Hans Luther

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee saksalaista poliitikkoa. Suomalaisesta kasvitieteilijästä kerrotaan artikkelissa Hans Luther (kasvitieteilijä).
Hans Luther
Saksan valtakunnankansleri
15. tammikuuta 1925 – 12. toukokuuta 1926
Presidentti Paul von Hindenburg
Edeltäjä Wilhelm Marx
Seuraaja Wilhelm Marx
Henkilötiedot
Syntynyt10. maaliskuuta 1879
Berliini, Saksan keisarikunta
Kuollut11. toukokuuta 1962 (83 vuotta)
Düsseldorf, Länsi-Saksa
Tiedot
Puolue sitoutumaton
myöhemmin Saksan kansanpuolue

Hans Luther (10. maaliskuuta 1879 Berliini – 11. toukokuuta 1962 Düsseldorf)[1] oli saksalainen poliitikko, joka toimi Saksan valtakunnankanslerina johtaen kahta peräkkäistä hallitusta vuosina 1925–1926. Hän toimi myös valtiovarainministerinä Saksan hyperinflaation vuosina 1923–1925 ja Saksan keskuspankin eli Reichsbankin pääjohtajana suuren laman aikana 1930–1933.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kansleriutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luther syntyi Berliinissä kauppiasperheeseen.[2] Hän opiskeli oikeustiedettä vuosina 1897–1904 Kielissä, Genevessä ja Berliinissä. Väiteltyään oikeustieteen tohtoriksi hän aloitti uran paikallishallinnon virkamiehenä. Vuosina 1907–1913 hän kuului Magdeburgin kaupunginvaltuustoon. Luther valittiin vuonna 1913 Saksan kaupunkipäivien (Städtetag) sihteeriksi.[1][2][3] Ensimmäisen maailmansodan aikana hän avusti hallintoa elintarvikkeiden säännöstelyn käyttöönotossa.[4]

Vuonna 1918 Luther valittiin Essenin ylipormestariksi. Saavutettuaan mainetta tässä tehtävässä hänet nimitettiin joulukuussa 1922 elintarvike- ja maatalousministeriksi Wilhelm Cunon hallitukseen.[1][2] Ranskalaisten käynnistäessä Ruhrin miehityksen tammikuussa 1923 Luther oli juuri palannut hoitamaan tilapäisesti virkaansa Essenin pormestarina, joten hänellä oli miehityksen aikana keskeinen rooli siviiliväestön pitämisessä rauhallisena ja paikallishallinnon passiivisen vastarinnan järjestämisessä. Luther jatkoi aluksi elintarvikeministerinä myös elokuussa 1923 nimitetyssä Gustav Stresemannin hallituksessa.[4] Lokakuussa 1923 Luther siirtyi Stresemannin hallituksen valtiovarainministeriksi. Yhdessä Hjalmar Schachtin ja Karl Helfferichin kanssa hän onnistui pysäyttämään hyperinflaation ja vakiinnuttamaan maan valuutan. Luther jatkoi valtiovarainministerinä myös Wilhelm Marxin kahdessa hallituksessa ja osallistui kansainvälisiin neuvotteluihin Dawesin suunnitelman sisällöstä.[1][2][4][3]

Kanslerikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lutherin I hallitus. Istumassa vasemmalta ulkoministeri Gustav Stresemann ja kansleri Luther.

Joulukuussa 1924 pidettyjen vaalien jälkeen Marx ei saanut enää uutta hallitusta koottua, joten Lutherista tuli kansleri 15. tammikuuta 1925.[1][2] Hän muodosti porvarillisen kokoomushallituksen, johon tuli mukaan myös oikeistolainen Saksalaiskansallinen kansanpuolue (DNVP).[2] Lutherin ensimmäinen hallitus toteutti merkittäviä verotuksen ja kaupan uudistuksia, mutta sen tärkein saavutus oli ulko­ministeri Stresemannin johdolla lokakuussa 1925 solmitun Locarnon sopimuksen hyväksymisen varmistaminen.[1][3] DNVP:n ministerit vastustivat Locarnon sopimusta ja erosivat protestina, jolloin hallitus kaatui.[2] Luther jätti jo eronpyyntönsä, mutta muodostikin tammikuussa 1926 vähemmistöhallituksen ilman DNVP:tä.[1][2] Lutherin toinen hallitus solmi huhtikuussa 1926 ystävyys- ja puolueettomuussopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Luther joutui lopulta eroamaan 12. toukokuuta 1926 hallituksensa saatua valtiopäiviltä epäluottamuslauseen niin sanotun lippukiistan (flaggenstreit) vuoksi, sillä tasavallan ulkomaanedustustot oli määrätty käyttämään muunneltua versiota Saksan keisarikunnan lipusta.[2][3]

Myöhempi ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luther oli ollut pääministerinä sitoutumaton, mutta liittyi vuonna 1927 oikeistoliberaaliin Saksan kansanpuolueeseen (DVP). Hänen johdollaan perustettiin vuonna 1928 kansalaisjärjestö Bund zur Erneuerung des Reiches (”Valtakunnan uudistamisen liitto”), joka tunnettiin hänen mukaansa myös Luther-liittona (”Luther-Bund”).[2] Luther nimitettiin maaliskuussa 1930 Hjalmar Schachtin seuraajana Reichsbankin pääjohtajaksi.[1][2] Hän tuki Heinrich Brüningin hallituksen deflaatiopolitiikkaa.[3] Kansallissosialistien noustua valtaan Luther joutui eroamaan ja Schacht palautettiin Reichsbankin johtoon maaliskuussa 1933. Luther oli vielä vuosina 1933–1937 Saksan suurlähettiläänä Yhdysvalloissa. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi vuosina 1952–1955 Länsi-Saksan hallituksen epävirallisena neuvonantajana.[1][2][3] Hän julkaisi muistelmansa vuonna 1960.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Hans Luther (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.6.2013.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m Andreas Michaelis: Hans Luther 1879-1962 (saksaksi) Lebendinges Museum Online, Deutsches Historisches Museum 2014. Viitattu 6.3.2021.
  3. ↑ a b c d e f Karl Erich Born: Luther, Hans (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1987), Deutsche Biographie. Viitattu 6.3.2021.
  4. ↑ a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1925), s. 338 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 16.9.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hans_Luther&oldid=22460546”