Andrea Leadsom

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Andrea Leadsom
Kauppa-, energia- ja teollisuusstrategiaministeri
24. heinäkuuta 2019 – 13. helmikuuta 2020
Edeltäjä Greg Clark
Seuraaja Alok Sharma
Alahuoneen johtaja
Lord President of the Council
11. kesäkuuta 2017 – 22. toukokuuta 2019
Edeltäjä David Lidington
Seuraaja Mel Stride
Ympäristö-, ruoka- ja maaseutuministeri
14. heinäkuuta 2016 – 11. kesäkuuta 2017
Edeltäjä Liz Truss
Seuraaja Michael Gove
Apulaisenergiaministeri
11. toukokuuta 2015 – 14. heinäkuuta 2016
Edeltäjä Matt Hancock
Seuraaja Lucy Neville-Rolfe
Valtiovarainministeriön taloussihteeri
9. huhtikuuta 2014 – 11. toukokuuta 2015
Edeltäjä Nicky Morgan
Seuraaja Harriet Baldwin
Kansanedustaja
2010–
Ryhmä/puolue Konservatiivipuolue
Vaalipiiri South Northamptonshire
Henkilötiedot
Syntynyt13. toukokuuta 1963 (ikä 61)
Aylesbury, Buckinghamshire, Englanti
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta
ArvonimiThe Right Honourable
Tiedot
Puolue Konservatiivipuolue
Aiheesta muualla
www.andrealeadsom.com

Andrea Jacqueline Leadsom (os. Salmon; s. 13. toukokuuta 1963) on brittiläinen konservatiivipuolueen poliitikko. Hän on istunut kansanedustajana Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneessa vuodesta 2010 lähtien sekä toiminut ympäristöministerinä, alahuoneen johtajana ja kauppaministerinä.

Andrea Salmon syntyi Aylesburyssä. Hän opiskeli politiikan tutkimusta Warwickin yliopistossa ja valmistui vuonna 1987, minkä jälkeen hän aloitti työt Barclaysilla velkakirjakaupankäyjänä. Barclaysilla hän eteni projektijohtajaksi, kunnes hän vuonna 1997 siirtyi De Putron -rahastoyhtiön toimitusjohtajaksi. Vuosina 1999–2009 hän työskenteli Invesco Perpetual -sijoitusyhtiössä.[1][2][3]

Vuosina 2003–2007 Leadsom istui South Oxfordshiren hallintopiirin valtuustossa.[4] Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa hän pyrki alahuoneeseen Knowsley Southin vaalipiiristä, muttei tullut valituksi. Hänet valittiin alahuoneeseen vuoden 2010 vaaleissa South Northamptonshiren vaalipiiristä. Vuosina 2014–2015 hän toimi valtiovarainministeriössä taloussihteerinä eli käytännössä apulaisministerinä. Vuosina 2015–2016 hän toimi apulaisenergiaministerinä.[5] Vuoden 2016 EU-kansanäänestyksessä Leadsom kannatti brexitiä eli Yhdistyneen kuningaskunnan eroa Euroopan unionista.[6]

David Cameronin erottua pääministerin virasta ja konservatiivipuolueen puheenjohtajan toimesta Leadsom asettui ehdolle puolueen puheenjohtajavaaliin. Häntä äänesti vaalin ensimmäisellä kierroksella 66 puolueen kansanedustajaa, minkä myötä hän sijoittui toiseksi.[7] Hän eteni Theresa Mayn ja Michael Goven kanssa toiselle kierrokselle, jossa hän sai 84 ääntä.[8] Ratkaisevassa äänestyksessä valinnan Leadsomin ja Mayn välillä olisivat tehneet konservatiivipuolueen jäsenet. Leadsom kuitenkin vetäytyi vaalista, ja Theresa Maystä tuli puolueen puheenjohtaja ja pääministeri.[9]

Vuosina 2016–2017 Leadsom toimi ympäristö-, ravinto- ja maaseutuministerinä. Vuosina 2017–2019 hän toimi alahuoneen johtajana. Vuosina 2019–2020 hän toimi kauppa-, energia- ja teollisuustrategiaministerinä.[5] Vuonna 2019 Theresa Mayn eron jälkeen hän pyrki jälleen konservatiivipuolueen puheenjohtajaksi mutta sai puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella vain 11 ääntä eikä edennyt toiselle kierrokselle.[10] Vuoden 2022 kummassakin konservatiivipuolueen puheenjohtajavaalissa Leadsom tuki Penny Mordauntia ja toimi ensimmäisessä vaalissa tämän kampanjapäällikkönä.[11][12]

Vuonna 2021 Leadsom lyötiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarikomentajaksi (DBE).[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Arnold, Martin: Leadsom forced to account for financial history Financial Times. 4.7.2016. Arkistoitu 1.4.2022. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Stephens, Robert: Was Andrea Leadsom really such a City hotshot? Reaction. 5.7.2016. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Martin, Iain: Leadsom latest: CV Published Reaction. 6.7.2016. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Tory contender: Andrea Leadsom BBC News. 11.7.2016. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b Parliamentary career for Andrea Leadsom MPs and Lords. UK Parliament. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Masona, Rowen: Brexit minister accuses Bank of England of 'dangerous intervention' The Guardian. 15.5.2016. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Asthana, Anushka; Mason, Rowena: Theresa May wins first round of voting in Tory leadership race The Guardian. 5.7.2016. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Stewart, Heather; Mason, Rowena: Next PM to be woman as Theresa May and Andrea Leadsom win MPs' vote The Guardian. 7.7.2016. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Asthana, Anushka; Mason, Rowena; Elgot, Jessica: Andrea Leadsom pulls out of Conservative leadership race The Guardian. 11.7.2023. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Stewart, Heather; Walker, Peter: Andrea Leadsom and Esther McVey out of race to be Tory leader The Guardian. 13.6.2019. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Sleigh, Sophia: Penny Mordaunt Makes Dig At Former Rivals Who Suggested She Was Lazy yahoo! Finance. 21.7.2022. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Martin, Daniel: Penny Mordaunt pins hopes on her 'third way' appeal to unite Tory party The Telegraph. 21.10.2022. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Order of the British Empire. The London Gazette, 12.6.2021, nro 63377, s. B8. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.4.2023. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Andrea_Leadsom&oldid=22353715”