Ivangorod
| Ivangorod (Ивангород) Iivananlinna |
|
|---|---|
 Iivananlinna on Ivangorodin tunnetuin nähtävyys. |
|
 vaakuna |
|
  Ivangorod |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Perustettu | |
| Väkiluku (2010) | 9 797 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
| Postinumero | 188490-188491 lähde? |
| Suuntanumero(t) | +7 81375 lähde? |
Ivangorod (ven. Ивангород, vir. Jaanilinn, vanha suomennos Iivananlinna[1]) on entinen linnoitus ja nykyinen kaupunki Narvanjoen itärannalla Venäjän puolella. Hallinnollisesti se kuuluu Leningradin alueeseen ja asukkaita kaupungissa oli 9 797 (2010). Ivangorodin vastapuolella Narvanjoen toisella puolella sijaitsee Viron itäisin kaupunki Narva.[2][3][4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Iivananlinna
Nimi Ivangorod tulee suuriruhtinas Iivana III:lta.[5] Venäläiset rakensivat Iivananlinnan vuonna 1492 vastapäätä Narvanjoen toisella puolella sijaitsevaa Narvan linnoitusta estääkseen Ruotsin yhteyden Saksalaisen ritarikunnan alueisiin Virossa ja Liivinmaalla, mutta 1496 ruotsalaiset hävittivät sen Knut Possen ja Svante Sturen johdolla.[6] On väitetty, että kaupungin asukkaat olivat pääasiassa vatjalaisia.[7]
Ivangorod rakennettiin uudelleen ja vuonna 1612 Ruotsi kaappasi sen itselleen Evert Hornin johdolla. Vuonna 1617 Stolbovan rauhansopimuksessa Ivangorod siirtyi Ruotsille, kuten muutkin Inkerin alueella sijainneet linnoitukset. Kaupungissa oli linnoituksen lisäksi kivestä rakennettu venäläinen kirkko sekä luostari. Kaupunki, jota ympäröi puusta rakennettu palisadi, toimi myös markkinapaikkana. Stolbovan rauha takasi ivangorodilaisille heidän kreikkalaisen uskonsa ja vahvisti kaupungin privilegiot, jotka antoivat heille oikeuden käydä kauppaa Novgorodin kanssa. Kaupunginhallinnon päättävät elimet olivat kaupunginvanhin (starost) varamiehineen ja porvariskokous. Kaikki kaupungin asukkaat olivat kansallisuudeltaan venäläisiä. Kuningatar Kristiina yhdisti Narvan ja Ivangorodin kaupungit päätöksellään joulukuun 17. päivänä 1645, ja Ivangorodin itsenäisyys päättyi. Yhteensä noin tuhat venäläistä pakkosiirrettiin joen länsirannalle Narvan esikaupunkiin.[8][9] Ivangorod oli Ruotsin vallan alla vuoteen 1704 asti, jolloin suuren Pohjan sodan yhteydessä Venäjä hyökkäsi sinne.
Vuonna 1918 Saksa valtasi Ivangorodin ja vuonna 1920 se liitettiin Viroon Tarton rauhassa. Vuonna 1945 Ivangorod liitettiin Venäjän neuvostotasavaltaan ja nykyään se kuuluu Venäjälle.[10][11][12]
Kaupunki nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ivangorod on pieni Venäjän ja Euroopan unionin rajakaupunki, jolle rajaa ylittävä liikenne on merkittävää. Liikenneväylistä tärkein on Pietarista saapuva valtatie M11 (Narva, osa E 20:tä). Tämä eurooppatie jatkaa Viron puolella Tallinnaan (Viron valtatie 1). Kaupungin läpi kulkee rautatie, jonka Ivangorod-rautatieasemalla pysähtyy Tallinna–Pietari–Moskova -pikajuna ja vastaava paluujuna öisin.[2][13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 74. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. 978-952-5446-80-7 suomi
- ↑ a b Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
- ↑ Ленинградская область. Районные центры. Атлас для водителей. Масштас 1:120 000, районные центры 1: 18 000. Выпуск 13 (2011-1). Санкт-Петербург, Издательство ЗАО "Карта" Лтд. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
- ↑ Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 28.2.2012. (venäjäksi)
- ↑ Ivangorod fortress (html) truehistory.ru. Arkistoitu 15.8.2009. (englanniksi)
- ↑ The history of the Ivangorod Fortress (html) oblmuseums.spb.ru. Arkistoitu 26.5.2012. (englanniksi)
- ↑ http://www.eki.ee/books/redbook/votes.shtml
- ↑ Ivangorod - History (html) nortfort.ru. (englanniksi)
- ↑ Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721, s. 120. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6
- ↑ Berg, Eiki: Milleks meile idapiir ja ilma lepinguta?. Eesti Päevaleht, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2009. Estonian
- ↑ Enn Eesmaa: väide Petseri-soovist on ennekõike provokatiivne. Eesti Päevaleht, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2009.
- ↑ Yrjö Kokkonen: Viro ja Venäjä allekirjoittivat rajasopimuksensa 18.2.2014. Yle Uutiset. Viitattu 4.5.2015.
- ↑ Табло вокзала Ивангород. Отправление. - Ivangorod-aseman juna-aikataulut (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Iivananlinnan kaupungin sivusto (venäjäksi)
- Linnasta linnaan - Ivangorodin linnoitus (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lisää kuvia Ivangorodin linnoituksesta
| ||||||||||||
