Niall Quinn
Niall John Quinn (s. 6. lokakuuta 1966 Dublin) on irlantilainen entinen jalkapalloilija ja Sunderland AFC:n puheenjohtaja.
193-senttinen Quinn tunnettiin pelikentillä perinteisenä target-hyökkääjänä, jonka pään kautta hänen edustamiensa joukkueiden hyökkäykset säännöllisesti kulkivat. Hänellä oli kuitenkin myös hyvä pallokontrolli lukemattomien omalla ajalla suoritettujen harjoitusten ansiosta. Hyväntekeväisyystyöstään kuuluisa Quinn on innokas laukkakilpailujen ja GAA:n seuraaja.
Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajauransa irlantilaisessa Manortown Unitedissa aloittanut Quinn teki ammattilaissopimuksen Arsenalin kanssa vuonna 1983. Hän harrasti tuohon aikaan jalkapallon lisäksi hurlingia ja pelasi 1983 All-Ireland Minor Hurling Championship -turnauksen loppuottelussa.
Quinn teki maalin debyyttiottelussaan Arsenalin ykkösjoukkueessa Liverpoolia vastaan joulukuussa 1985, mutta loppukausi ei ollut yhtä menestyksekäs. Kaudella 1986–1987 Quinn pelasi Arsenalin vakiokokoonpanossa ja oli mukana voittamassa Liigacupia. Seuraavana kesänä seuraan saapunut Alan Smith vei kuitenkin Quinniltä aloituskokoonpanon paikan, eikä hän saanut vuonna 1989 liigan mestaruusmitalia pelattuaan liian vähän otteluita. Kaikkiaan Quinn teki Arsenalissa 20 maalia 94 ottelussa.
Quinn siirtyi Manchester Cityyn 800 000 punnan siirtosummalla maaliskuussa 1990. Ensimmäisellä täydellä City-kaudellaan 22 maalia tehnyt Quinn pelasi seurassa kaikkiaan kuusi kautta tehden 78 maalia 245 ottelussa. Hän oli pitkään sivussa polven eturistisidevamman vuoksi vuosina 1993–1994.
Quinnin ikimuistoisin ottelu Cityn paidassa oli peli Derbyä vastaan 20. huhtikuuta 1991. Hän teki ensin maalin ja torjui sitten Dean Saundersin rangaistuspotkun jouduttuaan maalivahdiksi, kun Cityn veräjänvartija Tony Coton oli ajettu ensimmäisellä puoliajalla kentältä; tuohon aikaan joukkueet eivät yleensä nimenneet maalivahtia vaihtopelaajien joukkoon. Cityn 2–1 -voitto sinetöi samalla Derbyn putoamisen sarjasta [1].
Quinn pelasi uransa viimeiset vuodet, erittäin menestyksekkäät, Sunderlandissa, johon siirtyi kesällä 1996. Ensimmäisellä kaudellaan hän oli puoli vuotta sivussa samanlaisen polvivamman vuoksi, joka esti häneltä vuoden 1994 MM-kisat. Quinn muodosti tehokkaan hyökkäyskaksikon Kevin Phillipsin kanssa auttaen Sunderlandia nousemaan Valioliigaan ja myös menestymään siellä. Quinn sai kunnian tehdä ensimmäisen maalin Sunderlandin uudella Stadium of Light -stadionilla – entistä seuraansa Manchester Cityä vastaan – vuonna 1997. Hänestä tuli kaupungissa paikallinen legenda, jonka Koillis-Englannin urheilutoimittajat valitsivat sekä Sunderlandin että vuoden pelaajaksi 1999 hänen tehtyään 21 maalia Sunderlandin ennätyksellisellä 1. divisioonan (nykyinen mestaruussarja) voittokaudella. Quinn pelasi seurassa 220 ottelua ja teki 69 maalia. Hän lopetti uransa selkävaivojen vuoksi syksyllä 2002.
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Quinn teki debyyttinsä Irlannin maajoukkueessa vuonna 1986. Hän pelasi maajoukkueessa kaikkiaan 92 ottelua tehden uuden Irlannin maajoukkueen maaliennätyksen, 21 maalia. Tuon ennätyksen rikkoi Robbie Keane lokakuussa 2004. Quinn pelasi vuosien 1990 ja 2002 MM-kilpailuissa vuoden 1994 kisojen jäätyä väliin polvivamman vuoksi. Quinn kuului Irlannin joukkueeseen myös vuoden 1988 EM-kilpailuissa, joissa hän pääsi kentälle vain kerran, vaihtopelaajana Irlannin voittaessa Englannin 1–0.
Quinn teki Irlannin tasoitusmaalin Hollantia vastaan vuoden 1990 MM-kisojen alkulohkon päätösottelussa varmistaen vihreäpaitojen jatkopaikan toiselle kierrokselle. Vuoden 2002 kisoissa Robbie Keane ohjasi hänen puskustaan Irlannin viime hetkien tasoitusmaalin Saksaa vastaan; kyseessä oli ainoa maali, jonka Saksa päästi ennen loppuottelua.
Puheenjohtajuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Quinnin johtama, kahdeksan irlantilaisen ja yhden englantilaisen liikemiehen ryhmä osti AFC Sunderlandin osake-enemmistön kesäkuussa 2006; hänet nimitettiin seuran puheenjohtajaksi heinäkuussa. Quinn toimi myös joukkueen managerina kauden 2006–2007 alussa, mutta heikko menestys, kuudesta ottelusta yksi voitto ja viisi tappiota, sai hänet lopettamaan managerin työt. Quinn nimesi tehtävään Roy Keanen, jonka johdolla Sunderland nousi kauden päätteeksi Valioliigaan. Quinn luopui puheenjohtajuudesta lokakuussa 2011[2].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pelaajauran tilastot (Arkistoitu – Internet Archive) Soccerbasen sivulta (englanniksi)
- Manageriuran tilastot (Arkistoitu – Internet Archive) Soccerbasen sivulta (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Who has saved and scored a penalty in the same match? Guardian (englanniksi)
- ↑ Short replaces Quinn as Sunderland chairman mirror.co.uk. 3.10.2011. Viitattu 28.12.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://www.niall-quinn.com (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
