Juho Konttajärvi
Juho Albanus (Kontta) Konttajärvi (31. lokakuuta 1891 Turtola – 10. joulukuuta 1958 Ylitornio) oli suomalainen jääkärivääpeli ja Viron armeijan vänrikki. Hänen vanhempansa olivat torppari Juho Konttajärvi ja Johanna Lind.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konttajärvi työskenteli sahatyöläisenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 5. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konttajärvi saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 12. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella, missä hän haavoittui.[1][2]
Heimosoturi Kontta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen hänet määrättiin Porin rykmentin III pataljoonaan, missä hän toimi vääpelinä 2. komppaniassa. Hänet siirrettiin seuraavaksi 11. heinäkuuta 1918 alkaen Helsingin jalkaväkirykmenttiin, mikä tunnettiin myöhemmin nimellä Itämeren jalkaväkirykmentti 1. Armeijasta hän erosi 23. tammikuuta 1919 vai liittyäkseen Viron vapaussotaan[1][2].
Konttajärvi liittyi vapaaehtoisena Viron vapaussotaan lähtevään Ensimmäiseen suomalaiseen vapaajoukoon, missä hän toimi joukkueenjohtajana tiedusteluosastolla. Hänet siirrettiin myöhemmin Viron panssarijunadivisioonan suomalaiseen pataljoonaan. Viron vapaussodassa hän otti osaa taisteluihin Mustjoella, Mentzenissä (Möniste) ja Rosenhofissa (Vana Roosa). Virosta palattuaan hän liittyi Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan 15. syyskuuta 1919, missä hänet sijoitettiin joukkueenjohtajaksi etappikomppaniaan. Sotaretkellä hän oli 1. tammikuuta 1920 saakka. Retkeltä palattuaan hän astui takaisin armeijan palvelukseen 21. helmikuuta 1920 ja hänet sijoitettiin Meripataljoonaan, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Laivaston koulutuskunta. Meripataljoonassa hän toimi koulutusaliupseerina muun muassa miinakomppaniassa. Armeijasta hän erosi lopullisesti 1. lokakuuta 1925 ja siirtyi metsätyönjohtajaksi Pohjois-Suomeen.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konttajärvi otti osaa talvisotaan joukkueenjohtajana Erillisessä Pataljoona 26:ssa ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Erillinen osasto Petsamon komppania Tuuriin. Hänet kotiutettiin vielä ensimmäisenä sotavuonna ja hän siirtyi metsätöihin Ylitorniolle. Hänet haudattiin Ylitorniolle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.