Anticostinsaari
Anticostinsaari (ransk. Île d’Anticosti) on Québecin provinssiin kuuluva suuri saari, joka sijaitsee Saint Lawrencen joen suulla Kanadan itärannikolla. Se on metsästyksen ja kalastuksen harrastajien suosima luontomatkailukohde, jossa ammutaan vuosittain yli 9 000 valkohäntäpeuraa.[1]
Luonto ja maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anticostinsaaren pituus on yli 220 kilometriä, leveys enimmillään 56 kilometriä ja pinta-ala lähes 8 000 neliökilometriä. Sen kallioperä on siluuri- ja ordovikikausilla muodostunutta kalkkikiveä, jota peittävät useista eri lähteistä peräisin olevat sedimenttikivilajit. Maasto on suhteellisen tasaista ja keskimäärin 126 metrin korkeudella merenpinnasta.[1]
Saarella vallitsee subboreaalinen meri-ilmasto, jolle ovat tyypillisiä viileät kesät ja leudot talvet. Ilman lämpötila on keskimäärin −10 °C tammikuussa ja 15 °C heinäkuussa. Talvella sataa paljon lunta.[1]
Saaren metsät kuuluvat Kanadan havumetsävyöhykkeeseen, ja niiden valtapuita ovat valkokuusi, mustakuusi ja palsamipihta. Suuren valkohäntäpeurakannan vuoksi pensaskasvillisuus on niukkaa. Saaren itäosissa on metsien lisäksi turvesoita.[1]
Alkuperäisiä nisäkäslajeja ovat amerikansaukko, kettu, peurahiiri sekä lepakoihin kuuluvat pikkuruskosiippa ja Myotis septentrionalis. Mustakarhu ja amerikannäätä ovat hävinneet sukupuuttoon 1900-luvulla. Saarelle istutetuista nisäkäslajeista elinvoimaisimpia ovat valkohäntäpeura, hirvi, lumikenkäjänis, kanadanmajava sekä piisami. Runsaaseen linnustoon kuuluu varsinkin merilintuja. Saaren valkopäämerikotkakanta on yksi merkittävimmistä Pohjois-Amerikan koillisosissa. Istutetuista lintulajeista ovat menestyneet röyhelöpyy ja kanadanpyy.[1]
Historia ja merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anticostinsaari oli lähes asumaton vuoteen 1895 saakka, jolloin saaren osti ranskalainen suklaamestari Henri Menier tavoitteenaan kehittää siitä lomakohde metsästäjille ja kalastajille. Hän yritti istuttaa saarelle valkohäntäpeuroja, biisoneita ja saksanhirviä, mutta vain peurat sopeutuivat uuteen ympäristöön. Menier’n laivaamista 220 valkohäntäpeurasta on sittemmin muodostunut jo yli 150 000 yksilön populaatio, joka on suurempi kuin missään muualla Pohjois-Amerikan itäosissa. 1900-luvulla saaren omistus vaihtui metsäyhtiöltä toiselle, kunnes se päätyi vuonna 1974 Québecin provinssihallinnolle.[1][2]
Anticostinsaaren pysyvä asutus on keskittynyt länsikärjessä sijaitsevaan Port-Menier’n kylään, jossa elää noin 250 ihmistä. Merkittävin elinkeino on retkeilyyn, peuranmetsästykseen ja lohenkalastukseen keskittyvä matkailu. Lisäksi saarella on toiminut vuodesta 1995 lähtien metsäyhtiö Produits forestiers Anticosti. Yhtiö kaataa puita 150 000–175 000 kuutiota vuodessa ja kehittää metsänhoitoa yhteistyössä Kanadan luonnonvaraministeriön kanssa. Québecin provinssihallinto on perustanut saarelle Parc national d’Anticostin kansallispuiston (572 km²) ja Pointe-Heathin (19 km²) ja Grand-Lac-Salén (24 km²) luonnonsuojelualueet.[1][2]
Anticostinsaaren suojelualueista tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 2023.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Anticosti Island (html) Centre d’études nordiques. Arkistoitu 27.10.2009. Viitattu 10. joulukuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ a b Sweet summer isles – The natural wonders of Anticosti and other great island getaways (html) Canadian Geographic. Royal Canadian Geographical Society. Arkistoitu 1.6.2010. Viitattu 9. joulukuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Anticosti Unesco World Heritage Centre. Viitattu 20.9.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Parc national d’Anticosti (englanniksi)
