Frederick Roberts

Frederick Roberts. John Singer Sargentin maalaama muotokuva vuodelta 1906.

Frederick Sleigh Roberts, Robertsin ensimmäinen jaarli, paroni Roberts of Kandahar (30. syyskuuta 1832 Cawnpore, Intia – 14. marraskuuta 1914 Saint-Omer, Ranska) oli irlantilais-englantilainen sotamarsalkka, joka toimi komentajana toisessa afgaanisodassa 1878–1880 ja buurisodassa 1899–1902.

Elämäkerta

Roberts syntyi Intiassa, mutta opiskeli Etonissa ja Sandhurstissa. Valmistuttuaan hän pestautui Englannin Itä-Intian kauppakomppanian palvelukseen ja päätyi Bengalin tykistöön vuonna 1851. Hän osallistui vuonna 1857 sepoykapinan tukahduttamiseen luutnanttina ylipäällikön esikunnassa, ja sai ansioistaan Viktorian ristin. Roberts osallistui vuoden 1868 Etiopian-sotaretkeen sekä vuosien 1871–1872 Lushain sotaretkeen Koillis-Intiassa. Vuonna 1878 hänet ylennettiin everstiksi ja nimitettiin Intian-joukkojen päämajoitusmetariksi. Toisen afgaanisodan alussa 1878 Roberts johti aluksi sotilaskolonnaa, joka eteni Kabuliin Kuramin solan kautta ja löi afgaanit Peiwar Kotalin taistelussa. Vielä samana vuonna hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja hän johti operaatioita, jotka johtivat Kabulin valtaukseen. Elokuussa 1880 Roberts marssitti 10 000 miehen armeijansa 23 päivässä Kabulista Kandahariin. Sen jälkeen hän löi 1. syyskuuta Mohammad Ayub Khanin joukot Kandaharin taistelussa. Robertsin Kandaharissa ja Kabulissa saavuttamien voittojen ansiosta britit pystyivät vetäytymään Afganistanin valloitusyrityksestään neuvotteluteitse.

Vuonna 1881 Roberts nimitettiin Natalin kuvernööriksi ja samalla uudeksi ylipäälliköksi ensimmäisessä buurisodassa, mutta sotatoimet ehtivät loppua brittien tappioon ennen kuin hän pääsi ottamaan komennon. Saatuaan vuonna 1883 ylennyksen kenraaliluutnantiksi hän toimi Intian joukkojen ylipäällikkönä 1885–1893. Tuona aikana käydyssä kolmannessa Burman sodassa Robertsin panos rajoittui lähinnä Intian brittiläisten joukkojen organisointiin ja kouluttamiseen. Roberts ylennettiin 1890 kenraaliksi ja 1895 sotamarsalkaksi. Vuodesta 1895 hän oli Irlannin joukkojen ylipäällikkönä.

Toisessa buurisodassa Roberts johti ”intialaisten upseerien” ryhmää, joka taisteli vaikutusvallasta ”afrikkalaisten upseerien” kanssa. Toisen buurisodan alkuvaiheessa koettujen tappioiden jälkeen hänet kutsuttiin brittijoukkojen ylipäälliköksi joulukuussa 1899 ja hän saapui seuraavassa kuussa Kapkaupunkiin. Hän johti muun muassa helmikuussa 1900 piiritetyn Kimberleyn vapauttamista, minkä jälkeen hän saartoi kaupunkia piirittäneen buuriarmeijan. Roberts löi buurikenraali Piet Cronjén joukot Paardebergin taistelussa, valtasi 13. maaliskuuta Oranjen vapaavaltion pääkaupungin Bloemfonteinin, ja tarjosi armahdusta kaikille muille paitsi buurien johtajille. Hän luovutti ylipäällikkyyden Etelä-Afrikassa esikuntapäällikölleen Herbert Kitchenerille marraskuussa 1900.

Robertsista tehtiin paroni Roberts of Kandahar vuonna 1892 sekä jaarli vuonna 1901. Hän toimi vuosina 1901–1904 Britannian asevoimien ylipäällikkönä ollen viimeinen tässä tehtävässä ennen viran lakkauttamista. Roberts pyrki edistämään yleistä asevelvollisuutta, jotta kansakunta olisi paremmin valmistautunut lähestyvään maailmansotaan. Roberts kuoli muutamaa kuukautta ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen marraskuussa 1914 ollessaan vierailulla intialaisten brittijoukkojen luona rintamalla Ranskassa.

Robertsin molemmat pojat kuolivat ennen häntä ja hänen kuollessaan Roberts of Kandaharin paronin arvo ei periytynyt kenellekään. Sen sijaan hänen jaarlin ja varakreivin arvonsa periytyivät tyttärien kautta. Robertsin valtiolliset hautajaiset pidettiin St Paulin katedraalissa Lontoossa. Hän oli Winston Churchillin ohella toinen ei-kuninkaallinen, jolle järjestettiin 1900-luvulla Britanniassa julkiset ruumiinvalvojaiset.

Lähteet

• Porch, Douglas: Wars of Empire. Lontoo: Cassell, 2000. ISBN 0-304-36128-3

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frederick Roberts Wikimedia Commonsissa