Henri Troyat
| Henri Troyat | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. marraskuuta 1911 Moskova |
| Kuollut | 4. maaliskuuta 2007 (95 vuotta) Pariisi |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Faux Jour (1935) |
| Palkinnot | |
|
Goncourt-palkinto 1938 |
|
| Muuta tietoa | |
|
Ranskan akatemian jäsen |
|
| Aiheesta muualla | |
| henritroyat.fr | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Henri Troyat (s. Levon Aslan Torossian, ven. Лев Асланович Тарасов, Lev Aslanovitš Tarasov; 1. marraskuuta 1911 Moskova, Venäjän keisarikunta – 4. maaliskuuta 2007 Pariisi, Ranska[1]) oli armenialaissyntyinen jo nuorena ranskalaistunut romaani- ja tietokirjailija, joka oli tunnettu etenkin venäläisiä suurhenkilöitä käsittelevistä elämäkerroistaan.
Troyat syntyi Moskovassa armenialaislähtöiseen perheeseen. Hän pakeni Venäjän vallankumouksen jälkeen perheensä mukana Kaukasuksen, Krimin, Istanbulin ja Venetsian kautta vuonna 1920 Pariisiin.[2]
Troyat kirjoitti yli sata romaania, historiallista teosta tai elämäkertaa. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat elämäkerrat Katariina Suuresta, Rasputinista, Iivana Julmasta, Pietari Suuresta, Anton Tšehovista, Fjodor Dostojevskista ja Lev Tolstoista.[2]
Troyat’sta tuli Ranskan akatemian jäsen vuonna 1959. Kuollessaan hän oli virkaiältään vanhin akateemikko (doyen d’élection).lähde?
Troyat on saanut Goncourt-palkinnon teoksestaan L’Araigne vuonna 1938.[2]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Amélie rakastuu: ensimmäinen osa romaanisarjasta Siemen ja hedelmät (Les semailles et les moissons), suom. Kyllikki Clément, Jyväskylä: Gummerus 1959
- Kahvila Pariisissa: toinen osa romaanisarjasta Siemen ja hedelmät (Amélie), suom. Liisa Bartowe, Jyväskylä: Gummerus 1960
- Laulurastas, 3. osa romaanisarjasta: Siemen ja hedelmät (La grive), suom. Mirja Rutanen, Jyväskylä: Gummerus 1961
- Hellä ja raju Elisabeth4. osa romaanisarjasta: Siemen ja hedelmät (Tendre et violente Elisabeth), suom. Mirja Rutanen, Jyväskylä: Gummerus 1962
- Dostojevski. (Dostoiëvsky, 1940.) Suomentanut Kaj Kauhanen. Jyväskylä: Gummerus, 1963. – 4. painos 2000 ISBN 951-0-24628-X
- Kohtaaminen: viides osa romaanisarjasta Siemen ja hedelmät (La rencontre), suom. Mirja Rutanen Jyväskylä: Gummerus 1964
- Sellaista oli elämä Venäjällä viimeisen tsaarin aikaan (La vie quotidienne en Russie au temps du dernier tsar), suom. Esa Lindfors, Helsinki: WSOY 1967 Sarja: Taskutieto
- Tolstoi. (Tolstoy, 1967.) Suomentanut Risto Lehmusoksa saksankielisestä lyhennetystä laitoksesta. Helsinki: WSOY, 1968. – 2. painos 1995 ISBN 951-0-20234-7
- Aleksanteri I. (Alexandre Ier) Suomentanut Heikki Brotherus. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10812-X
- Tsaarin luutnantti ( La Lumière des justes 1–2: Les compagnons du Coquelicot, La Barynia) suom. Irene Sorsa, Helsinki: WSOY 1973 ISBN 951-0-05864-5 – 4. p. 1992 951-0-17975-2
- Yli aron käy tuuli (La gloire des vaincus, Les dames de Sibérie), suom. Irene Sorsa, Helsinki: WSOY 1974 ISBN 951-0-06400-9
- Sophie (Sophie ou La fin des combats), suom. Irene Sorsa, Helsinki: WSOY 1975 ISBN 951-0-07165-X
- Katariina Suuri (Catherine la Grande), suom. Heikki Kaskimies, Helsinki: WSOY 1979 ISBN 951-0-09352-1
- Pähkinälinnan vanki (Le prisonnier no 1), suom. Jukka Mannerkorpi, Helsinki: WSOY 1981 ISBN 951-0-10494-9
- Pietari Suuri (Pierre le Grand), suom. Heikki Kaskimies, Helsinki: WSOY 1980 ISBN 951-0-09987-2
- Iivana Julma (Ivan le Terrible), suom. Heikki Nylund, Helsinki: WSOY 1983 ISBN 951-0-12048-0
- Aleksanteri II: vapauttajatsaari (Alexandre II: le tsar libérateur), suom. Matti Brotherus, Helsinki: WSOY 1991 ISBN 951-0-15881-X
- Anton Tšehov. ((Tchekhov, 1984.) Kansinimeke: Tšehov) Suomentanut Irene Sorsa. Anton Tšehovin kirje- ja muistikirjasitaatit suomentanut Martti Anhava. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-13698-0 – (2. painos 1992) Sarja: ISBN 951-0-18230-3 Profiili-sarja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Troyat, Henri, Bibliothèque nationale de France, päivitetty 26.1.2015, viitattu 18.10.2021 (ranskaksi)
- ↑ a b c Ranskalaiskirjailija Henri Troyat on kuollut 5.3.2007. Yle Uutiset. Viitattu 5.3.2007.
| ||||||||||||||||||||||
