Euran kirkonkylä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euran kirkonkylä
ruots. Kyrkeby

Euran kirkonkylä

Koordinaatit: 61°8.0′N, 22°8.01′E

Valtio Suomi
Maakunta Satakunta
Kunta Eura
Kulmakunta Euran aukea
Hallinto
 – Asutustyyppi kirkonkylä
Postinumero 27510
Ikivanha kylätontti: 61.13242468°N, 22.13355331°E [1]











Euran kylät vuonna 1928:
1. Kauttua, 2. Vähävahe, 3. Isovahe, 4. Kirkonkylä, 5. Sorkkinen, 6. Lähteenoja, 7. Vaani, 8. Pappila, 9. Turajärvi, 10. Naarjoki, 11. Mestilä.
Huomaa, että sinisellä alueella oleva Vaaniin Neittamo on nykyään kuivatettu pelloksi.

Euran kirkonkylä on osa Satakunnassa Euran kunnassa sijaitsevaa Euran keskustaajamaa ja on Euran historiallinen kirkonkylä. Alkujaan Kirkonkylän alueella kehittynyt taajaman alue on levinnyt Isovaheen ja Vähävaheen puolelle ja kasvanut yhteen parin kilometrin päässä sijainneen Kauttuan taajaman kanssa ja levinnyt vielä edelleen Säkylän puolelle.[2]

Euran kunta on laajentunut jo kolmella kuntainliitoksella ja Euran emäseurakunta on kasvanut samoissa yhteyksissä entisten kuntien seurakunnilla. Euran kirkko on sijainnut Kirkonkylällä samalla paikalla keskiajalta asti ja pysynee siinä jatkossakin. Vaikka Kirkonkylä sijaitsee nykyisen keskustaajaman pohjoisreunalla, on sen asema kirkonkylänä edelleen vahva. Kirkonkylän merkitys on Eurassa kuitenkin vähentynyt keskustaajaman merkityksen kasvaessa.[3]

Kirkonkylä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinnollisena kyläyksikkönä Kirkonkylä sijaitsee pääasiassa kapeana kaistaleena eteläisen Isovaheen kylän ja pohjoisten Pappilan- ja Sorkkisten kylien välissä. Länsipää rajautuu Naarjoen kylään ja itäpäässä kunnan rajan takana olevaan Säkylän Ehtamon kylään (entistä Köyliötä). Isojako ja muut tilusvaihdot ovat jättäneet kylän maatilojen ympärille ja muihin kyliin joitakin enklaaveja, jotka tulisi vielä huomioida alueen tarkemmassa selostuksessa.[4][5]

Kirkonkylä sijaitsee laajalla historiallisen ajan peltoaukealla, jota kutsutaan myös Euran aukeaksi. Peltoalueen läpi virtaa Pyhäjärvestä lähtevä Eurajoki, jonka rannalla tai lähellä keskiaikaiset maatalot ovat sijainneet.[4][5]

Alkuperäinen kylätontti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 1700-luvulla kylän asukkaat asuivat lähellä toisiaan niin sanotulla kylätontilla. Kirkonkylän kylätonttia ympäröivät joka suunnalla pellot ja niityt. Jokainen pelloksi raivattu alue oli jaettuna sarkoihin, jollaisia osoitettiin kullekin talolle sama määrä. Vaikka kylätontin koko historiaa ei tunnetakaan, tiedetään kuitenkin sen sijainti Eurajoen rannalla Euran kirkon vieressä. Tontilla on asuttu todennäköisesti vähintään keskiajalta saakka.[1]

Kirkonkylän maatalojen talousrakennukset sijaitsivat Eurajoen molemmilla vastarannoilla nykyisen kirkon, hautausmaan ja seurakuntakeskuksen itä- ja koillispuolella. Länsirannalla sijaitsi vuoden 1699 maakirjakartan mukaan neljän maatalon talouskeskukset. Ei tiedetä tarkkaan mitä alueella on sijainnut, sillä siellä ei ole tehty arkeologisia tutkimuksia. Sen sijaan maa-alueita on kaiveltu ahkerasti rakentamiseen, sähköistämiseen ja viemäröintiin liittyen, joten ehjiä maakerroksia ei enää ole olemassa. Paikalle on myös tuotu lisää maata muualta, mikä vaikeuttaisi alkuperäisen materiaalin tunnistamisen. Kylätontiksi rajattu alue on nykyään muinaismuistolakiin vedoten suojeltu.[1]

Isojako oli kruunun järjestämä viljelymaan ja niittymaiden uudelleenjärjestely, jossa pienet sarat yhdistettiin suuremmiksi peltoaloiksi oikeudenmukaisella tavalla. Samalla suositeltiin, että kylätontti hävitettäisiin ja talot siirrettäisiin lähemmäksi omia viljelyalueita. Vaikka pellot ja niityt jaettiin uudestaan, pysyivät ainakin talot Eskola ja Luukkala vanhoilla paikoillaan.

Kirkon ja hautausmaan tontti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euran kirkko on sijainnut nykyisellä paikallaan ainakin keskiajalta asti. Hautausmaata kutsutaan nykyään vanhaksi hautausmaaksi, sillä uusi hautausmaa perustettiin vuonna 1891 kauempana sijaitsevalle Lauhianmäelle Pappilan lähelle.[6] Nykyinen kivi- ja tiilikirkko on vuodelta 1898. Edellinen puinen kirkko, joka oli valmistunut vuonna 1728, purettiin tämän alta, ja samoin tapahtui edellisellä kerralla, kun vuonna 1640 rakennettu puukirkko purettiin vuonna 1727.[7] Vanhin kirjallinen tieto Euran seurakunnasta on asiakirjamaininta vuodelta 1425, missä Eura olisi ollut emäseurakunta, johon Köyliö ja Säkylä olisivat myös kuuluneet. Siinä ei mainita mitään silloisesta kirkosta.[8][9][7]

Juhana Laihiander kirjoitti 1700-luvun puolivälissä, että ihmiset muistelivat Euran kirkon maalatun paavillisena aikana eli ennen uskonpuhdistusta ja kun se purettiin vuonna 1727, oli se jo rappiolla. Unto Salo on kirjoissaan ehdottanut, että vanhojen seurakuntien ensimmäiset kirkot olisi rakennettu kylän muinaisille pakanallisille kalmistoille tai juhlapaikoille. Tämä saattaa olla syynäselvennä, että kirkko ja hautausmaa rakennettiin kylätontin viereen. Sitä ei tiedetä varmasti, oliko pitäjän ensimmäisen kirkon paikka juuri tässä kylässä. Tähän liittyen voidaan esittää kaksi myyttisluonteista tietoa, joilla ei mahdollisesti ole nykyisen kirkonpaikan kanssa mitään tekemistä. Ensimmäinen tieto on suullinen perinne Henrikin saarnatuvasta, jollainen olisi palanut Sorkkisten kylän kyläpalossa vuonna 1830. Toinen tieto on suullinen perinne 1400-luvun Lähteen kappelista Köyliönjärven Kirkkokarissa. Jos nämä tiedot pitävät paikkaansa, on myös muualla voinut olla kirkollista toimintaa. Pappila sijaitsee Kirkonkylän ja Sorkkisten kylien välissä ja on tullut käsiteltyä isojaossakin kummankin jakokuntaan kuuluvana. Ehkä se on sijoitettu siihen kahden merkittävän kylän väliin näiden yhteisymmärryksessä.[7]

Kirkonkylän palvelut, liikenne ja nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Euran keskustaajama

Euran keskustaajaman nykyasioita esitellään edellisessä pääartikkelissa. Tämän alla keskitytään lähinnä Kirkonkylän historiaan.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euran aukealla kiinteä asutus ja maatalous alkoi jo pronssikaudella, mistä on monia löytöjä. Monet rikkaatkin euralaiset rautakautiset kalmistot ovat sijainneet talojen yhteydessä tai talojen lähellä olevilla hiekkaisilla mäillä. Nämä kohteet sijaitsevat Eurajoen lähellä ja muodostavat Kauttualta Pappilaan ulottuvan hautapaikkojen ketjun. Voidaan aiheellisesti olettaa, että Kirkonkylän tontti kuului tällaiseen jatkumoon. Kirkonkylän tonttia tai lähiympäristöä ei ole vielä tutkittu, joten asia jää tässä auki.[10][11][12] Historioitsijoilla ei ole edes tarkkaa käsitystä Euran rautakauden pitäjänlaitoksesta.

Keskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkonkylän talot maksoivat veroa suomalaisen oikeuden mukaan viljana. Historiankirjoituksen vallitsevan käsityksen mukaan kylä olisi siten syntynyt jo ennen 1300-lukua. Muita Euran pitäjän suomalaisen oikeuden kyliä olivat Kauttua, Vahe, Nuoranne, Soupas, Sorkkinen ja Vaani, joista Soupas ja Vaani olivat yksinäistaloja. Ne sijaitsivat kaikki Euran aukealla.[13][14]

Ruotsin vallan loppuaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikakausi alkaa Kalmarin unionin hajottua Kustaa Vaasan aikakaudella vuonna 1523 ja loppuu Venäjän voittamaan Suomen sotaan 1809. Kirkonkylään oli merkitty vuoden 1540 maakirjan veroluetteloon kymmenen taloa.[14] Tilanne kuitenkin vaihteli ja esimerkiksi Kolmikymmenvuotisen sodan aikana Kirkonkylällä oli yleensä autiona 2–4 taloa. Kun kylässä oli 1600-luvun puolivälistä 1700-luvun alkuun kolme autiotaloa, jäi valtakunnalta saamatta veroa juuri silloin, kun se sitä kipeämmin tarvitsi.[15] 1600-luvun lopulla veroluettelossa nimettiin seitsemän taloa ja niiden maksamat verot: Pekka (6 äyriä ja 12 penniä eli 6:12 äyriä), Lukkala (6 äyriä), Eskola (6 äyriä), Filppu (5 äyriä), Osma (4:12 äyriä), Krannila (4 äyriä) ja Krootila (1:16 äyriä). Krootila oli ollut 1500-luvulla lukkarintilana, mutta viimeistään vuonna 1606 sitä oli viljellyt kappalainen.[16]

Isojako tuli lain mukaan käynnistää, jos yksikin kylän isäntä sitä vaati. Anomuksen jätti Kirkonkylän puolesta Juhana Laihiander vuonna 1765 ja jaon sai valmiiksi H. Widenius vuonna 1774. Kirkonkylän jakokuntaan kuului Kirkonkylä, Soupas ja osa Pappilasta, mikä käsitti 3 955 tynnyrinalaa peltomaata. Toinen osa Pappilasta jaettiin Sorkkisten jakokunnassa. Muutkin kylät halusivat mukaan Isojakoon, joka suoritettiin Euran pitäjässä 1770–1780-luvuilla ja sitä jatkettiin osittain vielä 1800-luvun lopulla. Vuonna 1743 maatalot saivat oikeuden perustaa torppia, mutta vasta isojako ja tilojen lunastus omaan omistukseen mahdollistivat niiden perustamisen Kirkonkylälle. Kirkonkylän itäosassa Kirkonkylänmäessä tiedetään olleen torpparien, käsityöläisten, pieneläjien ja itsellisten asuntoja. Kattavan torppariselvityksen puuttuessa niiden varhaisvaiheista tiedetään vähän.[17][12][18]

Autonomian ja itsenäisyyden aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkonkylä osallistui myös sitä vaivaavien Eurajoen tulvien ehkäisyyn. Pitkäaikainen hanke alkoi jo vuonna 1821, jolloin asiaa käsiteltiin Euran pitäjänkokouksessa. Asiaa myös epäiltiin ja vastustettiin, mutta kolmannella kerralla vuonna 1824 kokous päätti ryhtyä toimeen. Kirkonkylä osallistui euralaisten mukana Eurakoskesta ylävirtaan päin tapahtuvaan perkaukseen. Hanke, joka osoittautui vaikeaksi, edistyi hitaasti ja aiheutti lukuisia riitoja maatalojen, kylien ja pitäjien välillä. Se keskeyi aina välillä ja jatkui uudestaan.[19][20] Viimeiset perkaustyöt suoritettiin koneellisesti loppuun 1920-luvun alussa. Silti joki tulvi tämänkin jälkeen voimakkaasti.[21]

Kirkkoa vastapäätä rakennettiin hirsistä Vanha Kansakoulu 1880-luvulla. Samaan pihapiiriin rakennettiin vuonna 1958 kivinen koulurakennus. Koulualueen pohjoispuolella sijaitsee Eurapirtti, joka Jalmari Karhulan piirtämänä valmistui vuonna 1908.[22]

Kirkonkylän maatiloja, jossa viljeltiin 1930-luvulla yli 25 hehtaaria peltoa, olivat Eskola, Filppula, Kylä-Pekka, Lukkala, Osma ja Vainio-Pekka.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia I–II. Eura: Kuntien ja seurakuntien asettama historiatoimikunta, 1962.
  • Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa: Kalastajista kauppanaisiin - Euran esihistoria. Vammala: Euran Kunta, 2000. ISBN 951-96964-1-5
  • Hesso, Laura: Rakennusinventointi Euran keskustan osayleiskaava-alueella – Inventointiraportti, liite 6 (Arkistoitu – Internet Archive), Satakunnan Museo, 2013

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Muinaisjäännösrekisteri: Kirkonkylä (Kyrkeby) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 27.10.2008. Museovirasto. Viitattu 9.3.2016.
  2. ↑ Euran keskustaajama, Eura Kansalaisen Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.3.2016.
  3. ↑ Hesso, Laura: Rakennusinventointi 2013, 2013, s. 11–12
  4. ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 1134 08 Eura. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1962. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 9.3.2016)
  5. ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 1134 05 Kiukainen. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1962. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 9.3.2016)
  6. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Lauhianmäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 13.11.2013. Museovirasto. Viitattu 10.3.2016.
  7. ↑ a b c Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia I, 1962, s. 78–87
  8. ↑ Euran kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 27.9.2010. Museovirasto. Viitattu 9.3.2016.
  9. ↑ Euran kirkkoympäristö Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 10.3.2016.
  10. ↑ Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa: Kalastajista kauppanaisiin - Euran esihistoria, 2000, s. 131–155
  11. ↑ Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa: Kalastajista kauppanaisiin - Euran esihistoria, 2000, s. 273–309
  12. ↑ a b Hesso, Laura: Rakennusinventointi 2013, 2013, s. 6–10
  13. ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia I, 1962, s. 27–32
  14. ↑ a b Maakirjat vuosilta 1540–1559[vanhentunut linkki], s. 22–25, digitoitua materiaalia, Arkistolaitos
  15. ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia II, 1962, s. 170–176
  16. ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia I, 1962, s. 108–109
  17. ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia II, 1962, s. 90–102
  18. ↑ Wahlroos, Henri & Hjulman, G.W.: Isoajon täydentäminen tilusvaihtoineen, koskien myös Pappilan ja Suopas nimisiä yksinäiskylää (Arkistoitu – Internet Archive) (kartta ja asiakirjat), (A7:3/15-28), 1873–1877, Arkistolaitos
  19. ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia II, 1962, s. 114–124
  20. ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia II, 1962, s. 322–325
  21. ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia II, 1962, s. 514–516
  22. ↑ Uusi-Seppä, Niina: Satakunnan kulttuuriympäristöt (Arkistoitu – Internet Archive), 2012, Satakunnan Museo, s. 201
  23. ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia II, 1962, s. 517

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euran_kirkonkylä&oldid=22774643”