Kiipijäkäärmeet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiipijäkäärmeet
Elaphe climacophora
Elaphe climacophora
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Tarhakäärmeet Colubridae
Alaheimo: Varsinaiset tarhakäärmeet Colubrinae
Suku: Kiipijäkäärmeet
Elaphe
Fitzinger, 1833
Katso myös

  Kiipijäkäärmeet Wikispeciesissä
  Kiipijäkäärmeet Commonsissa

Kiipijäkäärmeet[1] (Elaphe) on tarhakäärmeiden heimoon kuuluva myrkyttömien käärmeiden suku.[2] Nykykäsityksen mukaan sukuun kuuluu 17 lajia,[3] joiden levinneisyysalue ulottuu Japanista, Koreasta ja Amurista sekä Malaijien saaristosta Lähi-itään ja Etelä-Eurooppaan.[4][5] Vaikka kiipijäkäärmeitä tavataan pääosin Aasiassa, lajit Elaphe dione, Elaphe sauromates ja Elaphe urartica elävät Euroopassa Aasian lisäksi ja nelijuovakäärme (E. quatuorlineata) elää yksinomaan Euroopassa.[6][7][8][9]

Kiipijäkäärmeiden sukuun luettiin aiemmin yli 50 lajia, jotka elivät paitsi Euraasiassa, myös Pohjois- ja Keski-Amerikassa. Lajeja yhdistivät löyhästi jotkut ulkonäölliset piirteet, mutta suku ei ollut monofyleettinen, ja lajit kuuluvat tosiasiassa useaan sukuun.[6][10] Lajeille yhteistä oli se, että ne olivat keski- ja suurikokoisia, usein kiiltäväsuomuisia, olemukseltaan rauhallisia käärmeitä, joista osa myös kiipeili puissa.[6] 2000-luvun ensikymmenellä tehdyt DNA-tutkimukset ovat osoittaneet, että amerikkalaiset lajit ovat läheisempää sukua kuningaskäärmeille kuin varsinaiselle Elaphe-suvulle, ja ne luokitellaan nykyään sukuihin Bogertophis, Pantherophis, Pseudelaphe ja Senticolis.[2][11][5] Lisäksi euraasialaisia lajeja on siirretty sukuihin Archelaphe, Coelognathus, Euprepiophis, Gonyosoma, Oocatochus, Oreocryptophis ja Zamenis.[5] Neljä lajia luettiin jonkin aikaa sukuun Orthriophis, mutta ne on nyttemmin palautettu Elaphe-sukuun.[11][12]

Kiipijäkäärmeiden sukua on kutsuttu myös suomenkielisillä nimillä pensaskäärmeet[13] ja rottakäärmeet[14], mutta nykyään ei varsinaista pensaskäärmettä (Zamenis longissimus, aik. Elaphe longissima) eikä rottakäärmettä (Pantherophis obsoletus, aik. Elaphe obsoleta) enää lueta Elaphe-sukuun. Rottakäärmeiksi (engl. rat snake) kutsutaan edelleen monia suosittuja lemmikkikäärmeitä, joita on nykyään huomattavasti aiempaa useammassa suvussa[15][16]. Suvulle on ehdotettu myös uutta suomenkielistä nimeä euroopanrottakäärmeet[17].

Lajit ja alalajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiipijäkäärmeisiin kuuluu 17 lajia:[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset, s. 1178. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3
  2. ↑ a b Szalay, Jessie: Rat Snake Facts Live Science. 25.2.2016. Viitattu 28.12.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Elaphe  The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 13.12.2021. (englanniksi)
  4. ↑ O’Shea 2018, s. 169
  5. ↑ a b c Midtgaard, Rune: Genus Elaphe RepFocus. Viitattu 7.12.2020. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Geniez, Philippe: Snakes of Europe, North Africa and the Middle East: A Photographic Guide, s. 159. Princeton: Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-17239-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.12.2018). (englanniksi)
  7. ↑ Cox, Neil A. & Temple, Helen J.: ”Appendix 1. Red List status of European reptiles”, European Red List of Reptiles, s. 22. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities, 2009. ISBN 978-92-79-11357-4 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.12.2018). (englanniksi)
  8. ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1939. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5 (myös suomenkielisen nimen lähde)
  9. ↑ Jablonski, Daniel et al.: The biogeography of Elaphe sauromates (Pallas, 1814), with a description of a new rat snake species. PeerJ, 28.5.2019, 7. vsk, s. e6944. PubMed:31179175 doi:10.7717/peerj.6944 ISSN 2167-8359 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.7.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Ananjeva, Natalija B. & Orlov, Nikolai L. & Halikov, Roman G. & Darevski, Ilja S. & Rjabov, Sergei A. & Barabanov, Andrei V.: The Reptiles of Northern Eurasia: Taxonomic Diversity, Distribution, Conservation Status, s. 145. Sofia, Bulgaria: Pensoft Publishers, 2006. ISBN 954-642-269-X Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.12.2018). (englanniksi)
  11. ↑ a b Utiger, Urs & Helfenberger, Notker & Schätti, Beat & Schmidt, Catherine & Ruf, Markus & Ziswiler, Vincent: Molecular Systematics and Phylogeny of Old and New World Ratsnakes, Elaphe Auct., and Related Genera (Reptilia, Squamata, Colubridae). Russian Journal of Herpetology, 2002, 9. vsk, nro 2, s. 105–124. Folium Publishing Company. ISSN 1026-2296 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 31.12.2018. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ O’Shea 2018, s. 170
  13. ↑ Dahlström, Harri (päätoim.): Maailman eläimet. Kalat, sammakkoeläimet, matelijat, s. 285. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-6533-2
  14. ↑ Lehtonen, Hannu (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet. Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 268. Espoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6505-X
  15. ↑ Maercks, Owen: Righteous Rat Snakes Pet Business Magazine. 31.7.2014. Arkistoitu 29.12.2018. Viitattu 29.12.2018. (englanniksi)
  16. ↑ Rottakäärmeet Faunatar. Arkistoitu 6.7.2020. Viitattu 6.7.2020.
  17. ↑ Terhivuo, J. & Paasikunnas, T. & Gustafsson, J.: Euroopan sammakkoeläinten ja matelijoiden suomalaiset nimet 2013. Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta - Luonnontieteellinen keskusmuseo - Suomen herpetologinen yhdistys ry - Korkeasaaren eläintarha. Viitattu 7.12.2020.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiipijäkäärmeet&oldid=21027173”