Joosef Arimatialainen
Joosef Arimatialainen oli kaikkien Uuden testamentin evankeliumien mukaan varakas juutalainen, joka Jeesuksen kuoltua ristillä tarjosi yllättäen hänelle oman hautapaikkansa ja hautasi hänet.[1][2][3] Johanneksen evankeliumin mukaan hautaamiseen osallistui myös Nikodemos.[4]
Markus ja Luukas kertovat Joosef Arimatialaisen olleen juutalaisten korkeimman neuvoston,[5] Sanhedrinin, jäsen. Joosef ei esiinny evankeliumeissa missään muussa yhteydessä, eikä hänen kohtalostaan kerrota mitään.
Apostolien teoissa Paavali kuitenkin antaa ymmärtää Jeesuksen surmanneiden henkilöiden myös huolehtineen hänen hautauksestaan.[6] Tarina Joosef Arimatealaisesta saattaa siten olla syntynyt vasta myöhemmässä vaiheessa vuoden 100 molemmin puolin.lähde?
Luukkaan mukaan[7] Joosef tuli juudealaisesta kaupungista nimeltä Arimatea. Mitkään aikalaislähteet eivät kuitenkaan mainitse sellaisen kaupungin olemassaoloa. On esitetty, että se olisi sama kuin joko ”Ramleh” tai ”Ramathaim-Zophim”, jossa Daavid tuli Samuelin luokse.
Ennustettu Messiaan hautaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristityt katsoivat Joosef Arimatialaisen olleen se ”rikas mies”, jonka hautaan Messias tultaisiin profeetta Jesajan[8] ennustuksen mukaan hautaamaan. Evankelistojen mukaan Joosef keräsi rohkeutta, meni Pontius Pilatuksen luokse, pyysi ja sai ruumiin ja hautasi sen Nikodemoksen kanssa.[5][4] Lopuksi haudan eteen vieritettiin suuri kivi.
Kuningas Arthur, Graalin malja ja Joosef Arimatialainen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristillisten tarujen mukaan Graalin malja oli kuppi (tai tarjotin), jota Jeesus käytti viimeisellä ehtoollisella viinin tarjoamiseen ja jolla on uskottu olevan taikavoimia: se parantaisi kaikki haavat. Ensimmäisenä maljan yhdisti Joosef Arimatialaiseen 1100-luvun lopulla Robert de Boronin kertomuksessa Joseph d’Arimathea. Siinä Joosef saa pyhän Graalin maljan hänelle ilmestyneeltä Jeesukselta ja vie seuraajineen sen Britanniaan.
Myöhemmissä taruissa Joosef ottaa ristillä kuolleen Jeesuksen veren talteen maljaan ja perustaa Britanniassa vartijasuvun suojelemaan maljaa ja verta. Tämä legenda yhdistää kristiliset tarut kelttiläisiin myytteihin kattilasta, jolla on ihmevoimia.
Tarun mukaan kuningas Arthurin äiti on Joosefin jälkeläinen ja pyöreän pöydän tarujen lopussa ritarit lähtevät etsimään ja lopulta löytävät Graalin maljan.
Brittitarujen alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cornwallista vietiin tinaa Roomaan jo varhain, ja ilmeisesti rikkaat kristityt juutalaiset kauppiaat olivat osallisina hankkeissa, koska jo Tertullianus (155–222) kirjoitti, miten jo (viimeistään) hänen elinaikanaan evankeliumi oli saapunut Britanniaan. On esitetty, että vasta myöhemmin britit yrittivät etsiä apostoliaan Raamatusta. Joosef Arimatialainen oli ainoa rikas kristitty kauppias, jonka myöhemmistä vaiheista ei kerrottu, ja siksi britit keksivät hänen saattaneen olla evankeliumin Britanniaan tuonut henkilö. Yhteys Graalin maljaan keksittiin vasta paljon myöhemmin.
Eräissä legendoissa Joosef oli Jeesuksen äidin Marian eno ja oli jo aikanaan vienyt Jeesuksenkin Britanniaan tinakauppiaana sekä palannut sinne vuonna 63 lähetyssaarnaajana, haudannut Graalin maljan Glastonburyn luokse ja perustanut sinne Glastonburyn luostarin turvaamaan maljaa. Luostarilla on keskeinen sija Arthurin taruissa. Joosefin sauva juurtui maahan ja alkoi kasvaa lehtiä. Tätä aihetta on käsitellyt muun muassa George F. Jowett kirjassaan The Drama of the Lost Disciples.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- George F. Jowett: The Drama of The Lost Diciples. Covenant Publishing Co Ltd. London. 1967.