Iso Saksijärvi
| Iso Saksijärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Kangasala |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Längelmäveden alue (35.72) |
| Laskujoki | Myllyoja [1] |
| Järvinumero | 35.728.1.005 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 108,9 m [1] |
| Rantaviiva | 7,625 km [2] |
| Pinta-ala | 46,216 ha [2] |
| Saaria | 8 [1] |
 Iso Saksijärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Iso Saksijärvi [2][1] on Pirkanmaalla Kangasalla Noksioisen osa-alueella Sahalahden Pakkalan lähellä ja Laipanmaan metsäalueen reunalla sijaitseva järvi.[2][1]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 46 hehtaaria, ja se on 1,9 kilometriä pitkä ja 550 metriä leveä. Sen rantaviiva on monipolvinen ja järven keskellä on matala ja kapea Uittimensalmi, joka yhdistää järven kaksi erikokoista järviallasta toisiinsa. Itäisessä osassa on kaksi selkeästi hahmottuvaa lahtea Lapinlahti ja Saarilahti. Saarilahdella, joka jää Paattiniemen ja toisen niemen väliin, sijaitsee 170 metriä pitkä ja 130 metriä leveä nimetön saari. Muut lahden saarista ovat pieniä. Paattiniemeä vastapäätä sijaitsee Sepänsaari, joka on kasvamassa ruohikkoiseen pohjoisrantaan kiinni. Rannassa sijaitsee järven ainoa maatila. Uittimensalmi on sekin matalana ruohikkoinen ja kapea, ja salmeen laskeva Lammasoja tuo soilta mutaa, joka karttahistorian mukaan on täyttämässä salmea. Järven läntinen järvenosa on 700 metriä pitkä ja sen länsipäässä sijaitsee Piirilahti. Tällä sijaitsee vielä yksi nimetön saari, joka on yli 50 metriä pitkä. Järven rantaviivan pituus on 7,6 kilometriä ja sen rannat ovat puoliksi suota ja metsämaata. Maatilan lisäksi muuta kiinteää asutusta ei ole. Rannoille on rakennettu kolme vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tiet Laipanmaan metsäalueelle ja Rajalan kämpälle vievältä tieltä, joka haarautuu tänne päin seututieltä 325 Kiviahon kohdalla.[2][1][3]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Längelmäveden alueella (35.72), jonka Keljonjärven valuma-alueeseen (35.728) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 108,9 metriä mpy.[2][1]
Järveen on johdettu runsaasti ympäröivien soiden kuivatusojia, mutta osa ojista tuo vettä kauempaakin. Piirilahteen laskee etelälounaasta Hämeenoja, joka tuo yli kolmen kilometrin päästä Hämeenkorven läpi Hämeenjärven vedet. Hämeenojan valuma-alueella sijaitsevat myös Taivasjärvi ja Valkeajärvi. Uittimensalmeen laskeva Lammasoja on kahdeksan kilometrin päässä sijaitsevan Vähä-Laipan laskuoja. Lammasojan valuma-alueella sijaitsevat myös Iso-Laippa, Elamonjärvi, Kivilammi, Hanhiluppo, Vähä Saksijärvi ja Ahvenaisjärvi. Lapinlahteen tulee Liiterinkorven läpi yli kolmen kilometrin päässä sijaitsevalta ojittamattomalta Aukeissuolta alkava oja.[1]
Järven laskuoja on Myllyoja, joka laskee Keljonjärveen ja sen kautta se laskee Längelmäveden Saksalonselkään.[1]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi on luontaisesti runsasravinteinen järvi, jossa on vitoja ja kellukkakasvien suuria yhdyskuntia. Itäosassa on kasvillisuus rehevää ja siellä pesii laulujoutsen. Vesilintuja on lajistoltaan enemmän ja yksilömääriltään runsaammin kuin ympäristön muissa järvissä. Esimerkiksi Paattiniemen rantametsissä pesivät peukaloinen ja palokärki ja sen rannassa kurki. Järven vesi on luokiteltu tyydyttäväksi ja järvi soveltuu myös virkistyskäyttöön tyydyttävästi. Vedenlaatua koettelee runsas humuspitoisuus, ruskea väri, happamuus ja luontaisesta tasosta kohonnut ravinnetaso. Matalassa järvessä toistuvat happitalouden häiriöt.[4]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi on ”Iso Sääksjärvi”, mikä lienee järven entinen nimikin. Karttaan on järvelle piirretty lahtia, joita ei nykykartassa esiinny. Kun Piirilahden ja Lapinlahden rantaviivat ovat vanhassa kartassa laajemmat ja nykykartoissa on viitteitä laskuojan perkauksesta, voidaan hyvällä syyllä päätellä järvelle tehdyn järvenlasku. Siinä yhteydessä Lammasojaa on syvennetty ja jatkettu kuivatetun lahden pohjaa pitkin Sammalenperältä Uittimensalmelle asti. Ensimmäisen järvenlaskun ajankohtasta ei ole dokumenttia, mutta vuoden 1957 peruskartassa näkyy järvellä olevan vain kaksi saarta. Ne ovat Sepänsaari ja Saarilahdella sijaitseva nimetön saari. Seuraavassa kartassa vuodelta 1977 saarten pinta-ala on kasvanut samalla kun niiden välistä on noussut neljä pikkusaarta ja Piirilahteen on syntynyt isompi saari. Uittimensalmi on vuoden 1957 kartassa leveämpi kuin vuonna 1977 kartassa. Koska muutokset ovat tuoreita, voisivat nämä järven vedenpinnan laskut olla tukinuittoon liittyviä toimia. Myllyojaa on voitu perata uiton parantamiseksi. Asian todistamiseksi tulisi kuitenkin vielä esittää dokumentit. Kalmbergin kartassa on Myllyojaan piirretty neljän vesimyllyn karttamerkit kohtaan, jota kutsutaan Myllymäeksi. Siellä on nykyäänkin yksi mylly.[5][6][7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Iso Saksijärvi, Kangasala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
- ↑ Iso Saksijärvi, Kangasala (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Kangasalan kunta: Sahalahden rantaosayleiskaavan luontoselvitys[vanhentunut linkki], FCG Finnish Consulting Group Oy, 10.5.2012, viitattu 18.1.2018
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017) suomi
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1977. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
