Edward Vesala
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Edward Vesala | |
|---|---|
 Edward Vesala Prahan kansainvälisillä jazz-festivaaleilla 1984 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. helmikuuta 1945 |
| Kuollut | 4. joulukuuta 1999 (54 vuotta) |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Edward Vesala, Iivana Nyhtänköljä |
| Laulukielet | suomen kieli |
| Aktiivisena | 1960-luku – 1999 |
| Tyylilajit | freejazz |
| Soittimet | rummut, lyömäsoittimet |
| Yhtyeet | Soulset, Apollo, Edward Vesala Trio, Karelia, Tuohi Klang, Tomasz Stanko-Edward Vesala Quartet, Sound & Fury |
| Levy-yhtiöt | ECM |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Martti Juhani ”Edward” Vesala (15. helmikuuta 1945 Mäntyharju – 4. joulukuuta 1999 Yläne) oli suomalainen jazzrumpali, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja. Vesalaa pidetään yhtenä nykyjazzin tärkeimmistä suomalaisista vaikuttajista. Hänelle myönnettiin Jazzliiton Yrjö-palkinto kahdesti, vuosina 1972 ja 1980[1]. Vuodesta 1982 hän koulutti uusia jazzmuusikoita Sound & Fury -työpajoissaan, joista muodostui myös hänen uransa loppupuolen merkittävin yhtye.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesala soitti nuoresta iästä lähtien monenlaista ja korosti musiikkinsa moninaisia lähteitä; tangoyhtyeistä saatua kokemustaan hän käytti sellaisissa sävellyksissään kuin "Fingo" ja "Glimmer of Sepal". Vesala vaikutti 1960-luvulla myös rock-yhtyeissä, muun muassa Soulsetissa ja Apollossa.
1970-luvulla Vesala levytti puolalaisen jazz-trumpetisti Tomasz Stańkon kanssa muun muassa albumit Satu, Rodina ja Heavy Life.[2] Sound & Furysta muodostui 1980-luvulla hänen keskeinen yhtyeensä. Yhtyeen kokoonpano vaihtui usein. Kitaristeina vaikuttivat Raoul Björkenheim ja Jimi Sumén, kun taas puhaltimia soittivat muun muassa Jorma Tapio ja Pepa Päivinen. Vesalan vaimo Iro Haarla soitti harppua ja koskettimia. Vesala sovitti myös puhallinosuudet Sielun veljet -yhtyeen levylle Kuka teki huorin.
1970-luvun alussa Vesala teki Karelia-yhtyeen kanssa muutaman levytyksen nimellä Iivana Nyhtänköljä (muun muassa Herran kanssa pellon laidassa).
Vesalaa on usein verrattu Charles Mingusiin: molempien musiikista erottuvat vahva tunteellinen lataus ja huolelliset sovitukset.lähde?
Vesalan tyttäriä ovat musiikkiteknologi, toimittaja, laulaja ja säveltäjä Mari Vesala, stylisti Minttu Vesala, rumpali Aniida Vesala sekä Lumi Vesala.
Vesala on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[3]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soololevyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- I'm Here (1973)
- Nan Madol (1974)
- Rodina (1976)
- Satu (1976)
- Neitsytmatka (1979)
- Heavy Life (1980)
- Bad Luck, Good Luck (1984)
- Kullervo (1985)
- Lumi (1986*)
- Ode to the Death of Jazz (1989*)
- Invisible Storm (1991*)
- Nordic Gallery (1994*)
Tähdellä merkityillä levyillä soittaa Vesalan Sound and Fury -yhtye.
Muut levyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Soulset / Edward Vesala Jazz Band: Nykysuomalaista - Contemporary Finnish (1969)
- Soulset / Edward Vesala: Souljumppaa (1969)
- Apollo: Apollo (1970)
- Edward Vesala Trio: Nana (1970)
- Karelia: Suomi Pop (1971)
- Karelia: Suomi Pop 2 (1972)
- Karelia Group & Nunnu Big Band: Nunnu (1972)
- Tuohi Klang: Pennselmann Hits Vol. 2765 (1972)
- Jan Garbarek/Arild Andersen/Edward Vesala: Triptykon (1972)
- The Winners: Pori Jazz Festival Composition Contest (1973)
- Peter Brötzmann/Juhani Aaltonen/Peter Kowald/Edward Vesala: Hot Lotta (1973)
- Jarmo Sermilä/Mikael Helasvuo/Teppo Hauta-aho/Edward Vesala/Antero Honkanen: Ode to Marilyn (1973)
- Tomasz Stanko: Twet (1974)
- Juhani Aaltonen: Etiquette (1974)
- Tomasz Stanko: Balladyna (1975)
- Ilpo Saastamoinen: Joutsenen juju (1975)
- Esa Helasvuo: Q (1976)
- Tomasz Stanko-Edward Vesala Quartet: Live at Remont (1976)
- Juhani Aaltonen: Springbird (1978)
- Tomasz Stanko: Almost Green (1978)
- Kenny Wheeler: Around 6 (1979)
- Charlie Mariano/Jasper van’t Hof/Arild Andersen/Edward Vesala: Tea for Four (1980)
- Juhani Aaltonen: Prana – Live at Groovy (1981)
- Edward Vesala ja Arto Melleri: Mau-Mau (1982)
- RinneRadio: Rinne Radio (1988)
- Vesala Klaani: Afrikan Tähdet (1989)
- Jimi Sumén: Paintbrush, Rock Penstemon (1992)
- Pepa Päivinen: Saxigon (1997)
- City of Women: City of Women 1 (2000)
- Sound & Fury: Pulsacion (2013)
- Sound & Fury: Thundering Of Dawn (2018)
- Jimi Tenor, Edward Vesala, Iro Haarla, Jimi Sumén, Matti Knaapi: City of Women II
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
- ↑ https://web.archive.org/web/20160806152812/http://personal.inet.fi/yhdistys/riversidejazz/Jazzinfo/Passikuvat/stanko.htm
- ↑ Taiteilijainmäki V21A (pdf) Helsingin seurakuntayhtymä. Arkistoitu 14.7.2021. Viitattu 25.4.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Edward Vesalan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Dan Kurdillan kokoama laaja diskografia Vesalan tuotannosta. (Arkistoitu sivu.)
- All Music Guiden taiteilijaesittely (englanniksi).
- Eetu – 12 sessiota Edward Vesalan kanssa. Dokumenttielokuva Vesalasta ja Sound & Fury -yhtyeestä
- Edward Vesalan yhtyeen esitys ja haastattelu. Ylen Elävä arkisto.
- Sound & Fury: Mop Mop (audio). Ylen Elävä arkisto.
| ||||||||||||||||||
