Jiajing
Jiajing 嘉靖帝 | |
---|---|
Kiinan keisari | |
Valtakausi | 27. toukokuuta 1521 – 23. tammikuuta 1567 |
Edeltäjä | Zhengde |
Seuraaja | Longqing |
Syntynyt |
16. syyskuuta 1507 Hubein maakunta, Kiina |
Kuollut |
23. tammikuuta 1567 (59 vuotta) Peking, Kiina |
Suku | Zhu |
Isä | Zhu Youyuan |
Äiti | Cixiaoxian |
Keisari Jiajing (kiin. 嘉靖帝, 16. syyskuuta 1507 – 23. tammikuuta 1567), alkuperäiseltä nimeltään Zhu Houcong, oli Kiinan Ming-dynastian yhdestoista keisari, joka hallitsi vuosina 1521–1567.[1] Hänen aikakausinimensä Jiajing merkitsee ihailtavaa rauhallisuutta.
Jiajing oli Kiinan edellisen keisarin, Zhengden serkku. Hänen isänsä, Xingin prinssi Zhu Youyuan (1476–1519), oli keisari Chenghuan (1465–1487) neljäs poika ja tämän jalkavaimon, rouva Shaon kolmas poika.
Varhaisvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koska Zhu Houcong oli keisari Hongzhin veljenpoika, häntä ei kasvatettu vallanperijäksi. Vuonna 1521 valtaistuin kuitenkin tuli tyhjäksi, kun Hongzhin poika, keisari Zhengden äkillisesti kuoli lapsettomana. Tuolloin 14-vuotias Zhu Huocong valittiin uudeksi keisariksi, ja tällöin hän muutti isänsä läänitysalueilta läheltä nykyistä Zhongxiangia, Hubein maakunnasta, Pekingiin.
Kun Zhu Houcongista tuli keisari Jiajing, hänen vanhempansa korotettiin kuolemansa jälkeen "kunnoitettavaan" keisarilliseen arvoon, ja heille rakennettiin keisarillisen tyylinen Xianling-mausoleumi lähelle Zhongzxiangia.[2]
Jiajing keisarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vakiintunut tapa edellytti, että jos keisari ei ollut edellisen keisarin suora jälkeläinen, edellisen keisarin oli adoptoitava seuraajansa, jotta katkeamaton keisarien sarja säilyisi. Ehdotettiinkin, että Jiajing julistettaisiin Zhengden adoptiopojaksi tämän jo kuoltua, mutta keisari Jiajing ei hyväksynyt tätä ratkaisua vaan päätti sen sijaan, että hänen isänsä oli julistettu keisariksi kuolemansa jälkeen. Tästä käytyä kiistaa nimitetään "suureksi riittikiistaksi". Keisari Jiajing sai tahtonsa läpi, ja sadat hänen vastustajansa joko karkottiin valtakunnan syrjäisimmille seuduille, ruoskittiin tai teloitettiin. Karkotettujen joukossa oli muun muassa huomattava runoilija Yang Shen.[3]
Jiajing tuli tunnetuksi julmana ja itseään korostavana keisarina. Hän myös päätti asettua asumaan Pekingin Kielletyn kaupungin ulkopuolelle voidakseen elää eristyksissä. Hän löi valtiolliset asiat laimin ja uskoi ne kokonaan eräille epäpäteville henkilöille kuten Zhang Congille ja Yan Songille. Vähitellen Yan Song ja hänen poikansa Yan Shifan, joka pääsi tähän asemaan isänsä poliittisen vaikutusvallan tuloksena, tulivat hallituksen johtoon, ja heitä jopa nimitettiin "ensimmäiseksi ja toiseksi pääministeriksi". Heitä arvostelivat ja jopa rankaisivat lojaalit henkilöt kuten Hai Rui ja Yang Xusheng, mutta heidän arvosteluaan ei keisari lainkaan ottanut huomioon. Sen sijaan Hai Rui ja monet muut lojaalit ministerit ennen pitkää erotettiin viroistaan tai teloitettiin. Vuodesta 1539 lähtien Jiajing ei edes tavannut ministereitään. Lähes 25 vuoteen hän ei suostunut antamaan virallisia audienssieja, vaan ilmaisi toiveensa eunukkien ja virkamiesten välityksellä. Vain Yan Song, muutama eunukki ja taolaiset papit pääsivät koskaan tapaamaan keisari Jiajingia. Tämä johti vähitellen korruptioon Ming-hallituksen kaikilla tasoilla. Kuitenkin Jiajing oli lahjakas ja ponnisteli valvoakseen hovia.[4]
Jiajingin säälimättömyys johti myös siihen, että hänen jalkavaimonsa yrittivät lokakuussa 1542 murhata hänet kuristamalla hänen nukkuessaan. Ryhmä palatsin tyttöjä, jotka olivat saaneet tarpeekseen Jiajingin julmuudesta, päätti lyöttäytyä yhteen murhatakseen keisariin. Yksi heistä yritti kuristaa keisarin hänen hiuksiinsa kiinnitetyillä nauhoilla, kun taas muut pitivät kiinni hänen käsivarsistaan ja sääristään, mutta kun he yrittivät sitoa solmun hänen kaulansa ympärille, he eivät onnistuneet kiristämään sitä. Samaan aikaan osa nuorista tytöistä joutui pakokauhun valtaan, ja yksi heistä, Zhang Jinlian, juoksi keisarinnan luo. Salahanke tuli ilmi, ja keisarinnan käskystä kaikki siihen osallistuneet tytöt, mukaan luettuna keisarin jalkavaimot Duan ja Ning, teloitettiin leikkaamalla heidät vähä vähältä kappaleiksi, ja heidän perheensäkin surmattiin.[5][6]
Ming-dynastian hallitessa oli pitkään vallinnut rauha, mutta vuonna 1542 mongolijohtaja Altan Khan alkoi uhata Kiinaa sen pohjoisrajoilla. Vuonna 1550 hän pääsi tunkeutumaan Pekingin esikaupunkeihin saakka. Lopulta keisari teki hänen kanssaan sopimuksen, joka lopetti vihollisuudet ja soi hänelle eräitä kauppaoikeuksia. Valtakuntaa oli puolustettava myös kaakkoisrannikolle hyökänneiltä merirosvoilta,[7] jotka voitettiin pääasiassa kenraali Qi Jiguangin ansioista.
Vuonna 1550 Pekingiä alettiin laajentaa Ulomman kaupungin alueelle.[8]
Jianjingin hallitessa vuonna 1556 Kiinassa sattui Shaanxin maanjäristys, kaikkien aikojen eniten kuolonuhreja aiheuttanut maanjäristys. Siinä sai surmansa noin 800 000 henkilöä.
Taolaiset pyrkimykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jianjing oli taolaisuuden vannoutunut kannattaja ja pyrki saamaan buddhalaisuuden syrjäytetyksi. Vuoden 1542 murhayrityksen jälkeen hän muutti pois keisarillisesta palatsista ja asui siitä lähtien yhdessä Shanin, 13-vuotiaan pienen ja hoikan tytön kanssa, joka vastasi Jiajingin seksuaalisia mieltymyksiä. Hän kiinnitti päähuomionsa taolaisuuden edistämiseen samaan aikaan, kun hän laiminlöi keisarille kuuluneet velvollisuudet. Hän rakennutti kolme taolaista temppeliä, Auringon, Maan ja Kuun temppelit, sekä laajensi Taivaan temppeliä lisäämällä siihen "Maallisen vuoren". Vuosien kuluessa Jiajingin omistautuminen taolaisuudelle tuli keisarikunnalle suureksi taloudelliseksi taakaksi ja herätti vastustusta kautta maan.
Varsinkin viimeisinä vuosinaan Jiajing käytti paljon aikaa alkemiallisiin töihin yrittäessään löytää lääkkeitä, jotka pidentäisivät hänen elinikäänsä. Hän myös hankki pakolla hoviinsa varhaisteini-ikäisiä tyttöjä ja harjoitti seksuaalisia toimintoja siinä toivossa, että ne vahvistaisivat häntä sen lisäksi, että hän käytti voimakkaita eliksiireinä pidettyjä aineita. Hän antoi taolaisille papeille tehtäväksi kerätä kaikkialta valtakunnasta harvinaisia mineraaleja eliksiirien valmistusta varten. Osa niistä sisälsi elohopeaa, minkä vuoksi ne väistämättä aiheuttivat terveydellisiä haittoja.
Kuolema ja jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jiajingin hallitsijakausi oli Ming-dynastian toiseksi pisin ja kesti 45 vuotta. Hän kuoli vuonna 1567, mahdollisesti hänen eliksiireiksi uskomiensa, elohopeaa sisältävien aineiden aiheuttamaan myrkytykseen, ja häntä seurasi keisarina hänen poikansa Longqing. Hänen pitkän hallitsijakautensa aikana dynastia oli vakaa, mutta laiminlyömällä viralliset velvollisuutensa hän vaikutti osaltaan siihen, että 1500-luvun lopulla dynastia rappeutui. Myöhemmin samalla vuosisadalla hänen pojanpoikansa, keisari Wanli, meni huonossa hallitustavassa vielä pidemmälle.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pojat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nror | Arvonimi | Nimi | Syntyi | Kuoli | Avioitui | Puoliso | Äiti | Huomautus |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1 | kruununprinssi Aichong 哀沖太子 |
Zhu Zaiji 朱載基 |
1533 | 1533 | – | – | Keisarillinen puoliso Yan (阎貴妃 tai 明世宗) | |
2 | kruununprinssi 莊敬太子 |
Zhu Zairui 朱載壡 |
1536 | 1552 | – | – | Keisarillinen puoliso Wang | |
3 | Keisari Longqing | Zhu Zaihou | 1537 | 1572 | - | Keisarinna Xiaoyizhuang | Keisarinna Xiaoke (孝恪皇后) | |
4 | Jinin prinssi Gong br>景恭王 | Zhu Zaixun 朱载圳 |
1537 | 1565 | - | - | Lu | |
5 | Prinssi ... |
Zhu Zai... |
1537 | 1538 | – | – | Tang Fei Jiang Shi | |
6 | Prinsi ... |
Zhu Zai... |
1537 | 1538 | – | – | Yee Fei Zhao | |
7 | Prinssi ... |
Zhu Zai... |
1538 | 1538 | – | – | Chen | |
8 | Prinssi ... |
Zhu Zai... |
15... | 15... | – | – | Rong Fei Zhao | - |
Tyttäret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nror | Arvonimi | Nimi | Syntyi | Kuoli | Avioitui | Puoliso | Äiti | Huomautus |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1 | Prinsessa Chang'an 常安公主 |
Zhu Shouying 朱寿媖 |
1536 | 1549 | – | – | Duan, syntyjään Cao | |
2 | Prinsessa Si'rou 思柔公主 |
Zhu Fuyuan 朱福媛 |
1538 | 1549 | – | – | Hui, syntyjään Wang | |
3 | Prinsessa Ning'an 宁安公主 |
Zhu Luzhen 朱禄媜 |
1539 | 1607 | – | Li He 李和 |
Duan, syntyjään Cao | Jalosukuisen puoliso Shenin kasvattama sen jälkeen kun Duan vuonna 1542 teloitettiin |
4 | Prinsessa Guishan 归善公主 |
Zhu Luirong 朱瑞嬫 |
1541 | 1544 | – | – | Yong, syntyjään Chen | |
5 | Prinsessa Jiashan 嘉善公主 |
Zhu Suzhen 朱素嫃 |
1541 | 1564 | – | Xu Congcheng 许从诚 |
De, syntyjään Zhang |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Edward L. Shaughnessy: Kiehtova Kiina, s. 38. Suomentanut Riitta Bergroth. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7160-6
- ↑ Eric N. Danielson, "The Ming Ancestor Tomb"
- ↑ Invasion of the Great Green Algae Monster. Salon, 25.6.2007. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ 大明史
- ↑ 端妃曹氏与嘉靖宫变 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 明廷“壬寅宫变”之谜 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ "China > History > The Ming dynasty > Political history > The dynastic succession", Encyclopædia Britannica Online, 2007
- ↑ "Beijing." Encyclopædia Britannica Online. 2007.
Edeltäjä: Zhengde |
Kiinan keisari 1521–1567 |
Seuraaja: Longqing |
|