Keinumorsian
| Keinumorsian | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja | Martti Larni |
| Tuottaja | Matti Schreck[1] |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Eino Heino[1] |
| Leikkaaja | Valentin Vaala |
| Lavastaja | Arvo Kotilainen |
| Pääosat |
Irma Seikkula Olavi Reimas Kirsti Hurme Tapio Nurkka |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1943 |
| Kesto | 86 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Keinumorsian on Valentin Vaalan ohjaama mustavalkoinen suomalainen elokuva vuodelta 1943. Elokuva perustuu Lauri Haarlan kansannäytelmään Keinu-morsian, jonka kantaesitys oli Turun Työväen Teatterissa 21. helmikuuta 1942. Elokuva oli 33-vuotiaan Vaalan kahdeskymmenes ohjaus[2].
Elokuvan aikajännettä laajennettiin käsikirjoitusvaiheessa kattamaan koko vuosi. Maatalon töiden kuvauksia tehtiin Urjalassa. Pääkuvaaja oli Eino Heino, jonka erityisalaa ovat olleet maisemakuvat, mutta tässä elokuvassa niitä kuvasi Aimo Jäderholm, joka kertoo siitä muistelmissaan Kultainen kamera. Tieto ei ollut kantautunut kriitikko Paula Talaskivelle, joka arvostelussaan kiitteli Heinon kuvaamaksi luulemaansa maisemakuvausta. Tukkisavotan ulkokuvat ovat peräisin aiemmasta Suomi-Filmin lyhytelokuvasta vuodelta 1939.[1]
Tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva kertoo myllyrengin ja maalaistalon tyttären kivikkoisen rakkaustarinan. Isälle renki ei kelpaa tyttären sulhaseksi, ja renki saa lähteä muualle. Tytär naitetaan vanhempien hyväksymälle varakkaalle vanhemmalle miehelle. Renki palaa töihin entisen morsiamensa taloon, mutta aviomies ei tunnista häntä.[3]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaiskriitikoiden arvioissa vaikutti taustalla tuore teatteriesitys. Vertailussa elokuva sai sekä kiitosta että moitteita. Nimimerkki -torni- (Ilta-Sanomat) kirjoittaa: ”Teatteri kuultaa kautta linjan elokuvan läpi”, ja lisää, että näytelmä ”ei ole ollut mikään erikoisen kiitollinen elokuvattava”. Olavi Veistäjä (Aamulehti) taas piti elokuvaa ”oivallisena näytteenä siitä, miten näytelmästäkin voidaan muovata filmi, joka ei ole elokuvattua teatteria”.[4]
Monet totesivat että elokuva oli Vaalan kahdeskymmenes mutta ei kuitenkaan hänen parhaimpiaan, muun muassa Paula Talaskivi, (Helsingin Sanomat), ja samaa mieltä oli Hans Kutter (Hufvudstadsbladet).[4]
Televisioesityksen yhteydessä 1982 Markku Tuuli (Katso) arvioi: ”Filmi on kestänyt aikaa paremmin kuin monet muut raskaammalla paatoksella toteutetut maalaisdraamat.”[4]
Eräs 2000-luvun kriitikko näkee pariutumisriiteistä kertovassa elokuvassa mielenkiintoista eroottista kuvasymboliikkaa, joka kuitenkin on hienostuneempaa kuin Teuvo Tuliolla.[2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Irma Seikkula | … | Aliina Horha, o. s. Jarvala |
| Olavi Reimas | … | myllyrenki Jalmari Hurttia |
| Kirsti Hurme | … | Huhtalan Kerttu |
| Tapio Nurkka | … | Artturi Noukkala |
| Tuire Orri | … | Maija-Liisa, Horhan piika |
| Edvin Laine | … | mylläri Elias Horha |
| Emmi Jurkka | … | Kuuperin Sanna |
| Aku Peltonen | … | Antti Auvonen |
| Väinö Sola | … | Jarvalan isäntä |
| Tyyne Haarla | … | Jarvalan emäntä |
| Paavo Honkamäki | … | kyläläinen |
| Aune Hämäläinen | … | tyttö tivolissa |
| Väinö Kolhonen | … | postipoika |
| Anni Aitto | … | Eetla, Eliaksen sisar |
| Veikko Linna | … | Iisakki Huhtala, talollinen |
| Yrjö Hämäläinen | … | Vertti |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]