Erkki Aaltonen
Erik (Erkki) Verner Aaltonen (17. elokuuta 1910 Hämeenlinna – 8. maaliskuuta 1990 Helsinki[1]) oli suomalainen säveltäjä ja kapellimestari. Hän opiskeli musiikkia Sibelius-Akatemiassa (tuolloisessa Helsingin Konservatoriossa) 1929–1947. Hän aloitti pianon-, viulun- ja urkujensoiton opiskelulla. Myöhemmin hän opiskeli sävellystä 1933–1934 Väinö Raition ja 1945–1947 Selim Palmgrenin johdolla. Kaksivuotisen kapellimestarikurssin hän suoritti 1945–1947.
Erkki Aaltonen sävelsi viisi sinfoniaa, joista tunnetuin on toinen, lisänimeltään Hiroshima (1949), kaksi pianokonserttoa (1948 ja 1954), viulukonserton (1966), baletteja Kimmon kosto, Nummisuutarit, Lapponia 1 ja Lapponia 2, elokuvamusiikkia sekä useita kamarimusiikkiteoksia, viisi pianosonaattia, oboesonaatin, lauluja pianon säestyksellä ja kappaleita viululle ja huilulle. Lisäksi mainittakoon orkesterisarja Macbeth ja kansanmusiikkia sinfoniaorkesterille. Hänen viimeisiä valmistuneita teoksiaan on Canto dell'umanita, kantaatti sekakuorolle, solistille ja orkesterille. Aaltosen sävellystuotantoa leimaa humanistinen ja sodanvastainen ajattelu, jonka pohjana ovat olleet hänen henkilökohtaiset sotakokemuksensa lääkintäaliupseerina.
Kapellimestarina Aaltonen johti vakinaisena tai vierailujohtajana ainakin seuraavia orkestereita ja kuoroja: Helsingin Kamarimuusikot r.y., Helsingin kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri, Kansallisoopperan orkesteri, Helsingin teatteriorkesteri, Helsingin Torvisoittokunta, Tampereen kaupunginorkesteri, Turun kaupunginorkesteri, Porin kaupunginorkesteri, Lohjan kaupunginorkesteri, Kemin kaupunginorkesteri, Oulun kaupunginorkesteri, Tallinnan Radion Sinfoniaorkesteri, Krakovan Filharmoninen Orkesteri, Krakovan Radion Sinfoniaorkesteri, George Enescu Filharmonia, Bukarestin Radion Sinfoniaorkesteri, Sibelius-Akatemian Oppilasorkesteri, Polyteknikkojen Orkesteri, Pohjois-Haagan Orkesteri, Kemin Soitannollisen Seuran Orkesteri, Työväen orkesteri ja Kullervo-kuoro.
Aaltonen debytoi kapellimestarina 1948. Hän toimi vuosina 1964–1966 Lohjan orkesterin ja musiikkikoulun johtajana. Vuosina 1966–1973 hän toimi Kemin kaupungin musiikinjohtajana. Tänä aikana hän käynnisti Kemin Musiikkiopiston (nykyisin Länsi-Pohjan musiikkiopisto) toiminnan, toimi musiikkiopiston johtajana ja Kemin kaupunginorkesterin johtajana.
Aaltosen oma instrumentti oli viulu. Hän toimi vakinaisesti viulistina Helsingin teatteriorkesterin jäsenenä vuosina 1935–1945 ja alttoviulistina Helsingin kaupunginorkesterissa vuosina 1945–1966. Lisäksi hän toimi viulistina muun muassa Radio-orkesterissa. Viulusolistina hän toimi Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa 1941 ja Teatteriorkesterin radiokonsertissa 1941. Viulunsoiton opetusta hän oli antanut jo nuoresta pitäen. Hän antoi viulutunteja musiikinjohtajan toimensa ohessa Kemin musiikkiopistossa ja jatkoi tuntien antamista vielä eläkkeellä ollessaan Nurmijärven musiikkiopiston puitteissa.
Talvi- ja jatkosodassa Aaltonen toimi rintamalla Kannaksella lääkintäaliupseerina, jatkosodan loppuvaiheessa Georg Malmsténin viihdytyskiertueella laivastossa.
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- I luokan vapaudenmitali
- II luokan vapaudenmitali
- Talvisodan (Kannaksen) muistomitali miekkojen kera
- Pajarin divisioonan marssilaulukilpailussa I palkinto 1943
- Suomen Kaupunkiliiton hopeinen ansiomitali 1970
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Otavan musiikkitieto, s. 9. Otava, Helsinki 1997.