Berimbau

Naná Vasconcelos soittaa berimbauta.

Toque de Angolaa

Tuntematon henkilö soittaa berimbaulla

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Berimbau on vanha afrikkalaisperäinen brasilialainen kielisoitin. Nykyisin sitä pääasiallisesti käytetään brasilialaisen capoeira-itsepuolustuslajin ja tanssin pääsoittimena, ja se on lajille varsin keskeinen elementti. Berimbaun voisi määritellä myös rytmisoittimeksi, sillä sen avulla ei varsinaisesti voi soittaa melodiaa, ainoastaan kolmesta perusäänestä koostuvia rytmejä.

Ulkonäkö ja koostumus

Viola, médio ja gunga, kolme erityyppistä berimbauta korkeaäänisimmästä matalaäänisimpään.

Caxixi baqueta ja vadero/dobrao, berimbaun soittamisen kannalta välttämättömiä apuvälineitä

Berimbauta voisi kuvailla lähinnä keskiajan jousen näköiseksi. Se koostuu rungosta (verga), kielestä (arame) ja pullokurpitsasta (cabaça). Runko on perinteisesti tehty beriba-puusta, mutta berimbaun runkoja tehdään myös muista puulajikkeista. Kieli on yleensä autorenkaista polttamalla saatavaa rautalankaa, mutta pianon/muun kielisoittimen kieliä voidaan myös käyttää berimbaun kielinä. Pullokurpitsa toimii soittimen kaikukoppana. Se on kuivattu ja koverrettu kalebassin hedelmä.

Lisäksi berimbauhun kuuluu lyömätikku (baqueta), helistin (caxixi) ja kolikko (dobrão) tai kivi (pedra).

Soittaminen

Berimbauta pidellään pujottamalla toisen käden pikkusormi lenkin alta, joka pitelee cabaçaa soittimen rungossa kiinni. Näin soittimen koko paino on yhden sormen varassa, mikä yleensä aiheuttaa hankaluuksia ja sormen kivuliasta puutumista aloitteleville soittajille, mutta harjoittelun jälkeen ongelmat katoavat. Saman käden etusormen ja peukalon välissä pidetään kolikkoa tai kiveä, jonka avulla vaihdetaan ääntä, joka lähtee soittimesta kieltä lyötäessä.

Toisessa kädessä soittajalla on lyömätikku ja helistin.

Ääni

Berimbaulla voi soittaa kolmea eri ääntä: matalaa, korkeaa ja särinää. Lisäksi liikuttamalla berimbauta eteen- ja taaksepäin soittajan palleasta, voidaan saadaan aikaan myös ns. wahwah-efekti ääneen. Esimerkiksi Íuna-rytmiä soitettaessa tämä tulee esille varsin selkeästi.

Matalassa äänessä kolikko tai kivi ei kosketa kieltä. Korkea ääni saadaan aikaan kiristämällä kieltä niin, että kolikko tai kivi painetaan kieltä vasten etusormella ja peukalolla työntämällä. Särinä-äänessä kolikko tai kivi asetetaan kevyesti koskettamaan kieltä ja kaikukoppa painetaan kiinni palleaan.