Giuliano Razzoli
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Giuliano Razzoli | |||
Maa: Italia | |||
Miesten alppihiihto | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Vancouver 2010 | pujottelu |
Giuliano Razzoli (s. 18. joulukuuta 1984 Castelnovo ne' Monti, Italia) on italialainen alppihiihtäjä, joka on erikoistunut pujotteluun.[1]
Razzoli osallistui arvokilpailuihin ensimmäisen kerran Val d'Isèren MM-kisoissa 2009 keskeyttäen pujottelun. Seuraavana talvena hän voitti samassa lajissa kultaa Vancouverin olympialaisissa. Pekingin olympialaisissa 2022 hän sijoittui 37-vuotiaana pujottelussa kahdeksanneksi.[1]
Razzoli osallistui maailmancupin kilpailuun ensimmäisen kerran Alta Badiassa joulukuussa 2006. Ensimmäisen pistesijansa hän sai myöhemmin samalla kaudella oltuaan Kitzbühelin pujottelukilpailussa 24:s. Kärkikolmikossa hän debytoi oltuaan kolmas Zagrebin pujottelussa tammikuussa 2009. Myöhemmin samalla kaudella hän oli toinen Kranjska Goran pujottelussa. Ensimmäisen voittonsa hän saavutti päivälleen vuosi ensimmäisen palkintokorokepaikkansa jälkeen Zagrebin pujottelussa loppiaisena 2010. Myöhemmin samalla kaudella hän oli kolmas Kitzbühelin pujottelussa. Kaudella 2010–2011 hän oli niin ikään kolmas Kitzbühelin pujottelussa sekä voitti Lenzerheiden pujottelufinaalin. Kaudella 2011–2012 hän sijoittui toiseksi Alta Badiassa. Kaudella 2014–2015 hän sijoittui toiseksi Kranjska Goran ja Meribelin pujotteluissa. Kaudella 2015–2016 hän oli toinen Wengenin pujottelussa. Kaudella 2021-2022 hän sijoittui Wengenin pujottelussa kolmanneksi.[1]
Razzoli on voittanut kolme Euroopan cupin osakilpailua. Italian mestaruuskilpailuissa hän on saanut pujottelussa kultaa 2006, 2011 ja 2015, hopeaa 2009 ja 2012 sekä pronssia 2013.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Giuliano Razzoli Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
1948: Edi Reinalter | 1952: Othmar Schneider | 1956: Toni Sailer | 1960: Ernst Hinterseer | 1964: Josef Stiegler | 1968: Jean-Claude Killy | 1972: Francisco Fernández Ochoa | 1976: Piero Gros | 1980: Ingemar Stenmark | 1984: Phil Mahre | 1988: Alberto Tomba | 1992: Finn Christian Jagge | 1994: Thomas Stangassinger | 1998: Hans Petter Buraas | 2002: Jean-Pierre Vidal | 2006: Benjamin Raich | 2010: Giuliano Razzoli | 2014: Mario Matt | 2018: André Myhrer | 2022: Clément Noël |