Cisse Häkkinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cisse Häkkinen
Cisse Häkkinen lehdistötilaisuudessa 1976.
Cisse Häkkinen lehdistötilaisuudessa 1976.
Henkilötiedot
Koko nimi Hugo Christer Häkkinen
Syntynyt30. tammikuuta 1951
Helsinki
Kuollut26. joulukuuta 1990 (39 vuotta)
Espoo
Ammatti muusikko
Muusikko
Taiteilijanimi Cisse Häkkinen ja CisseView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1965–1990
Tyylilajit rock and roll
hard rock
poprock
Soittimet laulu
bassokitara
kitara
Yhtyeet Hurriganes
Levy-yhtiöt Love Records (1973-1977)
Scandia (1973-1984)
Sonet
Warner Music Finland

Hugo Christer ”Cisse” Häkkinen (30. tammikuuta 1951 Helsinki26. joulukuuta 1990 Espoo) oli suomalainen muusikko, joka tunnetaan Hurriganesin basistina.

Häkkinen soitti 1960-luvun puolivälissä kitaraa Coyotes-yhtyeessä Markku Tolosen, Kari Harhakosken ja Hannu Toppilan kanssa. Coyotes levytti vuonna 1965 singlen Angela/Go Home Sweet ja esiintyi Suosikki-lehden kannessa saman vuoden heinäkuussa. Jäsenistä levyä olivat tekemässä Kari Holopainen, Matti Järvinen, Jorma ja Kari Harhakoski. Coyotesin jälkeen Häkkinen soitti Linnanmäellä Rondo Four -yhtyeessä sekä Pepe Lindblomin kanssa yhtyeessä Insence. Sen laulusolisti oli Hurriganesin perustajajäsen Remu Aaltonen. Vuonna 1970 Häkkinen lähti armeijaan, jossa hän tapasi Hurriganesin tulevan jäsenen Albert Järvisen. Vuonna 1971 Aaltonen perusti Hurriganesin, kun hänet oli erotettu Kalevalasta, ja Häkkisestä tuli yhtyeen basisti.

Cisse Häkkinen Vanhalla Ylioppilastalolla 1973.

Vuonna 1978 Cisse soitti myös vierailevana artistina komppikitaraa Remu Aaltosen ensimmäisellä soololevyllä No Panic. Vuonna 1976 Häkkinen levytti ensimmäisen soololevynsä Teendreams, jossa oli 1950- ja -60-lukujen hittejä. Remu Aaltosen tuottamasta levystä tuli kaupallinen menestys. Se oli vähän aikaa jopa Suomen suosituin rocklevy.selvennä Vuonna 1979 ilmestynyt toinen soololevy, niin ikään 50-60-lukujen hiteistä koostuva Summer Party, ei myynyt yhtä hyvin. Häkkinen vastasi albumin sovituksesta. Hurriganes oli ollut tärkeimpiä asioita Cissen elämässä, joten sen hajottua vuonna 1984 hänen elämältään putosi pohja pois, ja alkoholin käyttö kasvoi. Samana vuonna Häkkinen levytti kolmannen ja viimeiseksi jääneen levynsä I Love You Anyway.

Vuosina 1985–1988 Häkkinen ei juurikaan tehnyt musiikkia. Vuonna 1987 Albert Järvinen, Cisse Häkkinen, Mato Valtonen ja Twist Twist Erkinharju levyttivät singlen Ragin’ on / Singing the Memory nimellä Bad Boys Club. Vuoden 1988 Hurriganesin paluu jäi muutaman esiintymisen mittaiseksi. 1980-luvun lopulla Häkkinen suunnitteli levyttävänsä suomenkielistä musiikkia. Harri Saksalan Häkkiselle tarjoamista kappaleista ”Sä sekoitit mun pään” sekä ”Hohtavaa kultaa ja hopeaa” tehtiin demonauhat, mutta lopulta ensimmäisen levytti Saksala itse ja toisen Katri Helena.

Elämänsä viimeisen vuoden Cisse vietti avopuolisonsa kanssa hiljaiseloa Espoon Otaniemessä,[1] mutta Häkkisen paheneva alkoholismi vaati veronsa. Hän kuoli maksakirroosiin[2] Jorvin sairaalassa tapaninpäivänä 1990, vaikka Remu Aaltonen oli vielä edellisenä päivänä karhealla huumorillaan useaan kertaan kieltänyt ystäväänsä kuolemasta. Häkkinen on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon Helsinkiin.[3]

Häkkinen oli naimisissa Sirpa ”Siru” Häkkisen kanssa vuosina 1976–1986 ja heillä oli vuonna 1976 syntynyt poika Sami,[4] joka soitti bassoa Madison ja Fuckin' Hippies -yhtyeissä.[5] Sami Sebastian Häkkinen kuoli 34-vuotiaana 15. elokuuta 2010.

Häkkisen muistolle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 ilmestyi Atik Ismailin kirja Cisse : pieni kunnianosoitus. Se sisältää novelleja ja aiemmin julkaisemattomia kuvia Häkkisestä ja hänen ystävistään.

Vuonna 2007 ensi-iltansa saaneessa Ganes-elokuvassa Cisse Häkkistä esitti Olavi Uusivirta.

Häkkisen muistolaatta paljastettiin 8. elokuuta 2015 Pohjois-Haagassa Laajasuon liikuntapuiston jalkapallokenttien läheisyydessä.[6]

Pääartikkeli: Hurriganesin diskografia

Cisse Häkkisen käyttämiä bassoja ja vahvistimia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bassot:

  • Fender Mustang Bass w / competition stripes (1972-73)
  • Fender Jazz Bass (Natural) 2 kpl (1973-74)
  • Epiphone ET-285 Crestwood (Sunburst) (1974-78)
  • Gibson Ripper (Natural) '76 (1975-77)
  • Fender Precision (Sunburst) (1975-80)
  • Aria Pro II (Blonde) (1979-80)
  • Harmony H 22
  • Fender Precision Special (Lake Placid Blue) '80 (active) (1980-84)
  • Fender Precision Special (Candy Apple Red) '80 (1980-84)
  • Fender Precision (Natural) 62 (passive) (1980-88)

Vahvistimet:

  • Acoustic, 2 x Peavey Mk 4 2x18"
  • Ampeg V4B, 3 x Fender BassMan 2x15"[7]
  1. Tällaiset olivat Cisse Häkkisen lohduttomat viimeiset hetket – rokkielämä tuhosi basistin: kuoli tapaninpäivänä vuonna 1990 Ilta-Sanomat. 26.12.2017. Viitattu 26.12.2017.
  2. Cisse Häkkisen syntymästä 50 vuotta
  3. Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 26.12.2023.
  4. Ganes-leffa sai kehut Cissen ex-vaimolta | Viihde | Iltalehti.fi www.iltalehti.fi. Viitattu 23.1.2017.
  5. Sami Häkkinen Rytmi. 1.2.2001. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 23.1.2017. (englanti)
  6. Cisse Häkkiselle muistolaatta Laajasuon liikuntapuistoon 7.8.2015. Helsingin kaupunki. Viitattu 2.2.2016.
  7. Työkaluja Cisse Häkkinen - HugoDelMonte.net. Arkistoitu 7.12.2021. Viitattu 7.11.2011.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]