Dait
| Dait | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 1 158 989 | |||||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | dai | |||||||||
| Uskonnot | buddhalaisuus, animismi | |||||||||
Dait (kiin.: 傣族; pinyin: Dǎizú) ovat Kiinassa etenkin Yunnanin maakunnassa elävä virallinen Kiinan etnisiin ryhmiin kuuluva kansa. Dait puhuvat dain kieltä, joka kuuluu thailaisiin kieliin. Thaimaan väestön pääosan muodostavat thait ovatkin daille läheisesti sukua.
Asuinalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suuri valtaosa daista asuu Kiinan Yunnanin maakunnassa. Yksi daiden keskittymä on Dehongin ja Xishuangbannan autonomissa prefektuureissa Yunnanin eteläosassa ja toinen Lincangin prefektuurissa lähellä Burman vastaista rajaa. Näiden kahden keskittymän ulkopuolella daita asuu hajanaisesti ympäri eteläistä ja luoteista Yunnania. Nykyisin myös Sichuanin puolella asuu useampia tuhansia daita.[1] Suurin osa daiden asuttamasta alueesta on jokilaaksoja tai vuorien välisiä tasankoja, joita hallitsee trooppinen sademetsä.[2] Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan Kiinassa oli yhteensä 1 158 989 daita[3].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Daiden oman perinteen mukaan heidän edeltäjänsä ovat lähtöisin Jangtsejoen eteläpuolelta, josta han-kiinalaiset alkoivat työntää heitä kohti etelää noin 3 000 vuotta sitten. 900-luvulla dait perustivat historioitsijoiden Mong Mao -nimellä tunteman kuningaskunnan, jota seurasi 1000-luvulla Kocambin kuningaskunta. Molemmat hallitsivat alueita Dehongissa. Xishuangbannan puolella sijaitsi puolestaan samana aikana Yonagan kuningaskunta ja Thaimaan puolella 1700-luvulle saakka säilynyt Lannan kuningaskunta. Daiden kuningaskunnat hallitsivat daiden lisäksi muitakin paikallisia kansoja, kuten de'angeja, blangeja, haneja, lahuja ja jingpoja. Tutkimusmatkailija Marco Polo kulki daiden alueiden läpi matkallaan Pohjois-Kiinaan ja hän kertoi kirjoituksissaan heidän tatuointitavoistaan.[1]
Han-kiinalaisten valta alkoi ulottua lounaiseen Yunnaniin 1300-luvulla ja dait päätyivät lopulta Ming-dynastian vallan alle. Kiinalaiset hallitsivat daita niin sanottujen tusien eli kiinalaisten valitsemien paikallisten päälliköiden kautta. Tusien asemia annettiin usein jo paikalla olleille kuninkaille. Koska daitusit hallitsivat muitakin paikallisia kansoja, daiden historiaa leimasivat sittemmin valtataistelut näiden eri ryhmien välillä. Kiinalaisvallan myötä Yunnaniin myös asettui suuria joukkoja han-kiinalaisia, jotka vaikuttivat omalta osaltaan paikalliseen kulttuuriin.[1]
Kommunistien nousu valtaan Kiinan sisällissodan jälkeen vuonna 1949 vaikutti daiden perinteiseen elämäntapaan. Maan pitkään omistaneiden tusien maat jaettiin tavalliselle väestölle. Vuonna 1957 alettiin puolestaan perustaa kommuunitiloja, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet läheskään yhtä paljon kuin yksittäiset maanviljelijät. Tähän järjestelmään alettiin tehdä uudistuksia kuitenkin vasta vuoden 1981 jälkeen.[1]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dait voidaan jakaa kolmeen suureen alaryhmään murre-erojen ja asuinalueiden perusteella. Dailuja on noin 675 000 ja he asuttavat Xishuangbannaa. Dainat ovat ryhmistä toiseksi suurin ja heitä on noin 480 000 Dehongin ja Lincangin alueilla. Daijat ovat ryhmistä pienin ja heitä on noin 75 000 Yuanjiangin ja Xinpingin piirikunnissa. Nämä kolme alaryhmää jakautuvat edelleen pienempiin ryhmiin.[1]
Tyypilliseen daiden kylään kuuluu noin 40 perhekuntaa, joskin 80–100 perhekunnan kylät eivät nekään ole tavattomia. Kylät on rakennettu yleensä jokien tai purojen läheisyyteen. Talojen rakennustapa vaihtelee alueittain ja niitä rakennetaan esimerkiksi bambusta, puusta ja tiilistä.[2]
Suuri osa daista seuraa theravada-buddhalaisuutta. Buddhalaisuus saapui Yunnaniin jo 600-luvulla, mutta se saavutti suurempaa suosiota vasta kun xishuangbannalainen päällikkö Dao Yi Mong avioitui Burman kuninkaan tyttären kanssa. Miesten on tapana viettää ainakin jonkin aikaa munkkina luostarissa.[2] Osa daista harjoittaa edelleen myös perinteistä animistista uskoa.[1]
Dait kutsuvat itseään veden kansaksi, ja heidän vesifestivaalinsa on tunnettu perinne.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 50–54. Greenwood Press, 1998. ISBN 0–313–28853–4 (englanniksi)
- ↑ a b c Paul Friedrich ja Norma Diamond: Encyclopedia of world cultures - v. 6. Russia and Eurasia / China, s. 423–428. G.K. Hall & Co, 1994. (englanniksi)
- ↑ Zheng Qian: China's Ethnic Groups and Religions, s. 19–22. Cengage Learning, 2010. ISBN 981-4319-76-7 (englanniksi)
- ↑ China Highlights (Arkistoitu – Internet Archive)