Lähdekoodi sivulle Maantiede

Sinulla ei ole oikeutta muokata tätä sivua seuraavasta syystä:
IP-osoitteesi on alueella, joka on estetty kaikissa Wikimedia-säätiön wikeissä.
Eston asetti ‪Superpes15‬. Annettu syy on No open proxies .
Esto alkoi: 10. helmikuuta 2024 kello 13.40
Esto päättyy: 10. helmikuuta 2026 kello 13.40
Tämänhetkinen IP-osoitteesi on 142.171.178.55. Estetty alue on 142.171.0.0/16.
Liitä kaikki yllä olevat tiedot kun teet kyselyjä. Jos uskot, että sinut estettiin vahingossa, löydät lisätietoja ja ohjeita Ei avoimia välityspalvelimia -käytännöstä.
Muussa tapauksessa keskustellaksesi estosta lähetä tarkistuspyyntö Meta-Wikissä. Voit myös lähettää sähköpostia ylivalvojien VRT-jonoon osoitteeseen stewards@wikimedia.org. Kerro viestissäsi kaikki yllä mainitut tiedot.
Voit katsoa ja kopioida tämän sivun lähdetekstiä.
{{Teemasivu|Teemasivu:Maantiede|Maantieteen teemasivu}}

[[Tiedosto:EarthRender.png|pienoiskuva|Maantiede tutkii Maa-planeetan pintaa ja sen alueellisia ja paikkoihin liittyviä ilmiöitä.]]

'''Maantiede''' ([[kreikan kieli|kreik.]] ''geografia'', ’maan piirtäminen’) on tieteenala, joka tutkii [[Maa]]n pintaa ja maan pinnalla esiintyviä sekä ihmisen että luonnon aikaansaamia ilmiöitä. Maantiede etsii näiden ilmiöiden säännönmukaisuuksia ja syitä sekä eri ilmiöiden välisiä vuorovaikutussuhteita. Maantieteen tutkimuskohteita ovat esimerkiksi Maan elollisen ja elottoman luonnon prosessit, niiden historia, väestö, kulttuuri, asutus, talous ja ympäristö sekä ympäristönmuutokset kaikissa ajan ja alueiden mittakaavoissa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.helsinki.fi/geo/tutkimus/index.html|nimeke=Pintaa syvemmältä|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=Helsingin yliopisto: Geotieteiden ja maantieteen laitos|viitattu=}}</ref> 

Maan pinnan lisäksi maantieteessä käsitellään myös maan rakennetta ja maapalloa ympäröivää avaruutta, mutta näiden tarkempi tutkiminen kuuluu [[tähtitiede|tähtitieteen]] ja [[geologia]]n piiriin. Yhteistä näille moninaisille tutkimusnäkökulmille on alueellinen tarkastelutapa. 

Maantieteelle ominaista on ilmiöiden spatiaalinen eli tilaan liittyvä ja temporaalinen lähestymistapa, tämä korostus erottaa sen muista lähitieteistä. [[Alue]]et ja [[Paikkatieto|paikat]] ovat maantieteessä keskeisiä. Tärkeitä työvälineitä ja toimintamenetelmiä maantieteessä ovat esimerkiksi [[Kartta|kartat]], [[Paikkatietojärjestelmä|GIS]] eli paikkatietojärjestelmä, [[kaukokartoitus]], [[satelliittipaikannus]] ja [[kenttätutkimus]].

Maantieteeseen kuuluviin ilmiöihin aletaan Suomessa tutustua [[peruskoulu]]n ensimmäisillä luokilla, missä sitä opetetaan osana ympäristöoppia; sen jälkeen se on omana [[oppiaine]]enaan (viidenneltä luokalta lähtien), jonka nimenä on ''[[maantieto]]''. [[Lukio]]ssa, kun opetus on jo lähempänä tieteellistä näkökulmaa, oppiaine on nimeltään ''maantiede''. Puhekielessä oppiaine tunnetaan kuitenkin vielä erittäin laajalti vanhalla nimellään myös lukioissa. Oppiaine kuuluu ympäristö- ja luonnontieteellisten aineiden joukkoon.

[[Yliopisto]]tasoista opetusta maantieteessä annetaan Suomessa [[Helsingin yliopisto|Helsingin]], [[Turun yliopisto|Turun]], [[Oulun yliopisto|Oulun]] ja [[Itä-Suomen yliopisto]]issa. Maantieteen kanssa läheisessä yhteydessä on [[aluetiede]], jota on mahdollista opiskella edellisten lisäksi myös Tampereen ja Vaasan yliopistoissa. Monessa yliopistossa maantiede kuuluu [[matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta|matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan]]. Poikkeuksena kuitenkin Itä-Suomen yliopisto, jossa maantiede kuuluu yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekuntaan. Maantiedettä opiskelleet voivat työskennellä useissa ammateissa ja tehtävissä, esimerkiksi opettajina, tutkijoina, suunnittelijoina, ympäristöasiantuntijoina tai paikkatietoasiantuntijoina<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://toissa.fi/sijoittuminen-tyoelamaan/show/maantiede | Nimeke = Maantiede: Mihin valmistuneet ovat sijoittuneet? | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = töissä.fi | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Viitattu = 8.6.2017 | Kieli = }}</ref>.

== Osa-alueet ==
Maantiede jaetaan [[yleismaantiede|yleismaantieteeseen]] ja [[aluemaantiede|aluemaantieteeseen]]. Yleismaantiede jakautuu edelleen luonnonympäristöä ja myös avaruutta tutkivaksi [[luonnonmaantiede|luonnonmaantieteeksi]] ja maapalloa ihmisen toiminnan kenttänä tutkivaksi [[ihmismaantiede|ihmismaantieteeksi]]. Yleismaantieteessä keskitytään etsimään syy- ja riippuvuussuhteita eri ilmiöiden välille. Aluemaantiede taas tutkii tietyin perustein hahmottunutta rajattua aluetta kuten [[valtio]]ta, [[kunta]]a tai tiettyä [[kulttuuripiiri]]ä. Nämä tutkimusalueet haarautuvat edelleen tarkemmiksi kokonaisuuksiksi. Maantieteen tutkimusalue on laaja: Sillä on yhteisiä tutkimuskohteita muun muassa [[biologia]]n, [[sosiologia]]n, [[yhteiskuntatieteet|yhteiskuntatieteiden]] ja [[fysiikka|fysiikan]] kanssa.

[[File:Earth6391.jpg|thumb|Maa avaruudesta]]
Alla olevaan osa-alueiden luetteloon on merkitty sulkeisiin mahdollinen muu sivuava tieteenala. Jakoa fyysiseen maantieteeseen ei aina tehdä erikseen. Tällöin klimatologia, hydrogeografia ja geomorfologia tulevat eliömaantieteen rinnalle erillisiksi luonnonmaantieteen haaroiksi. [[Ihmismaantiede]] jaotellaan useampiin osa-alueisiin kuin tässä on esitetty, mutta jaottelukäytäntö vaihtelee.

* [[Yleismaantiede]]
** [[Luonnonmaantiede]] ([[luonnontieteet]])
*** [[Fyysinen maantiede]]
**** [[Klimatologia]] eli ilmasto-oppi ([[meteorologia]])
**** [[Hydrogeografia]] ([[limnologia]], [[hydrologia]])
**** [[Geomorfologia]] ([[geologia]])
*** [[Eliömaantiede]] eli biogeografia ([[biologia]])
**** [[Eläinmaantiede]] eli zoogeografia, geozoologia
**** [[Kasvimaantiede]] eli geobotaniikka
** [[Ihmismaantiede]] ([[humanistiset tieteet|humanistiset]] ja [[yhteiskuntatieteet]])
*** [[Poliittinen maantiede]] ([[valtio-oppi]])
*** [[Talousmaantiede]] ([[taloustiede]])
*** [[Väestömaantiede]] ([[väestötiede]])
*** [[Kaupunkimaantiede]] 
*** [[Kulttuurimaantiede]] ([[kulttuurintutkimus]])
*** [[Geolingvistiikka]] ([[kielimaantiede]])
* [[Aluemaantiede]]
* [[Kartografia]]
* [[Suunnittelumaantiede]]
* [[Geoinformatiikka]] ([[Paikkatietojärjestelmä|paikkatietojärjestelmät]] (GIS)), joka kuitenkin voidaan nähdä [[Menetelmätiede|menetelmätieteenä]] useaan eri tarkoitukseen, eikä vain puhtaasti maantieteellisiin tarkoituksiin.

== Maantieteen historia ==
{{Pääartikkeli|[[Maantieteen historia]]}}

=== Antiikin aika ===
Maantieteellä on pitkät perinteet, joskin sen sisältö on aikojen saatossa kehittynyt ja muuttunut huimasti. Maapallon uskottiin pitkään olevan litteä, mikä käsitys pysyi vallalla pitkälti keskiajalle asti, vaikka jo [[500-luku eaa.|500-luvulla eaa.]] [[matemaatikko]] [[Pythagoras]] uskoi maapallon olevan todellisuudessa pyöreä. Myös antiikin ajan kuulut filosofit [[Platon]] ja [[Aristoteles]] jakoivat saman ajatuksen. Aristoteles perusteli kantaansa sillä, että Maan varjo [[Kuu]]n pinnalla oli pyöreä. Lisäksi hän havainnoi, kuinka [[Pohjantähti]] sijaitsi pohjoisemmissa maissa korkeammalla kuin etelämmissä.

[[Tiedosto:Strabon Rerum geographicarum 1620.jpg|thumb|upright|[[Strabon]]in 17-osaisen ''[[Geografika]]''-teoksen viimeisen osan kansilehti.]]
Ensimmäisen tunnetun [[kartta|kartan]] teki niin ikään 500-luvulla eaa. vaikuttanut kreikkalainen [[Anaksimandros]]. Maantieteen isäksi nimetään kuitenkin usein [[Aleksandrian kirjasto]]n ylikirjastonhoitaja, [[Eratosthenes]] (noin 275–194 eaa.), joka laski maapallon koon melko tarkasti (sai tulokseksi 250&nbsp;000 stadionia, mikä on lähellä 40&nbsp;000 km) ja käytti ensimmäisenä nimeä ''geografia''. Hän myös piirsi [[kartta|kartan]] silloin tunnetusta maailmasta. Eratostheneen nimeäminen maantieteen isäksi on kuitenkin osin arveluttavaa, sillä muun muassa [[inuiitit]], [[intiaanit]] ja useat Tyynenmeren saarilla asuvat kansat olivat jo aiemmin piirtäneet karttoja. [[Kreikkalaiset]] olivat lisäksi omaksuneet kartanteon perusteet [[Lähi-itä|Lähi-idästä]]. 

Kreikkalaiset olivat myös ensimmäisiä maantieteellisten teoksien kirjoittajia. Erityiset [[periplus]]- ja [[periegesis]]-teokset kuvaavat antiikin ajan maantiedettä. Niitä käytetään nykyään muun muassa [[arkeologia]]n apuna. Periplus-teoksissa kuvattiin rannikoita [[satama]]sta satamaan, ne olivat siis välimatkojen kuvauksia ja toimivat apuna muun muassa kauppiaille. Periegesis-teokset puolestaan kuvasivat eri paikkojen erikoisuuksia ja olivat tavallaan oman aikansa matkaoppaita.

Rooman kasvattaessa valtaansa sotilaallisella taholla myös sen tieteellinen vaikutus kasvoi. Valtion alueen kasvaessa yhä uusia alueita saatiin tarkastelun kohteiksi. Rooman ajan huomattavin maantieteilijä ja historioitsija oli [[Strabon]] (noin 60 eaa. – 20 jaa.). Hän matkusti laajalti muun muassa [[Armenia]]ssa, [[Etruria]]ssa ([[Italia]]), [[Etiopia]]ssa sekä [[Mustameri|Mustanmeren]] alueella. Strabon kirjoitti vanhan ajan maantieteen tärkeimmän lähdeteoksen ''[[Geografika]]'', jossa hän kuvasi matkojensa kohteita ja johon hän oli kirjannut lukuisia lainauksia vanhojen oppineiden teoksista, jotka muuten olisivat hävinneet. Lisäksi Strabon laski muun muassa [[Välimeri|Välimeren]] pituuden ja havainnoi jokien kulutustoiminnan: Hän totesi muun muassa [[Bosporinsalmi|Bosporinsalmen]] olevan joen puhkaisulaakso. Strabon myös erotteli [[ylänkö|ylängöt]] ja [[alanko|alangot]], ymmärsi [[ekspositio]]n merkityksen ja havainnoi [[lämpötila]]n laskun korkeammalle kuljettaessa.

Toisella vuosisadalla vaikutti [[Klaudios Ptolemaios]], joka otti käyttöön [[pituuspiiri|pituus]]- ja [[leveyspiiri]]t ja piirsi kuuluisan ”maailmankarttansa”, joka tosin oli sisällöltään melko niukka; muun muassa asutusta ei ollut merkitty. Hänen tärkein teoksensa oli pääasiassa [[kartografia]]a käsittelevä ''[[Geografia (Ptolemaios)|Geografia]]'' (''Geōgrafikē hyfēgēsis'').

=== Keskiajan maantiede ===
[[Keskiaika|Keskiajalla]] maantiede muuttui monien muiden tieteiden ohella [[Eurooppa|Euroopassa]]. [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] hajoamisen jälkeen [[katolinen kirkko|roomalaiskatolisen kirkon]] kasvava valta vaikutti myös tieteiden harjoittamiseen. Kartografiassa tärkeäksi nousi karttojen symbolinen arvo niiden luonnontieteellisen eksaktiuden kustannuksella. Mappamundi-nimiset kartat keskittyivät Välimeren ympäristöön.<ref name="woodward510">Woodward, s. 510–521.</ref> 

Nämä kartat on jaettavissa neljään erilaiseen tyypiin. Ensimmäinen on T-O -malli, jossa itä on kartan yläosassa ja Välimeri, Niili ja Tonava muodostavat T:n mallisen vesistön kartan keskelle. Maa jakautuu siis kolmeen osaan, Aasiaan, Afrikkaan ja Eurooppaan. Näitä maa-alueita kiertää O:n muotoinen valtameri.<ref name="woodward510"/>

Toinen karttatyyppi oli vyöhykemalli, jossa maailma jakautui erilaisiin lämpövyöhykkeisiin pohjoisesta etelään. Keskellä oli valtameri tai kaksi valtamerta. Kolmas malli yhdistää T-O -mallin ja vyöhykemallin, siinä Afrikan eteläpuolella on valtameri, jonka toisella puolella on jokin uusi manner. Neljäs malli on aiempia tarkempi maantieteellisesti ja keskittyy selkeämmin Välimeren ympäristöön.<ref name="woodward510"/>
 
Ajatus siitä, että keskiajalla maa olisi ajateltu litteäksi ei pidä paikkaansa. Jo antiikin aikana oli ajateltu että maa on pallon muotoinen ja useat oppineet ajattelivat niin myös keskiajalla.<ref>Woodward, s. 38–49.</ref> Myös esimerkiksi Danten ''Jumalaisessa näytelmässä'' on huomattavissa ajatus pallon muotoisesta maasta.<ref>Alexander, David: Dante and the Form of the Land. ''Annals of the Association of American Geographers.'' Vol.76, No.1, pp. 38-49, 1986.</ref>

[[Tiedosto:Al-idrisi world map.jpg|thumb|al-Idrisin maailmankartta [[Tabula Rogeriana]], jossa pohjoinen on kartan alaosassa.]]

Keskiajan alussa tiede kukoisti [[Bagdad]]issa. Kreikkalaisia teoksia käännettiin arabiaksi, tähtitiedettä ja matematiikkaa harrastettiin laajalti. Lisäksi kauppiaat toivat jatkuvasti uutta tietoa muun muassa [[Kiina]]sta, [[Mongolia]]sta, [[Afrikka|Afrikan]] sisäosista ja [[Madagaskar]]ilta. Maantieteellinen määrittäminen oli lisäksi [[muslimi|muslimeille]] hyvin tärkeää, sillä [[Mekka|Mekan]] suunta oli määriteltävä oikein. Vaikka arabialaisia karttoja syntyi lukuisia, vain yhdellä oli todellista merkitystä maantieteen kehitykselle. Aikakauden merkittävimmän maailmankartan, [[Tabula Rogeriana]]n, loi [[Muhammad al-Idrisi]] vuonna&nbsp;1154. 

On tärkeää huomata, että maantiede oli pitkään lähes yksinomaan kartan piirtämistä. Lisäksi kartat olivat tietosisältönsä ohella taiteellisia tuotoksia, eikä niitä yleisesti edes pyritty piirtämään mittakaavaan. Arabialaiset kartat olivat useimmiten pyörökarttoja, joissa [[etelä]] oli kartan yläosassa ja [[pohjoinen]] alaosassa.

1200-luvulla Polon veljekset tekivät kauppamatkoja itään, muun muassa Mongoliaan. Vuonna 1271 [[Marco Polo]] lähti matkoille mukaan ja kirjoitti kokemuksistaan matkakertomuksen, joka saavutti suuren suosion Euroopassa aiheuttaen suoranaisen Kiina-buumin. Lisäksi tietoa alkoi hiljalleen siirtyä arabimaista takaisin, kun [[luostari|luostareissa]] alettiin tehdä käännöksiä arabien kirjoittamista kirjoista.

Myös muualla harrastettiin keskiajalla maantiedettä. Muun muassa kiinalaiset liikkuivat merillä runsaasti jo 100- ja 200-luvuilla. Kiinalaiset tunsivat [[magneettineula]]n ja suunnistivat [[kompassi]]n avulla. Kompassi tunnettiin Euroopassa vasta 1100-luvun lopulla. Lisäksi viikingit tekivät löytöretkiä, he muun muassa saavuttivat [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] vuonna&nbsp;1003.

=== Suuret löytöretket ===
[[Tiedosto:A chegada de Vasco da Gama a Calicute em 1498.jpg|thumb|Vasco da Gama saapuu Intiaan.]]

Merenkulku kehittyi keskiajan lopulla erityisesti Pohjois-Italian rannikolla kuten [[Genova]]ssa ja [[Milano]]ssa. [[Portugali]]laiset merenkulkijat omaksuivat tietonsa italialaisilta ja alkoivat valloittaa maailman meriä. Tavoitteena oli löytää merireitti [[Intia]]an. Ensimmäisenä liikkeelle lähti [[Bartolomeu Dias]], joka purjehti Afrikan eteläkärjen ohi vuonna&nbsp;1487. Hän ei kuitenkaan jatkanut pidemmälle, vaan kääntyi kärjen jälkeen takaisin. [[Vasco da Gama]] jatkoi Diazin jalanjäljissä ja löysi reitin Intiaan arabialaisen luotsin avulla. Hän saavutti Intian rannikon vuonna&nbsp;1498.

Italialainen [[Kristoffer Kolumbus]] pyrki löytämään reitin Intiaan lännen kautta. Kolumbus toimi 1480-luvulla Portugalin palveluksessa, mutta ei saanut tukea hankkeelleen. Kaivattu tuki löytyi [[Espanja]]n kuningattarelta, ja Kolumbus lähti matkaan kolmella laivalla vuonna&nbsp;1492. Kolumbus teki yhteensä neljä matkaa, joilla rantautui muun muassa [[Bahama]]n saaristoon, [[Kuuba]]n pohjoisrannikolle ja [[Keski-Amerikka|Keski-Amerikan]] rannikolle. Kolumbus luuli koko elämänsä ajan löytäneensä reitin Intiaan.

Ensimmäisen maailmanympäryspurjehduksen teki portugalilainen [[Fernão de Magalhães]], joka purjehti [[Magalhãesinsalmi|Magalhãesinsalmen]] läpi vuonna&nbsp;1520. Vuotta aiemmin espanjalainen [[Hernán Cortés]] rantautui [[Meksiko]]on ja aloitti Etelä-Amerikan valloituksen. Myös Pohjois-Amerikkaa tutkittiin jo 1500-luvun alussa. [[Amerigo Vespucci]] teki kaikkiaan neljä matkaa Pohjois-Amerikkaan ja antoi nimensä koko mantereelle, kun saksalainen [[kartografi]] [[Martin Waldseemüller]] kutsui Amerikkaa Amerikaksi teoksessaan [[Cosmographiae introductio]].

[[Tiedosto:Carta Marina-lightened.jpg|thumb|[[Carta Marina]].]]

[[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]] maantiedettä vei eteenpäin [[Ruotsi]]n viimeinen katolinen [[piispa]] [[Olaus Magnus]] (1490–1557). Olaus Magnus laati vuonna&nbsp;1539 ensimmäisen merkittävän pohjoismaisen kartan [[Carta Marina]]n, jossa [[Suomenniemi]] esiintyi ensi kerran. Magnus kirjoitti myös [[Pohjola]]a kuvaavan teoksen [[Historia de gentibus septentrionalibus]], joka perustui pitkälti vanhoihin vesistökuvauksiin.

Löytöretkien aikakaudella paikanmääritykset ja [[karttaprojektio]]t paranivat huomattavasti. [[Tanskalainen]] [[Tyko Brahe]] paransi mittalaitteistoja ja hänen oppilaansa [[Johannes Kepler]] tarkensi paikanmäärityksiä edelleen. Kepler myös selvitti Maan radan oikean muodon vuonna&nbsp;1609. [[Kolmiomittaus]] keksittiin 1600-luvulla. Se oli merkittävä edistysaskel karttojen teossa. Karttaprojektioita loi muun muassa [[Gerhard Mercator]] (1512–1594), jonka vuoden&nbsp;1569 maailmankartta auttoi merenkulkijoita [[loksodromi]]nsa vuoksi. Suomenniemen ja sitä ympäröivät merialueet esitti ensimmäisen kerran oikeamuotoisina ruotsalainen kartantekijä [[Andreas Bureus]] vuonna&nbsp;1626.

[[Tiedosto:Mercator 1569.png|pienoiskuva|[[Mercator]]in maailmankartta vuodelta&nbsp;1569.]]

Aikansa huomattavin maantieteilijä oli [[Bernhard Varenius]] (1622–1650), joka jakoi maantieteen [[yleismaantiede|yleismaantieteeseen]] ja [[aluemaantiede|aluemaantieteeseen]] teoksessaan [[Geografia generalis in qua affectiones generales telluns explicantur]] vuodelta&nbsp;1650. Varenius kuvasi etenkin fyysistä maantiedettä: Hän muun muassa jakoi [[tulivuoret]] aktiivisiin ja sammuneisiin, tutki [[geomorfologia]]a ja [[kausaliteetti|kausaliteetteja]], [[merivirrat|merivirtoja]] ja [[tuuli|tuulten]] vaikutuksia, merten suolaisuutta ja sen vaihteluja, [[meriliikenne]]ttä ja [[saaristo]]ja.

Muihin merkittäviin maantieteilijöihin kuuluivat [[Sebastian Münster]], joka kirjoitti Eurooppaa kuvaavan teoksensa [[Cosmografia universa]] vuonna&nbsp;1544, sekä [[Leonardo da Vinci]], joka selitti muun muassa [[kivi]]en kulumista, [[fossiili]]en olemusta sekä [[jokisuisto]]jen kasaantumista. Lisäksi maantiedettä auttoivat [[Nikolaus Kopernikus]] selvittämällä Maan kierron [[Aurinko|Auringon]] ympäri, [[Galileo Galilei]] määrittämällä [[painovoima]]n suuruuden, [[kaukoputki|kaukoputken]] keksiminen 1600-luvun alun [[Alankomaat|Hollannissa]], [[elohopeailmapuntari]] vuodelta&nbsp;1643, joka auttoi korkeuden määrittämisessä, sekä [[alkoholilämpömittari]].

=== Maapallon mittausten aikakausi 1650-luvulta 1700-luvun loppuun ===
1600-luvulle tultaessa mantereiden sisäosat ja valtamerien osat olivat vielä tutkimattomia. 1600- ja 1700-luvut olivatkin todellisen tutkimusmatkailun aikaa. Aasian sisäosia tutkittiin, minkä tarkoituksena oli löytää suurten jokien lähteet. Pohjois-Amerikassa [[ranska]]laiset tutkimusmatkaajat löysivät [[Isotjärvet]] 1650-luvulla. Samat tutkijat löysivät myös [[Mississippi (joki)|Mississippi]]- ja [[Missouri (joki)|Missourijoet]] vuonna 1673. [[Kanada]]n tuntemus parani erityisesti [[turkismetsästys|turkismetsästyksen]] kautta, metsästysretkiltä saatiin paljon uutta tietoa alueen piirteistä. [[Alexander Mackenzie (tutkimusmatkailija)|Alexander Mackenzie]] kulki [[Mackenzie]]jokea pitkin Jäämerelle, ja löysi muun muassa [[Kalliovuoret]].

[[Tiedosto:Maupertuis map.jpg|pienoiskuva|Mauperuis’n mittapisteet Lapissa.]]

[[Isaac Newton]] laski 1700-luvulla Kuun liikunnon ja Maan [[painovoima]]n välisen suhteen sekä havaitsi Maan olevan [[Napa (maantiede)|navoiltaan]] litistynyt. Litistyneisyyttä lähti tutkimaan kaksi retkikuntaa, toinen [[Peru]]un ja toinen [[Suomi|Suomen]] [[Lappi]]in. Ranskalainen [[Pierre-Louis Moreau de Maupertuis]] mittasi asteen suuruista [[meridiaanikaari|meridiaanikaarta]] [[Torniojoki|Torniojoen]] jäällä vuosina&nbsp;1736–1737. Tuloksia vertailtiin keskenään, ja litistymissuhteeksi saatiin&nbsp;1:205. Newton oli laskenut suhteeksi&nbsp;1:230. Nykyisen tiedon mukaan litistymissuhde on&nbsp;1:298,257. Newton kehitti myös [[vuorovesivaihtelu]]teorian 1780-luvulla.

Kuuluisimpia 1700-luvun tutkimusmatkailijoita on [[James Cook]], joka teki kaksi tutkimusretkeä 1700-luvun lopulla eteläisille merialueille. Ensimmäisen retken tarkoituksena oli selvittää Auringon [[parallaksi]]; retki suuntasi muun muassa [[Tahiti]]lle. Toinen matka suuntasi [[Eteläinen jäämeri|Eteläiselle jäämerelle]], jolloin mukana oli myös suomalainen piirtäjä [[Herman Dietrich Spöring]] nuorempi.

1700-luvulla tehtiin myös runsaasti uusia keksintöjä, jotka auttoivat luonnonilmiöiden tutkimuksessa. [[Kronometri]] keksittiin vuonna 1764, elohopeamittari 1700-luvun puolivälissä ja uusia projektioita kehitettiin. Muun muassa [[J.&nbsp;H. Lambert]]in [[Lambertin oikeapintainen tasoprojektio]] ja [[Lambertin oikeakulmainen kartioprojektio]] edistivät kartoitusta huomattavasti.

Maantieteen teoreettinen tutkimus alkoi niin ikään 1700-luvulla. [[Anton Friedrich Büsching]] (1724–1793) julkaisi teoksensa [[Neue Erdbeschreibung]] vuonna 1754. Teoksessa tarkasteltiin muun muassa [[väkiluku]]ja, [[luonnonvarat|luonnonvaroja]], [[kaupunki|kaupunkeja]] ja [[hallinto]]a; se oli luonteeltaan talousmaantieteellinen. Büschingin teos sai muun muassa [[Immanuel Kant]]in kiinnostumaan maantieteestä. Kant (1724–1804) oli filosofi, joka vaikutti [[Königsbergin yliopisto]]ssa [[Preussi]]ssa. Hän aloitti maantieteen opetuksen vuonna&nbsp;1756 ja opetti 41&nbsp;vuoden ajan. Hän näki maantieteen [[korologinen|korologisena]] tieteenä, joka tutkii maanpintaa ja sen ilmiöitä. Kant myös ajatteli maantiedettä historiallisena ilmiönä; [[historia]] oli hänen mukaansa muuttuvaa maantiedettä.

=== Saksan 1800-luvun maantiede ===
Muiden tieteiden mukana maantieteen asema koheni [[valistusaika|valistuksen aikana]] 1700-luvulla, jolloin se alkoi hiljalleen myös muistuttaa sisällöltään nykyistä maantiedettä. Immanuel Kantilla oli suuri merkitys maantieteen kehittymisessä spatiaalisuutta eli tilaa ja temporaalisuutta eli aikaa tutkivaksi tieteenalaksi: epistemologisessa teoriassaan ''[[Puhtaan järjen kritiikki|Puhtaan järjen kritiikissä]]'' hän esitti, että kaikki muu tietomme perustuu käsitykseen ajasta ja paikasta. Kant vaikutti lukuisiin muihin maantieteilijöihin, esimerkiksi Humboldtiin.

Nykyaikaisen maantieteen perustajiksi katsotaan usein 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuoliskolla eläneet preussilainen [[Alexander von Humboldt]]  ja [[saksa]]lainen [[Carl Ritter]]. Humboldtin teos ''Kosmos'' ja Ritterin ''Erkunde'' ovat maantieteen klassikoita. 

Humboldt oli luonnonmaantieteilijä ja tutkimusmatkailija, joka teki 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa monta tutkimusmatkaa [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikkaan]] ja esimerkiksi [[Siperia|Siperiaan]]. Humboldt teki esimerkiksi [[Andit|Andeilla]] havaintoja kasvillisuusvyöhykkeiden sijoittumisesta vuorenrinteille korkeamalle noustessa ja lämpötilan laskiessa. Hän myös ensimmäisenä esitti ajatuksen, että Etelä-Amerikka ja Afrikka ovat joskus olleet kiinni toisissaan. Humboldt korosti tarkkojen mittausten merkitystä. Ritter keskittyi ihmismaantieteeseen ja oli Berliinin ensimmäinen maantieteen professori vuodesta 1820.

===Royal Geographic Societysta 1900-luvulle===
[[File:HMSBeagle.jpg|thumb|HMS Beagle]]
Vuonna 1830 Britanniassa perustettu [[Royal Geographical Society|Royal Geographic]] Society on kuulu tutkimusretkistään kaikkialle maailmaan. Yhdistynyt kuningaskunta oli suuri merivalta ja sen laivat seilasivat kaikilla maailman merillä. Royal Geographic Society oli hyvin arvostettu ja se rahoitti lukuisia tutkimusretkiä esimerkiksi Afrikkaan, Aasiaan, Australiaan, Oseaniaan ja Etelä-Amerikkaan. Sen tutkimusmatkat olivat lehtien ykkösotsikoita ensimmäisen maailmansodan loppuun saakka 1918. 

Biologi [[Charles Darwin|Charles Darwinin]] matka [[Beaglen matka|HMS Beaglella]] 1831-1836 ja hänen tutkimuksensa [[Galápagossaaret|Galapagossaren]] sittemmin [[Darwininsirkut|darwininsirkuiksi]] nimetyistä linnuista, jotka olivat erilaisia eri saarilla, loi paitsi evoluutioteorian, myös mullisti maantieteen todistamalla [[Ymäristödeterminismi|ymäristödeterminismin]], eli käsityksen siitä, että tietyn alueen ympäristöolosuhteet pitkälti määrittävät sen luonnon ja kulttuurin omaleimaisuuden.

[[File:R. F. Scott 1911 in polar gear (cropped).jpg|thumb|Scott 1911]]
Imperialismin aikana eurooppalaiset tutkimusretkeilijät ja maantieteilijät tutkivat maailman kartoittamattomia ja huonosti tunnettuja seutuja, esimerkiksi niin kutsuttu musta Afrikka oli suuren mielenkiinnon kohteena. Esimerkiksi Brittiläinen [[David Livingstone]] löysi [[Victorian putoukset]] ja toinen britti [[John Hanning Speke]] [[Niili|Niilin lähteen]] eli [[Victorianjärvi|Victorianjärven]]. Niilin lähteistä oli itse asiassa jo kreikkalainen historioitsija ja maantieteilijä [[Herodotos]] esittänyt teorian, että Niili sai alkunsa [[Kilimanjaro|Kilimanjaron]] sulamisvesistä. 1900-luvun alun naparetkeilijöistä, kuten [[Robert Falcon Scott|Robert Facon Scottista]], [[Ernest Shackleton|Ernest Shackletonista]] ja [[Roald Amundsen|Roald Amundsenista]] tuli suuria sankareita kartoitettuaan ja tutkittuaan viimeisimpiä maailman tutkimattomia kolkkia.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä ja jo sitä ennen [[Imperialismi|siirtomaakilpailun]] aikana luotiin monia [[Geopolitiikka|geopoliittisia]] teorioita esimerkiksi siitä, minkä alueiden hallinta on Euroopan tai maailman merien valloituksessa ja hallinnassa olennaista. Geopolitiikka oli keskeistä myös kylmän sodan aikana.

Myös Saksa oli merkittävä 1900-luvun alun maantieteessä. Saksalainen geofyysikko [[Alfred Wegener]] loi laattatektoniikan teorian 1912 ja esitti, että 200 miljoonaa vuotta sitten oli ollut yksi alkumanner [[Pangea]]. Suomalainen maantieteen uranuurtaja oli [[J. G. Granö]], joka teoksessaan [[Puhdas maantiede]] 1931 tutki [[Maisemamaantiede|maisemamaantiedettä]] ja vaikutti eksaktin teoreettisen spatiaalisen maantieteen kehitykseen. Granön teoriassa jaettiin maanpintaa eri alueisiin useiden yhteisten ominaisuuksien perusteella. Aluetieteestä tulikin yksi 1900-luvun merkittävimpiä maantieteellisiä tutkimuskohteita.

===Moderni maantiede===
1900-luvulla maantiede ja tutkimusretket kohdistuivat paljon huonosti tunnetuille seuduille, kuten sademetsiin ja valtameriin. Lentokoneiden ja ilmakuvauksen myötä 1900-luvun alussa kehittynyt [[kaukokartoitus]] mullisti maantieteellisen tutkimuksen. 1950-luvulla ensimmäiset satelliitit mahdollistivat satelliittikuvat ja myöhemmin [[spektroskopia]]n. Satelliittipaikannuksesta ja [[Paikkatietojärjestelmä|paikkatietojärjestelmistä]] tuli myöhemmin maantieteilijöille tärkeimpiä työvälineitä. Yhä edelleen tehdään runsaasti työtä myös maastossa perinteisin välinein merkiten tulokset kynällä paperille.

Maapallolla riittää maantieteilijälle yhä paljon työtä. Huonosti tunnettuja alueita ja prosesseja on yhä edelleen ja maantieteessä kehitetään koko ajan uusia tutkimuskohteita. Hyvin keskeisiä tutkimuskohteita ovat esimerkiksi [[kaupunkimaantiede]], globaalit riskit ja [[ympäristöongelma]]t. Paljon tutkituilta seuduilta ja tuntemattomammilta alueilta saadaan myös jatkuvasti uutta tietoa, esimerkiksi [[Suomen Lappi|Suomen Lapista]], jossa tutkitaan muun muassa [[Ilmaston lämpeneminen|ilmastonmuutoksen]] vaikutuksia arktisiin [[Ekosysteemi|ekosysteemeihin]]. [[Helsingin yliopisto]]lla on myös [[Kenia]]ssa [[Taita-vuoret|Taita-vuorilla]] tutkimusasema, jossa tutkitaan esimerkiksi paikallista maankäyttöä ja sen vaikutusta ympäristöön.

{{Kesken|Entä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun maantiede?}}

== Lähteet ==
{{viitteetön|sivunnumerot puuttuvat, voisi käyttää viitemallineita}}
* Iso tietosanakirja ([[WSOY]] 1996) ISBN 951-0-20153-7
* Tim Cresswell: Geographic Thought: A Critical Introduction. John Wiley & Sons, 2013.
* Globus: Alueiden maailma (WSOY 2002) ISBN 951-0-25975-6
* Suuri tietosanakirja (WSOY 2001) ISBN 951-0-26053-3
* [http://cc.oulu.fi/~rar/historia/A_-700--100.html Tieteellisen ajattelun historiaa] {{Wayback|1=http://cc.oulu.fi/~rar/historia/A_-700--100.html |päiväys=20070614105452 }}, Reijo Rasinkangas 2006
* Suuri tietosanakirja ([[WSOY]] 2001) ISBN 951-0-26053-3
* Globus: Sininen planeetta – Yhteinen maailma (WSOY 2005) ISBN 951-0-28777-6
* GE: Sininen planeetta (Tammi 2005) ISBN 951-26-4801-6
* Turun yliopisto: Valintaopas 2006 (Turun yliopisto 2005) {{ISSN|0358-4704}}
* CD-Facta 2005
*{{Lehtiviite | Tekijä = Woodward, David| Otsikko = Reality, Symbolism, Time and Space in Medieval World Maps| Julkaisu = Annals of the Association of American Geographers| Ajankohta = 1985| Vuosikerta = 75| Numero = 4| Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = }}

=== Viitteet ===
{{viitteet}}

== Aiheesta muualla ==

{{Commonscat|Geography}}

* [http://geography.fi/ Suomen Maantieteellinen Seura ry]
* [http://geografiasivusto.net/ Geografiasivusto] {{Wayback|1=http://geografiasivusto.net/ |päiväys=20160310214514 }}
* [http://www.tte.ch The Tourism Expert] {{Wayback|1=http://www.tte.ch/ |päiväys=20181225121051 }} Linkkejä kaikkiin maanosiin myös suomeksi
* [http://www.geography.learnontheinternet.co.uk/ Learn Geography on Internet] {{Wayback|1=http://www.geography.learnontheinternet.co.uk/ |päiväys=20060820141109 }} {{en}}
* [http://www.nation-info.com/ Eri maista tietoa] {{Wayback|1=http://www.nation-info.com/ |päiväys=20060819014033 }} {{en}}
* [http://www.worldatlas.com/ World Atlas] {{en}}
{{Metatieto}}

[[Luokka:Maantiede|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
Tällä sivulla käytetyt mallineet:
Malline:Commons (muokkaa)
Malline:Commonscat (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:En (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:ISSN (muokkaa)
Malline:Kesken (muokkaa)
Malline:Kielisymboli (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Lehtiviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Metatieto (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Nimiavaruus (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Pääartikkeli (muokkaa)
Malline:Side box (muokkaa)
Malline:Sister project (muokkaa)
Malline:Teemasivu (muokkaa)
Malline:Tyhjä malline (muokkaa)
Malline:Verkkoviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Viestipohja (näytä wikiteksti) (suojattu)
Malline:Viitteet (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Viitteetön (muokkaa)
Malline:Wayback (muokkaa)
Malline:Wikidata (muokkaa)
Moduuli:Lehtiviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Side box (muokkaa)
Moduuli:Side box/styles.css (muokkaa)
Moduuli:Verkkoviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Yesno (muokkaa)
Palaa sivulle Maantiede.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Maantiede”
Lähdekoodi sivulle Maantiede

Navigointivalikko

Haku
