Taigapunkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taigapunkki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Leukakoukulliset Chelicerata
Luokka: Hämähäkkieläimet Arachnida
Alaluokka: Punkit Acari
Lahko: Ixodida
Heimo: Puutiaiset Ixodidae
Suku: Ixodes
Laji: persulcatus
Kaksiosainen nimi

Ixodes persulcatus
Schulze, 1930

Taigapunkin levinneisyys Suomessa näytteiden perusteella
Taigapunkin levinneisyys Suomessa näytteiden perusteella
Katso myös

  Taigapunkki Wikispeciesissä
  Taigapunkki Commonsissa

Taigapunkki eli siperianpuutiainen (Ixodes persulcatus) on punkkeihin kuuluva eläin. Sen levinneisyysalue on Japanista ja Kiinasta itäiseen Eurooppaan ja Suomeen asti kuuluvalla alueella.[1][2] Lajin naaras on suurempi kuin koiras.[3] Isäntäeläiminä laji käyttää villejä ja kotieläiminä käytettäviä kavioeläimiä, ihmistä, koiraa, jänistä ja muita pieniä nisäkkäitä, sekä joskus myös lintuja.[4]

Vuoden 2015 tutkimustulosten mukaan Suomessa on kolme taigapunkin esiintymisaluetta: Perämeren rannikko Kemistä Närpiöön, itäisessä Suomessa Kuhmon-Ilomantsin alue sekä Tampereen-Lempäälän alue.[2] Esiintymät osoittavat epätavallista läntisen TBEV-Eur -aivotulehdusviruskannan ja siperianpuutiaisen esiintymistä samalla alueella.[1]

Taigapunkin levittämät taudit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taigapunkki levittää Lymen tautia, babesioosia sekä Siperian (TBEV-Sib) ja Kauko-Idän (TBEV-FE) puutiaisaivotulehdusta.[5][1]

  1. a b c Anu E. Jääskeläinen, Elina Tonteri, Tarja Sironen, Laura Pakarinen, Antti Vaheri & Olli Vapalahti: European subtype tick-borne encephalitis virus in Ixodes persulcatus ticks. Emerging Infectious Diseases, 2011, 17. vsk, nro 2, s. 323–325. doi:10.3201/eid1702.101487
  2. a b Turun yliopiston puutiaistutkimusryhmä: Taigapunkin esiintyminen Suomessa utu.fi. 5.6.2015. Arkistoitu 5.6.2015.
  3. Yung Bai Kang & Du Hwan Jang: A description with scanning electron microscopy on the tick Ixodes persulcatus (Schulze, 1930) male and female specimens. Kisaengch'unghak chapchi [The Korean Journal of Parasitology], 1985, 23. vsk, nro 2, s. 305–312. PubMed:12888675 doi:10.3347/kjp.1985.23.2.305
  4. James E. Keirans, Glen R. Needham & James H. Oliver, Jr.: Acarology IX, Volume 2, Symposia. Määritä julkaisu!1999. Columbus, Ohio: The Ohio Biological Survey.
  5. Marina E. Eremeeva, Alice Oliveira, John Moriarity, Jennilee B. Robinson, Nikolay K. Tokarevich, Ludmila P. Antyukova, Valentina A. Pyanyh, Olga N. Emeljanova, Valentina N. Ignatjeva, Roman Buzinov, Valentina Pyankova & Gregory A. Dasch: Detection and identification of bacterial agents in Ixodes persulcatus Schulze ticks from the north western region of Russia. Vector-Borne and Zoonotic Diseases, 2007, 7. vsk, nro 3, s. 426–436. doi:10.1089/vbz.2007.0112

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]