Atom Egoyan
Atom Egoyan OC (s. 19. heinäkuuta 1960 Kairo)[1] on elokuvaohjaaja. Hän syntyi Egyptin armenialaisista vanhemmista Kairossa, Egyptissä, mutta on asunut Kanadassa vuodesta 1963. Armenialaista kulttuuritaustaansa Egoyan on esitellyt erityisesti elokuvissa Ararat ja Calendar.
Egoyanin töiden joukossa ovat elokuvat Exotica (1994), Suloinen ikuisuus (1997), Matka pahuuteen (1999), Ararat (2002) ja Alaston totuus (2005). Laajaa kansainvälistä arvostusta nauttivasta ohjaajasta tehtiin Order of Canadan upseeri vuonna 1999.
Suloinen ikuisuus toi Egoyanille kaksi Oscar-ehdokkuutta vuonna 1998. Cannesissa hän on ollut ehdokkaana Kultaisen palmun saajaksi vuosina 1994, 1997, 1999 ja 2005; Grand Prix hänelle myönnettiinkin vuonna 1997. Kanadassa hän on voittanut myös useita Genie-palkintoja.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Egoyanin vanhemmat Shushan ja Joseph Yeghoyan olivat taiteilijoita ja pitivät huonekaluliikettä Kairossa. Poika sai nimensä Egyptin ensimmäisen ydinreaktorin kunniaksi. Vuonna 1962 perhe muutti Egyptistä Kanadaan, Brittiläisen Kolumbian provinssin Victoriaan.
Teini-iässä Egoyan kirjoitteli näytelmiä, esikuvinaan Samuel Beckett ja Harold Pinter. 14-vuotiaana hän näki Ingmar Bergmanin elokuvan Persona – naisen naamio, mitä hän pitää suurena vaikuttimena ammatinvalintaansa.
Egoyan valmistui Toronton yliopiston Trinity Collegesta, jossa sai muiden opintojen ohella tuntumaa armenian kieleen ja kulttuuritaustaansa kanadanarmenialaisen anglikaanipapin Harold Nahabedianin kautta.
Egoyanin esikoiselokuva Next of Kin sai ensi-iltansa Mannheim-Heidelbergin kansainvälisillä elokuvajuhlilla ja voitti yhden pääpalkinnoista. Seuraava elokuva Exotica (1994) herätti myös kiinnostusta, mutta Egoyanin ensimmäinen muiden kirjoittamaan tarinaan perustuva elokuva Suloinen ikuisuus oli varsinainen läpimurto. Vuoden 2002 elokuva Ararat oli Henri Verneuil’n elokuvan Mayrig (1991) jälkeen toinen yritys kuvata elokuvan keinoin vuoden 1915 Armenian kansanmurhaa.
Vuonna 2005 Atom Egoyan alkoi opettaa kesäisin European Graduate Schoolin (EGS) media- ja viestintätiedekunnassa Sveitsin Saas-Feessä. Hän on opettanut myös Toronton yliopistossa.
Egoyan asuu Torontossa näyttelijävaimonsa Arsinée Khanjianin kanssa, joka on näytellyt monissa miehensä elokuvista.
Pitkät elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1984 : Next of Kin
- 1987 : Perhe joka hajosi
- 1989 : Speaking Parts
- 1991 : Arviomies
- 1993 : Calendar
- 1994 : Exotica
- 1997 : Suloinen ikuisuus
- 1999 : Matka pahuuteen
- 2002 : Ararat
- 2005 : Alaston totuus
- 2008 : Adoration
- 2009 : Chloé
- 2013 : Devil's Knot
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 294. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.5.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bagh, Peter von: ”On laitettava itsensä likoon”, Atom Egoyanin haastattelu, Filmihullu 4/2011.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
