Eric Johnson (kitaristi)

Eric Johnson
Henkilötiedot
Syntynyt	17. elokuuta 1954
Muusikko
Aktiivisena	1974–
Tyylilajit	Rock Instrumentaalirock
Soittimet	Fender Stratocaster Gibson ES-335 Martin Signature Gibson SG
Yhtyeet	G3 Mariani Alien Love Child Electromagnets
Levy-yhtiöt	Reprise Capitol Ark 21 Records Vortexan Records
Aiheesta muualla
www.ericjohnson.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Eric "EJ" Johnson (s. 17. elokuuta 1954 Austin, Texas) on yhdysvaltalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten kitaristina ja laulajana. Johnsonin musiikissa yhdistyvät monet tyylit, kuten rock, blues, jazz, new age ja country.

Guitar Player -lehti sanoo Johnsonin olevan yksi maailman arvostetuimmista kitaravirtuooseista. Hän esittää instrumentaalikappaleiden lisäksi myös laulettuja kappaleita.

Johnsonin musiikkiin sekä soittotekniikkaan ovat vaikuttaneet monet kitaristit, kuten Stevie Ray Vaughan, Jeff Beck, Jimi Hendrix, Frank Zappa ja Jerry Reed.

Hän on voittanut vuonna 1991 Parhaan instrumentaalirockkappaleen Grammy-palkinnon vuonna 1990 julkaistun Ah Via Musicom -albumin kappaleella "Cliffs of Dover". Eric Johnson on "Guitar Player" - lehden kunniajoukossa voitettuaan viidesti lehden äänestyksen sarjassa "Best Overall Guitarist". Muut ovat Steve Howe ja Steve Morse.

Ura

Nuoruusvuodet

Johnson syntyi hyvin musikaaliseen perheeseen: hän ja hänen kolme siskoaan opiskelivat pianon soittoa, hänen veljellään oli oma yhtye, ja hänen isänsä harrasti musiikkia. Johnson sai 11-vuotiaana ensimmäisen kitaransa ja sai jo alkuvaiheillaan vaikutteita monilta eri musiikkityylien kitaristeilta, kuten Eric Claptonilta, Chet Atkinsilta, Jimi Hendrixiltä, Wes Montgomeryltä, Jerry Reediltä, Bob Dylanilta ja Django Reinhardtilta. Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli psykedeelistä rockia soittava Mariani, johon hän liittyi 15-vuotiaana. Yhtye julkaisi vuonna 1968 demon, josta tuli myöhemmin haluttu keräilykohde.

Johnson (vasemmalla) esiintymässä The Electromagnetsin kanssa vuonna 1976.

Käytyään high schoolin ja yliopiston Johnson matkusti perheensä kanssa Afrikkaan. Palattuaan takaisin kotiseuduilleen Austiniin vuonna 1974 hän liittyi paikalliseen The Electromagnets -nimiseen fuusioyhtyeeseen. Yhtye keikkaili ja nauhoitti useita kappaleita, muttei saanut sopimusta suurimmilta levy-yhtiöiltä. Yhtye hajosi vuonna 1977.

Myöhempi musiikkiura

The Electromangnetsin hajottua Johnson perusti Eric Johnson Group -nimisen trion basisti Kyle Brockin ja rumpali Bill Maddoxin kanssa. Eric Johnson Group esiintyi useita kertoja eri puolilla Austinia ja nauhoitti vuonna 1978 Seven Worlds -nimisen albumin. Levy-yhtiön monien sopimuskiistojen vuoksi albumin julkaisua lykättiin, kunnes vuonna 1998 Johnson julkaisi albumin Ark 21 Recordsin kautta saatuaan oikeudet levyn julkaisemiseen.

Seven Worldsin nauhoituksen jälkeen Johnsonilla oli vaikeuksia saada uutta levytyssopimusta. Hän yritti luoda uraa toimimalla sessiokitaristina eri artistien, kuten Cat Stevensin, Christopher Crossin ja Carole Kingin, albumeilla ja esiintymällä paikallisilla klubeilla. Lopulta vuonna 1984 muusikko Prince näki Johnsonin esiintyvän televisiossa ja kiinnostui hänen musiikistaan. Princen, Christopher Crossin ja tuottaja David Ticklen suosituksesta Johnson sai sopimuksen Warner Brothersin kanssa, ja vuonna 1986 julkaistiin hänen ensimmäinen albuminsa Tones.

”	Eric on niin hyvä, että se on naurettavaa.	”
– Steve Morse vuonna 1982

Myöhemmin urallaan Johnson julkaisi monia albumeita, joista menestynein oli platinaa myynyt vuonna 1991 julkaistu Ah Via Musicom.

Kitarat ja laitteisto

Johnson on uransa aikana käyttänyt eniten Fenderin nimikkokitaraansa Eric Johnson Signature Stratocasteria ja Gibson ES-335 -kitaraa sekä Fenderin, Marshallin ja Dumblen kolmen vahvistimen sarjaa.

Diskografia

• Tones (1986)
• Ah Via Musicom (1990)
• Venus Isle (1996)
• Seven Worlds (1998, äänitetty 1976–77)
• Souvenir (2002)
• Bloom (2005)
• Live from Austin, TX (2005, äänitetty 1988)
• Close Up (2010)

Aiheesta muualla

• Viralliset kotisivut
• biografia blackbeltguitar^{[vanhentunut linkki]}