Harmaahaikara
| Harmaahaikara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
| Heimo: | Haikarat Ardeidae |
| Suku: | Harmaahaikarat Ardea |
| Laji: | cinerea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ardea cinerea |
|
 Harmaahaikaran levinneisyys. Vaaleanvihreä kesällä, sininen talvella, tummanvihreä ympärivuotinen levinneisyysalue. |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Harmaahaikara (Ardea cinerea) on kaulushaikaran ohella Suomen yleisin haikara.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lintu on noin metrin korkuinen ja sen siipien kärkiväli on 155–195 cm.
Harmaahaikara on nimensä mukaisesti miltei kokonaan harmaa. Sillä on kuitenkin valkoinen pää, jossa mustat "kulmakarvat" jotka kaartuvat taakse töyhdöksi. Jalat ovat kellanharmaat ja nokka oranssinkeltainen. Ääni on voimakas rääkäisy, jota kuulee varsinkin hämärissä ja yöllä.
Harmaahaikaran voi kaukaa sekoittaa kurkeen, mutta haikara pitää lentäessään kaulaansa taivutettuna.
Vanhin suomalainen rengastettu harmaahaikara on ollut vähintään 16 vuotta 6 kuukautta 23 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 37 vuoden ja 6 kuukauden ikäinen yksilö.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaahaikaroita on melkein kaikkialla Euroopassa ja Aasiassa, ainoastaan pohjoisessa niitä näkee harvoin. Niitä esiintyy myös Etelä-Afrikassa ja Madagaskarilla.
Vuonna 2015 arvioitiin, että harmaahaikaroita on maailmassa 790 000 – 3 700 000 yksilöä. Vuosina 2013–2018 Euroopan pesimäkannaksi arvioitiin 246 000 – 350 000 paria, joista noin kolmasosa Venäjän puolella.[5] Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla esiintyvä harmaahaikara kuuluu linnustomme uudistulokkaisiin, sillä lajin ensipesinnät varmistettiin vasta 1920-luvulla. Laji säilyi hyvin harvalukuisena pesijänä aina 1980-luvulle asti, ja vielä 1990-luvullakin kannanarvio oli noin sata pesivää paria.[6] Vuosina 2013–2018 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin jo 1 000 – 1 500 paria.[5] Harmaahaikarat pesivät maassamme pääasiassa rannikkoseuduilla, vaikka viime vuosina laji on levittäytynyt myös sisämaahan.[6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaahaikaran keskeisimmät elinympäristövaatimukset ovat matala vesi, suhteellisen suuret saaliseläimet ja 4–5 kuukautta jäätöntä vettä pesintäkautena. Se ei kuitenkaan ole vaativa vesistöjen suhteen, ja sitä tavataan makeassa vedessä sekä murto- ja merivedessä. Se suosii kuitenkin alueita, joissa isoja puita, koska se pesii yleensä puissa.[1]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaahaikaran pariutumisaika on sadekaudella trooppisilla seuduilla, tammi-toukokuussa muualla alueesta riippuen. Tropiikissa laji voi lisääntyä kuitenkin ympäri vuoden. Laji pesii satojen tai tuhansien parien yhteiskunnissa, vaikka toisinaan pesät ovat yksittäisiä tai pienissä 2–10 pesän rykrelmissä.[1] Pesä on laakea risukasa puussa, usein korkealla kuusessa. Emo munii 3–5 munaa, joita se hautoo 21–26 vrk. Poikaset lähtevät pesästä 8-viikkoisina.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaahaikara pyydystää pääasiassa 10–25 senttimetriä pitkiä kaloja.[1] Se seisoo liikkumattomana matalassa vedessä ja iskee salamannopeasti nokkansa varomattomaan saaliiseen. Sille kelpaavat myös sammakkoeläimet, käärmeet, linnunpoikaset, ravut ja pikkujyrsijät. Tehokkaina kalansyöjinä harmaahaikarat voivat aiheuttaa merkittäviä tappioita kalanviljelylaitoksilla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d BirdLife International: Ardea cinerea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Harmaahaikara – Ardea cinerea Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
- ↑ Fransson, T. ym.: Euring list of longevity records for European birds (PDF) Euring. Viitattu 19.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Grey Heron (Ardea cinerea) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 15.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Viitattu 15.10.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harmaahaikara Lintukuva-verkkopalvelussa
- Leinonen, Antti 1979: Harmaahaikara Ardea cinerea pesivänä Oulujärvellä 1975. – Lintumies 4.1979 s. 181. LYL.
- Willamo, Risto & Tarsa, Veikko 1988: Tietoja harmaahaikaran pesimäaikataulusta Suomessa. – Lintumies 1.1988 s. 25. LYL.
- LuontoPortti: Harmaahaikara (Ardea cinerea)
- ITIS: Ardea cinerea (englanniksi)
- Harmaahaikara (Ardea cinerea) Photos (englanniksi)