Kauko Helovirta
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Korjauspyyntö lisätty 6. toukokuuta 2019. |
Kauko Kustaa Helovirta | |
---|---|
Helovirta ja hänen vaimonsa Rauni Ranta vuonna 1961. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Kauko Kustaa Helovirta |
Syntynyt | 21. lokakuuta 1924 Juupajoki |
Kuollut | 13. syyskuuta 1997 (72 vuotta) Helsinki |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso | Rauni Ranta |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1950–1996 |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Svensk Filmdatabas | |
Kauko Kustaa Helovirta (oik. Hellström; 21. lokakuuta 1924 Juupajoki – 13. syyskuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, jonka ura alkoi puolustusvoimain viihdytyskiertueella 1942–1944[1] Karhumäen tivolin rintamateatterista, kulki Mikkelin, Lahden ja Tampereen teattereiden kautta ja huipentui usean vuosikymmenen mittaiseen työhön Suomen Kansallisteatterissa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvaroolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvarooleja Helovirralla oli yli 30 aina vuodesta 1950 alkaen. Erityisen käytetty hän oli 1970- ja 1980-luvulla. Ensimmäinen rooli oli elokuvassa Härmästä poikia kymmenen, jossa Helovirta näytteli Isoo-Antin (Tauno Palo) isäänsä vastustavaa Janne-poikaa. Vuosikymmenen lopulla (1958) alkoi yhteistyö Edvin Laineen kanssa elokuvassa Sven Tuuva, jossa Helovirta näytteli kapteeni Dunckeria. Helovirta kohosi Laineen ”luottonäyttelijän” asemaan. Sven Tuuvasta alkaen hän näytteli lähes kaikissa Laineen elokuvissa. Huomattavimmat roolit Laineen elokuvissa olivat Kivivuoren Otto elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970), Nestori Malinen Kalle Päätalo -filmatisoinnissa Ruskan jälkeen (1979) ja Ovaskaisen isäntä elokuvissa Akaton mies (1983) ja Akallinen mies (1986). Muita Kauko Helovirran elokuvarooleja olivat muun muassa Juuso Walden -parodia Iso-Wille Wållberg Matti Kassilan Severi Suhos-farssissa Meiltähän tämä käy (1973) ja huomattavat sivuosat Risto Jarvan elokuvassa Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975) sekä Visa Mäkisen 1980-luvun alun elokuvissa.
Radioäänenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauko Helovirta esiintyi myös Yleisradion Radioteatterissa. Helovirta esitti kuunnelmasarjassa Knalli ja sateenvarjo Hannibal Hamilton-Jonesia 1979–1997. Helovirran kuoltua hänen tilalleen tuli Heikki Nousiainen. Toinen kuuluisa rooli oli urheiluselostaja Immo Juhani Peltosen kirjoittamissa Elmo-kuunnelmissa Elmo, urheilija (1977) ja Elmo – muu maailma (1978). Muita radiorooleja olivat esimerkiksi pääosat Arto Paasilinna -tulkinnoissa Isoisää etsimässä (1978) ja Hirtettyjen kettujen metsä (1985), jotka ohjasi Helovirran vaimo Rauni Ranta. Eero Leväluoman 1960-luvulla ohjaamissa Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuissa hän esitti toista pääosaa, Kalle-Kustaa Korkkia sarjakuunnelmissa Sumulaakson sankarit[2] ja Rauniokaupungin vanki. Helovirta esitti myös Kansainvälisen noitaliiton puheenjohtajaa Edvard von Boxista Noita Nokinenä -kuunnelmasarjassa 1970- ja 1980-luvulla.
Ääninäyttely animaatioissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helovirta ääninäytteli animaatiosarjassa Alfred J. Kwak monia hahmoja, kuten Kuningas Leijonamieltä. Lisäksi hän ääninäytteli elokuvan Kaunotar ja Kulkuri hahmon Jalo, elokuvan Oliver ja kumppanit Francisin ja elokuvan Miekka kivessä Merlinin.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauko Helovirta kuoli Helsingin diakonissalaitoksen sairaalassa sairastettuaan syöpää ja hänet haudattiin Malmin hautausmaalle.
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Televisio | ||
---|---|---|
Vuosi | Sarja | Rooli |
1962 | Huivi | kirkkoherra Matthews |
1966 | Sisarukset | |
1970–1976 | Naapurilähiö | Hjalmar Raita |
1975–1979 | Sämpy | johtaja Rosenqvist |
1977 | Veera ja Saara | herra Merikukka |
1985 | Pikapakinapaketti | |
1991 | Hynttyyt yhteen | talonmies Mutka |
1995–1996 | Kotikatu | Martti Mäkimaa |
- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 162. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5727-5
- ↑ Hilska-Keinänen, Katja: Outsider Etelänavalla – Korkki ja Lipponen Sumulaakson sankareina Yle Elävä arkisto. 21.9.2017 (päivitetty 16.2.2018). Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 11.10.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kajava, Jukka: Kauko Helovirta (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 13.9.1997. Arkistoitu 20.3.2016. Viitattu 3.3.2016.
- Hilska-Keinänen, Katja: Nuori Kauko Helovirta kouliintui näyttelijäksi Karhumäen tivolissa Yle Elävä arkisto. 20.10.2017 (päivitetty 21.2.2018).