SM-liiga 6 0 2 2 2 8 0 1 1 8
8 kautta yhteensä SM-liiga 271 31 64 95 204 40 6 9 15 28
1 kausi yhteensä Elitserien 47 2 6 8 70
  1. a b c d Jatkoaika.com
  2. a b c EliteProspects
  3. a b TPS vahvisti miehistöään tulevalle kaudelle 25.4.2002. Jatkoaika.com. Viitattu 15.11.2011.
  4. Helminen, Antti: Peltosen paluu 25.11.2003. Jatkoaika.com. Viitattu 15.11.2011.
  5. Tepsin Peltonen Ruotsiin 13.4.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 15.11.2011.
  6. Bluesin uusimmat vahvistukset: Pirnes, Peltonen ja Kaltiainen 28.4.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 15.11.2011.
  7. Hirvosesta Bluesin kapteeni 22.8.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 15.11.2011.
  8. Peltonen sivussa loppukauden 13.12.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 15.11.2011.
  9. Pliskauskasilla pikainen visiitti, Blues-pelaajia leikkauspöydälle 14.8.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 15.11.2011.
  10. Nieminen, Juuso: Peltonen pelaa polvivaivoista huolimatta 20.3.2007. Jatkoaika.com. Viitattu 15.11.2011.
  11. Peltonen lopettaa, myös Korhonen sivussa toistaiseksi 6.6.2007. Jatkoaika.com. Viitattu 15.11.2011.
  12. MTV3-STT: Leijonissa viisi ensikertalaista Baltika-turnauksessa 27.11.2002. MTV3. Viitattu 15.11.2011.
  13. Yhteystiedot | Procito