Atalja

Atalja oli Ahabin ja Isebelin tytär ja kuningas Joramin aviopuoliso. Hän tuli Juudan kuningattareksi poikansa Ahasjan kuoltua. Kun hän sai tietää poikansa kuolleen Jeehun ansassa, hän päätti tapattaa Ahasjan pojat. Pojat vietiin Masadan vuorelle, jossa heidät tapettiin ja ruumiit poltettiin.

Atalja vaati ylimmäiseltä papilta Jojadalta lupausta, että "tisbeläisen suvaitsemattomuus" kiellettäisiin, jotta jokainen saisi vapaasti palvoa omaa baaliaan. Ylimmäinen pappi kieltäytyi jyrkästi moisesta vaatimuksesta - itse asiassa hän korosti tarkoituksellisen kuningatarta loukkaavasti:

»kansaa odottaa tuho jos se palvoo baaleja ja aseroita saastaisissa menoissa ja unohtaa Herran Sebaotin.»

Atalja raivostui uhmakkaasta vastauksesta mutta ei uskaltanut kajota pyhään mieheen. Ylimmäisen papin puoliso, Ahasjan tytär Joseba sai pelastettua Joasin verilöylystä ja Joasta pidettiin piilotettuna Jerusalemin temppelissä seitsemän vuotta, koko Ataljan hallituskauden ajan. Ataljan aikana Baalin palvonta oli valtavimmillaan. Myös Mooseksen tekemä vaskikäärme, Nehustan, joka oli normaalisti temppelin aarrekammiossa, oli tuotu esiin kansan palvottavaksi ja sen eteen oli rakennettu Astartelle pyhitetty Elämän puu -pyhäkkö, jonka pappina toimi ylimmäisen papin temppelistä karkottama Mattan.

Seitsemäntenä vuotena ylimmäinen pappi Jojada julisti Joasin kuninkaaksi.

Kuullessaan asiasta Atalja meni temppeliin ja huusi: "Kapina, kapina."

Mutta koska Joas oli jo kruunattu kuninkaaksi ja vastaanottanut kaikki arvonsa tunnukset aina mannaruukkuun asti, sotilaat tottelivatkin ylimmäistä pappia Jojadaa, joka heidän käsityksensä mukaan puhui itse Jahven äänellä ja siunaamana.

Pappi Jojada antoi sotilaita johtaville sadanpäälliköille käskyn:

»Viekää hänet rivistöjen välitse ulos ja surmatkaa jokainen, joka yrittää seurata häntä»

Pappi ei näet halunnut, että Atalja surmattaisiin Herran temppelissä.

Niin sotilaat tarttuivat Ataljaan, veivät hänet Hevosportin kautta kuninkaan palatsiin ja surmasivat hänet siellä.

Joas seurasi Ataljaa Juudan hallitsijana.

Myös Nehustan haettiin takaisin aarrekammioon, Mattan hirtettiin oman pyhäkkönsä keskuspaaluna toimivaan karsikkopuuhun ja Elämän puu -pyhäkkö revittiin maan tasalle.

Nehustan pysyi jonkin aikaa poissa näkyvistä; kuningas Aahas toi sen taas palvottavaksi mutta hänen poikansa Hiskia löi käärmeen kappaleiksi samalla kun taas kerran murskasi temppelin viereen tehdyn Baalin masseba-patsaan ja Asera-karsikon.

Lähteet

• Toinen kuninkaiden kirja (2 Kun. 11:1–16, 2 Kun. 18:1)
• Pakkanen, Jorma: Pappi Jojadan muistiinpanot, Kirjaneliö, Helsinki 1979