Tämä on lupaava artikkeli.

Gabon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gabonin tasavalta
République gabonaise
lippu vaakuna

Gabonin sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Gabonin sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto sotilasjuntan alainen semipresidentiaalinen tasavalta
Siirtymä- ja instituutioiden palauttamista käsittelevän komitean, siirtymäkauden puheenjohtaja[1] Brice Clotaire Oligui Nguema [1]
Pääministeri Raymond Ndong Sima (väliaikainen)
Pääkaupunki Libreville
0°30′N, 9°32′E
Pinta-ala
– yhteensä 267 667 km² [2] (sijalla 74)
– josta sisävesiä 10 000 km² [2]
Väkiluku (2013) 1 811 079 [3] (sijalla 152)
– väestötiheys 6,8 as. / km²
– väestönkasvu 2,025 % (2010)
Viralliset kielet ranska
Lukutaito 83,2 %
Valuutta CFA-frangi (XAF)
BKT (2020)
– yhteensä 32,05 mrd. USD [2]  (sijalla 136)
– per asukas 14 400 USD
HDI (2019) 0,703 [4] (sijalla 119)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 5 % [2]
– teollisuus 44,7 % [2]
– palvelut 50,4 % [2]
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Ranskasta
17. elokuuta 1960
Lyhenne GA
– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: TR
Kansainvälinen
suuntanumero		 +241
Tunnuslause Union, Travail, Justice
Kansallislaulu ”La Concorde”

Gabon (ransk. Gabon /ɡa.bɔ̃/), virallisesti Gabonin tasavalta (ransk. République gabonaise) on noin 1,8 miljoonan asukkaan valtio Keski-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Kongon tasavalta, Kamerun ja Päiväntasaajan Guinea. Lännessä valtio rajautuu Guineanlahteen. Valtion pääkaupunki on Libreville.

Öljyvarojensa takia Gabon on yksi Afrikan varakkaimmista valtioista. Vauraus on kuitenkin jakautunut hyvin epätasaisesti.[5]

Maantiede, luonto ja ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa maata on kapeaa rannikkotasankoa lukuun ottamatta matalaa ylänköä. Tärkein joki on Ogooué. Maan korkein kohta on Mount Iboundji (1 580 m). Maan pinta-alasta 85 prosenttia on trooppista, tiheää sademetsää, jota pyritään suojelemaan biodiversiteettiä ja ekoturismia ajatellen. Lopé-Okandan luonnonsuojelualue ja Ivindon kansallispuisto ovat Unescon maailmanperintökohteita.[6]

Metsänorsuja

Gabonissa elää lähes 200 nisäkäslajia ja 600 lintulajia. Nisäkkäistä tunnetuimpia ovat gorillat ja simpanssit, metsänorsut, puhvelit, krokotiilit ja virtahevot. Loppukesästä rannikolla tavataan ryhävalaita ja merileopardeja eli leopardihylkeitä.[7] Vuonna 2002 maahan perustettiin kolmetoista kansallispuistoa, joilla suojeltiin yli kymmenesosa maan pinta-alasta.[8]

Gabonissa vallitsee tyypillinen päiväntasaajan ilmasto: kuuma ja kostea ympäri vuoden. Vuotuinen sademäärä on lähes koko maassa 1 250–2 000 mm vuodessa, mutta rannikolla ja ylängöllä sataa paikoin jopa 2 500 mm vuodessa.[9]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gabonin alue on ollut asuttuna jo 400 000 vuotta sitten. Réserve de la Lopén alueelta on löytynyt kalliomaalauksia. Gabonin varhaisimmat asukkaat olivat pygmejä. Pohjoisesta tulleet bantut levittäytyivät heidän tilalleen vaelluksissaan 1500-1700-luvuilla.[10]On mahdollista, että varhaisempi väestö tuhoutui kulkutautipandemian takia.[11]

1400-luvulla tulleet portugalilaiset purjehtijat olivat ensimmäiset eurooppalaiset, jotka saapuivat Gaboniin ja muodostivat pysyviä kauppayhteyksiä. 1500-luvulla saapuivat Hollantilaiset, englantilaiset ja ranskalaiset kauppiaat. Ranskalaiset kaappasivat 1846 erään orjalaivan ja vapauttivat sen vangit Komojoen suulla. Vapautetut orjat perustivat kaupungin Barakan lähetysaseman lähelle ja nimesivät sen Librevilleksi, joka on ranskaa ja tarkoittaa vapaata kaupunkia.[12][13]

Ranska sai Gabonin haltuunsa vuonna 1885. Vuonna 1910 siitä tuli yksi Ranskan päiväntasaajan Afrikan neljästä territoriosta. Sen kaikki territoriot itsenäistyivät viikon kuluessa elokuussa 1960, Gabon 17. elokuuta.[13]

Gabonin ensimmäinen presidentti oli vuonna 1961 valittu Léon Mba, jonka varapresidenttinä toimi Omar Bongo. Kun Mba kuoli 1967, Bongosta tuli presidentti. Hän toimi virassa kesäkuussa 2009 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Omar Bongon kuoleman jälkeen maan presidentiksi valittiin hänen poikansa Ali Bongo Ondimba.[14]

Bongon suku on hallinnut Gabonia vuodesta 1967, ja se on yhdessä Togon hallitsevan suvun kanssa nykyisen Afrikan pitkäaikaisin poliittinen sukudynastia. Omar Bongo oli 42 vuotta Gabonin presidentti vuodesta 1967 vuoteen 2009, jolloin virkaan astui hänen poikansa Ali-Ben Bongo Ondimba. Bongon dynastiaa on sanottu myös kleptokratiaksi, sillä hallitseva perhe on haalinut itselleen valtavan omaisuuden Gabonin öljyvarallisuuden avulla. Gabonin vuoden 2016 presidentinvaaleja, joissa Ali Bongo voitti, on syytetty vilpillisiksi.[15][16]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistymisestä (1960) alkaen Gabonilla on ollut vain kolme itsevaltaista presidenttiä; Léon M'ba ja vuoden 1967 jälkeen El Hadj Omar Bongo, joka hallitsi maata vuoteen 2009, mikä teki hänestä pisimpään yhtäjaksoisesti vallassa olleen Afrikan valtionpäämiehen. Bongon kuoleman jälkeen väliaikaiseksi presidentiksi nousi senaatin puhemies Rose Francine Rogombe ja myöhemmin samana vuonna pidettyjen vaalien jälkeen Omar Bongon poika Ali Bongo Ondimba.[14]

1990-luvun alussa Bongo esitteli uuden perustuslain, joka mahdollisti monipuoluejärjestelmän. Hallitsevana puolueena on pysynyt Gabonin demokraattinen puolue (ransk. Parti Démocratique Gabonais, PDG). Bongo valittiin uuden järjestelmän mukaisissa vaaleissa uudelleen presidentiksi vuosina 1993 ja 1998. Vuonna 2003 perustuslakia muutettiin siten, että hän saattoi jatkaa edelleen.[14]

Gabonin kaksikamarinen parlamentti koostuu kansalliskokouksesta ja senaatista. Aluehallinto valitsee senaatin 102 jäsentä epäsuorasti kuusivuotiskaudelle. Kansalliskokouksen 120 edustajaa valitaan yleisellä vaalilla viiden vuoden välein. Äänioikeus on 21 vuotta täyttäneillä. PDG on suurin puolue, sillä on 75 senaattoria ja 82 kansalliskokousedustajaa.[2]

Vallankaappaus 2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun 2023 lopulla Gabonin tasavaltaiskaartin komentaja Brice Oligui Nguema syrjäytti presidentti Omar Ali Bongon ja asetti tämän kotiarestiin[17]. Myöhemmin samana päivänä ilmoitettiin että syrjäytetty presidentti Bongo on siiretty eläkkeelle.[18] Sotilasjuntan johtaja, kenraali Brice Oligui Nguema vannoi valan 4. syyskuuta presidentinlinnassa Gabonin pääkaupungissa Librevillessä hallituksen virkamiesten, armeijan ja paikallisten johtajien edessä.[19] Hän lupasi palauttavansa vallan siviileille "vapaiden, läpinäkyvien" vaalien jälkeen, mutta ei antanut päivämäärää sotilashallinnon päättymiselle. Monet Gabonissa ottivat vastaan muutoksen innoikkaina, mutta jotkut sanovat, että kenraali Ngueman hallinto on jatkoa 55-vuotiaalle Bongojen dynastialle.[20]

Kaapauksen jälkeen Afrikan unioni keskeytti Gabonin osallistumisen kaikkeen toimintaansa[21] kuten myös Keski-Afrikan alueellinen liittouma. [21] Myöhemmin vallan kaapannut sotilasjohtaja tapasi Keski-Afrikan alueen maiden lähettämän välittäjän.[21] Hän tapasi myös vaaleissa olleen oppositioehdokkaan Albert Ondo Ossan osana maan jälleenrakennusta koskevia neuvotteluja.[21]

Oltuaan pidätettynä kahdeksan päivää vallankaappauksen jälkeen sotilasjohtajat sanoivat, että syrjäytetty presidentti Ali Bongo voi lähteä maasta. Ali Bongo sai vakavan aivohalvauksen vuonna 2018, ja hänellä on ollut vaikeuksia liikuttaa oikeaa jalkaansa.[22] Bongot olivat vallassa 55 vuotta. Tuona aikana monet elivät köyhyydessä öljyrikkaassa maassa eliitin ryöstäessä valtion tuloja. Yksi pahiten kärsineistä yhteisöistä oli eläkeläiset, ja monet eläkeläiset kamppailivat selviytyäkseen.[23]

Sotilasjuntan nimittämä pääministeri Raymond Ndong Sima sanoi 11. syyskuuta 2023 julkaistussa uutisessa, että juntta haluaa nähdä prosessin päättyvän vaaleihin kahden vuoden kuluttua.[24]

Yhdysvallat ilmoitti pidättäytyvänsä avusta, joka saattaa auttaa Gabonin hallitusta elokuun vallankaappauksen jälkeen, Yhdysvallat jatkaa kuitenkin operatiivista toimintaa maassa, kuten Yhdysvaltain kansalaisia tukevia diplomaatti- ja konsulitoimintoja. Ulkoministeri Antony Blinken sanoi Yhdysvaltain hallituksen keskeyttävän tietyt Gabonin hallitusta hyödyttävät ulkomaanapuohjelmat, kun se arvioi maan armeijan jäsenten perustuslain vastaista puuttumista.[25] Lokakuussa 2023 Yhdysvallat ilmoitti vahvistaneensa virallisesti, että maassa tapahtui vallankaappaus. Se tarkoittaa Yhdysvaltain lain mukaan ei-humanitaarisen avun lopettamista.[26]

Vapauksien kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Gabon ei ole vapaa maa.[27] Vaikka Gabonissa on järjestetty monipuoluevaaleja, presidentti Ali Bongo Ondimba pitää yllä poliittista määräävää asemaa holhouksen ja sorron yhdistelmän avulla. Hän seurasi isäänsä tämän kuoltua vuonna 2009 yli 40 vuoden vallassa olon jälkeen. Presidentti Bongon kykyä käyttää valtaa on kuitenkin epäilty sen jälkeen, kun hän sai aivohalvauksen lokakuussa 2018. Toimeenpanovalta valvoo tehokkaasti oikeuslaitosta. Muita merkittäviä ongelmia ovat maahanmuuttajien syrjintä, vähemmistöryhmien syrjäytyminen sekä naisten oikeudellinen ja tosiasiallinen eriarvoisuus.[27]

Aluejako ja suurimmat kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gabonin provinssit.

Gabon jakautuu hallinnollisesti yhdeksään provinssiin. Nämä jakautuvat 48 pienempään osa-alueeseen, joiden ranskankielinen nimitys on départements, nämä edelleen pienempiin alueisiin, joita kutsutaan nimellä préfet ja nämä vielä pienempiin sous-préfet-alueisiin. Provinssia johtaa kuvernööri, joka on suoraan sisäministeriön alainen ja presidentin nimittämä.[28]

Vuoden 2013 väestönlaskennassa viisi suurinta kaupunkia olivat[3]

  1. Libreville (703 939)
  2. Port-Gentil (136 462)
  3. Franceville (110 568)
  4. Owendo (79 300)
  5. Oyem (60 685)

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gabon on pienen asukasmäärän ja suurten luonnonrikkauksien ansiosta Afrikan rikkaimpia valtioita. 1970-luvun alussa löydetyt öljyesiintymät tuottavat nykyisin noin puolet bruttokansantuotteesta ja 80 prosenttia viennistä. Maa tuottaa vientiin myös mangaania, uraania ja puutavaraa. Maanviljely työllistää 64 prosenttia työvoimasta mutta tuottaa vain viisi prosenttia bruttokansantuotteesta.[2]

Vuonna 2020 ostovoimalla painotettu (PPP) bruttokansantuote asukasta kohti oli 14 400 dollaria, mutta tulot eivät jakaudu tasaisesti vaan noin kolmannes väestöstä elää köyhyydessä.[2] YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskeman Inhimillisen kehityksen indeksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Gabon oli vuonna 2007 sijalla 103 yhteensä 185 arvioidusta maasta.[29]

Gabon on Saharan eteläpuolisen Afrikan neljänneksi suurin öljyntuottaja, Afrikan toiseksi suurin puutavaran viejä, ja sillä on suuret mangaani- ja uraanivarat, mutta silti suuri osa sen väestöstä elää edelleen köyhyydessä. Taloudellinen epätasa-arvo aiheuttaa poliittisia paineita.[5] Maan taloudellinen tilanne heilahtelee öljyn maailmanmarkkinahintojen mukaan.[2] Se oli toipumassa vuoden 2014 alamäestä, kun koronaviruspandemia sekoitti maan taloutta uudelleen 2019.[30]

Gabonissa on 44 lentokenttää, joista 14:llä on päällystetty kiitotie. Rautatietä on 649 kilometriä ja päällystettyä maantietä 900 kilometriä. Satamakaupunkeja ovat Libreville, Owendo ja Port-Gentil sekä öljysatamat Ganba ja Lucina.[2] Maassa on käynnissä tieverkon kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on, että vuonna 2016 päällystettyä maantietä olisi yli 3 600 kilometriä.[31]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 väestönlaskennassa Gabonin asukasluku oli 1 811 079,[3] YK:n tilastoihin perustuva arvio vuodelle 2020 oli 2 226 000.[32]

Väkiluvusta on ollut kiistoja: vuoden 2003 väestönlaskennassa todettiin väkiluvun kasvaneen kymmenessä vuodessa puolitoistakertaiseksi, mutta oppositio ja eräät riippumattomat tarkkailijat ovat syyttäneet hallitusta lukemien suurentelemisesta ja vaalirekisterien väärentämisestä suurempien avustusten saamiseksi.[33]

Gabonin väestö jakautuu lähes 40 etniseen ryhmään, joiden rajat tosin ovat epämääräisempiä kuin Afrikassa yleensä. Kolme suurinta ryhmää ovat fangit, teket ja kongot, joihin kuuluvat sirat ja punut. Maassa asuu myös noin 150 000 siirtolaista, pääasiassa muista Afrikan maista muuttaneita.[2]

Noin 55–75 prosenttia gabonilaisista on uskonnoltaan kristittyjä (pääosin katolisia), mutta osa harjoittaa kristinuskon rinnalla perinteisiä animistisia uskomuksia. Pelkästään animismia harjoittavia on noin 10 prosenttia väestöstä. Muslimeita on alle prosentti.[2]

Aikuisista oli vuonna 2018 lukutaitoisia 85 prosenttia.[2]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naaamioita Gabonista ja Kamerunista Münchenin etnologisessa museossa.

Gabonin sademetsissä elää Baka-pygmejä, joiden kulttuuri perustuu edelleen ennen kaikkea metsästämiseen, kalastamiseen ja keräilyyn. Pygmeillä on monipuolinen musiikki- ja tanssiperinne. Heidän kansantaiteeseensa kuuluvat myös erilaisista kasvikuiduista punotut korit.[34]

Gabonilaisten ruokavaliossa pääasiallinen hiilihydraattien lähde on maniokki. Siitä käytetään juuria, ja lisäksi sen nuoria lehtiä käytetään vihanneksina. Paljon kasvatetaan muitakin kasviksia ja hedelmiä, kuten munakoisoa, tomaattia, sokeriruokoa, banaania, papaijaa, ananasta, mangoa, avokadoa ja kookosta. Proteiinia saadaan kalastamalla joesta tai merestä ja jonkin verran metsästämällä.[35]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gabonin jalkapallomaajoukkueen suurin saavutus on puolivälieriin pääsy Afrikan mestaruuskilpailuissa vuosina 1996 ja 2012.lähde?

Gabon on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1972. Sen joukkueessa on ollut yleensä 1–7 urheilijaa, mutta Lontoossa 2012 jalkapallojoukkueen mukanaolon myötä 28 urheilijaa. Maan ainoa mitalisti on Lontoossa hopeaa saavuttanut taekwondoin Anthony Obame.[36]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Gabon junta names General Brice Oligui Nguema as transition leader Al Arabiya English. 30.8.2023. Viitattu 30.8.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Gabon CIA World Factbook. Viitattu 30.10.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Résultats Globaux du Recensement Général de la Population et des Logements de 2013 (PDF) (s. 49) dgstat.ga. 2015. Viitattu 20.11.2019. (ranskaksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ a b Violence in Gabon: No end in sight Afrik.com 7.9.2009 (englanniksi)
  6. ↑ The List: Gabon Cultural Unesco World Heritage. Viitattu 2.9.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Wildlife of Gabon Africa's Eden [vanhentunut linkki] (englanniksi)
  8. ↑ Gabon - On the cutting edge of wildlife conservation U.S. Fish & Wildlife Service. Viitattu 31.10.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Country Guide Gabon (Arkistoitu sivu) BBC Weather. Viitattu 31.10.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Of Petroglyphs & Pygmies Lonely Planet (Preview). Viitattu 31.10.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Olivier Marbot: New research pokes holes in idea of ‘Bantu expansion’ in West Africa Africa Report. 13.4.2021. Viitattu 31.10.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Libreville, Gabon Black Past. Viitattu 30.10.2021. (englanniksi)
  13. ↑ a b Jan S. F. van Hoogstraten: Gabon Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.10.2021. (englanniksi)
  14. ↑ a b c Timeline: Gabon BBC News. Viitattu 21.12.2009. (englanniksi)
  15. ↑ Emma-Kate Symons: A fight inside Gabon’s kleptocratic dynasty exposes the complicity of French business Quartz. Viitattu 6.4.2020. (englanniksi)
  16. ↑ The Bongo Dynasty Leading Gabon for Five Decades. https://www.africanews.com/2019/01/07/the-bongo-dynasty-leading-gabon-for-five-decades/, Määritä ajankohta! (englanniksi)
  17. ↑ Gabon junta names General Brice Oligui Nguema as transition leader Al Arabiya English. 30.8.2023. Viitattu 30.8.2023. (englanniksi)
  18. ↑ STT: Gabonin presidentti siirretty eläkkeelle Ilta-Sanomat. 30.8.2023. Viitattu 30.8.2023.
  19. ↑ Nguema: 'Very politically ambitious, has his eyes on transforming himself into a civilian candidate' France 24. 4.9.2023. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
  20. ↑ Gabon coup leader Brice Nguema vows free elections - but no date BBC News. 4.9.2023. Viitattu 7.9.2023. (englanti)
  21. ↑ a b c d Gabon BBC News. Viitattu 7.9.2023. (englanti)
  22. ↑ Gabon coup d'État: Ousted president Ali Bongo 'free to go abroad' France 24. 7.9.2023. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
  23. ↑ FRANCE 24 reports: In gabon, pensioners fight to collect their pensions and worry about their future France 24. 7.9.2023. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Gabon junta eyes two-year transition period before holding elections France 24. 11.9.2023. Viitattu 11.9.2023. (englanniksi)
  25. ↑ Reuters: US suspends aid programs for Gabon after coup CNN. 27.9.2023. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  26. ↑ US officially concludes Gabon had a coup, ends assistance France 24. 24.10.2023. Viitattu 25.10.2023. (englanniksi)
  27. ↑ a b Gabon: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  28. ↑ Organisation administrative Consulat Gabon (ranskaksi)
  29. ↑ Human Development Report 2009 UNDP. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  30. ↑ Gabon: Request for a Three-Year Extended Arrangement IMF. Viitattu 30.10.2021. (englanniksi)
  31. ↑ The Head of State visits the provinces of Moyen-Ogooue and Ngounie Le Gabon. 2012. Viitattu 26.5.2013. (englanniksi)
  32. ↑ Gabon, Total Population by sex (thousands) 2019 Revision of World Population Prospects. United Nations. Viitattu 30.10.2021. (englanniksi)
  33. ↑ GABON: Census shows population of 1.5 million, but experts say the figure is too high 2005. IRIN news. Viitattu 2009. (englanniksi)
  34. ↑ Baga Pygmies pygmies.info. Kamerunin ja Gabonin pygmien kulttuuri, musiikki ja kuvat. (englanniksi, italiaksi)
  35. ↑ Gabon Countries and Their Cultures (englanniksi)
  36. ↑ Gabon in Olympics Sport Reference (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Matkaopas aiheesta Gabon Wikimatkoissa
Jäsenet
Jäädytetty
Tarkkailijat
Jäsenvaltiot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gabon&oldid=22712141”