Jaakko Yli-Juonikas
Jaakko Yli-Juonikas (s. 1976 Loimaa) on suomalainen kirjailija.[1]
Yli-Juonikas valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2001 Turun yliopistosta, minkä jälkeen hän on toiminut vapaana kirjailijana ja suomentajana.[1] Vuonna 2003 ilmestyi Yli-Juonikkaan esikoisteos, novellikokoelma Uudet uhkakuvat. Yli-Juonikas on kääntänyt muun muassa William Blumin Yhdysvaltain voimapolitiikkaa kriittisesti ruotivan teoksen Roistovaltio. Hänen kirjallisuusarvostelujaan on julkaistu muun muassa Nuori Voima -lehdessä ja elokuva-arvostelujaan Film-o-holic.comissa.
Vuonna 2009 Yli-Juonikas julkaisi romaanin Valvoja ja vuonna 2011 sen sisarteoksen Uneksija, josta hän voitti Kalevi Jäntin palkinnon.[2] Romaanille Neuromaani (2012) myönnettiin Jarkko Laine -palkinto,[3] ja Suomen Kirjataiteen komitea valitsi sen Vuoden kauneimmaksi kirjaksi.[4] Neuromaanin ulkoasun suunnitteli graafikko Markus Pyörälä.[5]
Yli-Juonikas kuuluu vuonna 2010 perustettuun Mahdollisen Kirjallisuuden Seuraan.[6] Hän on mukana 14 kirjoittajan yhteistyönä syntyneessä viisitoistaosaisessa Ihmiskokeita-kollektiiviromaanissa, joka ilmestyi 2016.
Tanssitaiteilija Valtteri Raekallio toteutti työryhmineen Neuromaanista monitaiteisen esityksen yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen ja nykytanssikeskus Zodiakin kanssa. Neuromaania esitettiin syksyllä 2016 kuuden viikon ajan.[7] Kirjallisuudentutkija Laura Piippo väitteli vuonna 2020 filosofian tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa Neuromaanin poetiikasta.[8]
Neuromaanin "jatko-osa"[9], romaani Jatkosota-extra, ilmestyi syksyllä 2017 ja valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi.[10]
Vuodesta 2018 Yli-Juonikas on kirjoittanut Neljä ratsastajaa -sarjaa. Sarjan neljä ensimmäistä osaa on julkaissut Siltala. Viidennen osan hän julkaisi 100 kappaleen omakustanteena, jota sai ostettua ainoastaan suoraan häneltä itseltään.[11]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uudet uhkakuvat. Novelleja!. Turku: Sammakko, 2003. ISBN 952-5194-57-4
- Valvoja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23852-2
- Uneksija. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25155-2
- Neuromaani. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25155-2
- Vanhan merimiehen tarina. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27834-4
- Kyyhkysinetti. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29069-8
- Ihmiskokeita. Proseduraalinen kollektiiviromaani. Lahti: Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-93-6872-3
- Jatkosota-extra. Helsinki: Siltala, 2017. ISBN 978-952-234-348-2.
- Neljä ratsastajaa: Yö on viisain. Helsinki: Siltala, 2018. ISBN 978-952-234-536-3
- Neljä ratsastajaa 2: Tahdon murskatappio. Helsinki: Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-622-3
- Neljä ratsastajaa 3: Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään. Siltala, 2020. ISBN 978-952-234-712-1
- Markku Eskelinen ja Jaakko Yli-Juonikas: Talvimatkoja. ntamo, 2020. ISBN 978-952-215-798-0
- Käsikirjoitus Valtteri Raekallion tanssiteokseen Kehys. Taidekoti Kirpilä, elokuu-lokakuu 2020.[12]
- Neljä ratsastajaa 4: Jääasema KOOMA. Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-782-4
- Neljä ratsastajaa 5: Teppo joutuu lahtiin. (Julkaistu ilman ISBN-numeroa) Grano, Turku: omakustanne, 2022.
- Käsikirjoitus Harry Salmenniemen kanssa Valtteri Raekallion monitaiteiseen esitykseen Valvojat. Helsingin keskusta, elokuu-syyskuu 2023.[13]
- Neljä ratsastajaa 6: Tuhatkaunokin tuho. Helsinki: Siltala, 2024. ISBN 978-952-388-276-8
Käännökset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Blum, William: Roistovaltio: Maailman ainoa supervalta. Suomentanut Jaakko Yli-Juonikas. Turku: Sammakko, 2002. ISBN 952-5194-39-6
- Chomsky, Noam: New York 11.9. Suomentanut Jaakko Yli-Juonikas. Turku: Sammakko, 2002. ISBN 952-5194-40-X
- Burroughs, William S.: Nisti. Suomentanut Jaakko Yli-Juonikas. Turku: Sammakko, 2003. ISBN
- Kerouac, Jack: Desolationin enkelit. Suomentanut Jaakko Yli-Juonikas. Turku: Sammakko, 2003. ISBN 952-5194-55-8
- Albert, Michael: Parecon. Kapitalismin jälkeinen elämä. Suomentanut Jaakko Yli-Juonikas. Turku: Sammakko, 2004. ISBN 952-5194-58-2
- Eliot, T. S.: Kissojen kielen kompasanakirja. Suomentanut Jaakko Yli-Juonikas. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-31443-1
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalevi Jäntin palkinto 2011 teoksesta Uneksija[2]
- Jarkko Laine -palkinto 2013 teoksesta Neuromaani[3]
- Runeberg-palkinnon ehdokkuus 2013 teoksesta Neuromaani[14]
- Alfred Kordelinin säätiön kannustuspalkinto 2014[15]
- Finlandia-palkinnon ehdokkuus teoksesta Jatkosota-extra 2017[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jaakko Yli-Juonikas Otava. Viitattu 10.10.2015.
- ↑ a b Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto kolmelle nuorelle kirjailijalle Yle Uutiset. 24.11.2011. Viitattu 10.10.2015.
- ↑ a b Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaani sai kirjallisuuspalkinnon HS.fi. 21.5.2013. Viitattu 10.10.2015.
- ↑ Suomen kirjataiteen komitea - Vuoden kauneimmat kirjat - Etusivu www.kauneimmatkirjat.fi. Arkistoitu 13.12.2017. Viitattu 13.10.2017.
- ↑ Markus Pyörälä | Works www.markuspyorala.com. Viitattu 13.10.2017.
- ↑ Mahdollisen Kirjallisuuden Seura mahdollisenkirjallisuudenseura.tumblr.com. Viitattu 13.10.2017. (englanniksi)
- ↑ NEUROMAANI | Valtteri Raekallio www.raekallio.fi. Viitattu 20.12.2017. (englanti)
- ↑ Kokeellinen romaani koettelee lukijaansa (Piippo) 26.3.2020. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 19.1.2022. Viitattu 19.1.2022.
- ↑ Laura Piippo: Operatiivinen vainoharha normaalitieteen aikakaudella: Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaanin kokeellinen poetiikka, s. 25. Jyväskylän yliopisto, 2020. ISBN 978-951-39-8251-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Kaunokirjallisuuden Finlandia Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 7.12.2017.
- ↑ Kari, Onni: ”Teppo joutuu lahtiin” – Finlandia-ehdokkaan uusin ponikirja myytiin heti loppuun Iltalehti. 31.8.2022. Viitattu 5.9.2022.
- ↑ Tanssiteos "Kehys" (2020-08-13) taidekotikirpila.fi. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ Valvojat Raekallio Corp.. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Sari Orkomies: Runeberg-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaat Uusimaa. Viitattu 20.11.2019.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kordelinin säätiön tunnustuspalkinnon saavat Miina Äkkijyrkkä ja Raija Sollamo Kordelin.fi. Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto. Viitattu 6.10.2019.[vanhentunut linkki]