Aaro Korkeakivi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aaro Korkeakivi (kesk.) puhumassa kahden Oulun Teatterin näyttelijän kanssa vuonna 1957.

Aaro Juhani Korkeakivi (2. huhtikuuta 1924 Oulu – 28. kesäkuuta 2001 Oulu) oli Kirjapaino Osakeyhtiö Kalevan pitkäaikainen toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen, joka vaikutti laajasti Pohjois-Suomen yhteiskunnalliseen ja elinkeinoelämään.[1]

Korkeakiven vanhemmat olivat vuonna 1906 perustetun Kirjapaino Osakeyhtiö Kalevan toinen toimitusjohtaja (1908–1944) Kalle Juho Akseli Korkeakivi, aiemmin Högstén, ja talousopettaja Hilja Kreivilä ja puoliso vuodesta 1953 Inger Lindberg (s. 1930). Talvisodassa Korkeakivi toimi Hjalmar Siilasvuon esikunnassa, jatkosodassa hän oli tykistön tulenjohtaja Itä-Karjalan rintamalla.

Korkeakiven johdolla Kalevasta tuli sotien jälkeen Pohjois-Suomen johtava sanomalehti, jonka levikki kasvoi yli kolminkertaiseksi, lähes sataantuhanteen. Toimittuaan aluksi vuodesta 1950 yhtiön hallituksessa hänestä tuli toimitusjohtaja vuonna 1953. Korkeakivi uudisti lehden tuotantotekniikkaa ja osallistui itsekin lehden toimittamiseen yhtenä Nuusku-Frekke -nimimerkin takana olleista kirjoittajista.

Korkeakivi vaikutti laajasti Oulun alueen ja Pohjois-Suomen elinkeinoelämän kehittämiseen, kuten Typpi Oy:n sijoittumiseen Ouluun, Rautaruukin saamiseen Raaheen ja Outokummun terästehtaan perustamiseen Tornioon. Hän toimi lisäksi erittäin vahvasti Oulun yliopiston perustamiseksi ja sijoittamiseksi Oulun kaupungin alueelle.

Korkeakivi teki Kalevasta puolueista riippumattoman lehden mutta ajoi samalla lehden tukea kekkoslaiselle politiikalle, joskus vastoin päätoimittaja Valde Näsin tahtoa. Hän myös edisti Suomen ja Viron suhteita ja yhteistyötä Karjalan kanssa. Korkeakivi keräsi lehtitaloon mittavan taidekokoelman, hankki laajan yhteistyökumppaneiden ja lehden tukijoiden joukon ja oli mukana kymmenien eri järjestöjen, yhdistysten, seurojen ja yritysten toiminnassa. Kirjailija Paavo Rintala kuvasi ystäväänsä Korkeakiveä "Pohjois-Suomen herraksi".[1]

Oulun yliopisto myönsi Korkeakivelle filosofian kunniatohtorin arvon 1989. Hänelle myönnettiin myös muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki, Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki sekä Pyhän Karitsan ritarikunnan komentajamerkki.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Suistola, Jouni: ”Korkeakivi, Aaro (1924–2001)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 340–341. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Aaro Korkeakivi on kuollut. 28.6.2001. Oulu: Sanomalehti Kaleva. Viitattu 11.12.2015.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Arokylä, Aarno 2001. Valovoimainen vaikuttaja. Kuolleita: Aaro Korkeakivi eli Kalevalle. Kaleva 29.6.2001, s. 31.
  • Pyysalo, Riitta – Niskanen, Markku 1998. Aaro Korkeakivi: Oulun herra. Suomen Kuvalehti, nro 44, s. 68-71.
  • Ukkola, Jukka, Korkeakivi, Aaro 1986. Toimitusjohtaja Aaro Korkeakivi, Kaleva: älkää unohtako sanomalehteä. Suomen lehdistö: Lehdistön viestintäpoliittinen julkaisu, 57. vsk., nro 1, s. 21-22.
  • Varis, Markku 1988. Herra Kaleva: Aaro Korkeakivi. Oulun ylioppilaslehti 25.3.1988, s. 17.
  • Aaro Korkeakivi Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aaro_Korkeakivi&oldid=22285973”