Lähdekoodi sivulle Keskiaika

Sinulla ei ole oikeutta muokata tätä sivua seuraavasta syystä:
IP-osoitteesi on alueella, joka on estetty kaikissa Wikimedia-säätiön wikeissä.
Eston asetti ‪Superpes15‬. Annettu syy on No open proxies .
Esto alkoi: 10. helmikuuta 2024 kello 13.40
Esto päättyy: 10. helmikuuta 2026 kello 13.40
Tämänhetkinen IP-osoitteesi on 142.171.178.55. Estetty alue on 142.171.0.0/16.
Liitä kaikki yllä olevat tiedot kun teet kyselyjä. Jos uskot, että sinut estettiin vahingossa, löydät lisätietoja ja ohjeita Ei avoimia välityspalvelimia -käytännöstä.
Muussa tapauksessa keskustellaksesi estosta lähetä tarkistuspyyntö Meta-Wikissä. Voit myös lähettää sähköpostia ylivalvojien VRT-jonoon osoitteeseen stewards@wikimedia.org. Kerro viestissäsi kaikki yllä mainitut tiedot.
Voit katsoa ja kopioida tämän sivun lähdetekstiä.
{{Korjattava/johdanto}}
[[Tiedosto:Konradin.jpg|pienoiskuva|pysty|''[[Manessen käsikirjoitus]]'' (''Codex Manesse''), saksalainen [[minnelaulu]]ja sisältävä käsikirjoitus 1300-luvulta.]]
'''Keskiaika''' on [[Euroopan historia]]n ajanjakso niin sanottujen [[Antiikki|vanhan ajan]] ja [[Uusi aika|uuden ajan]] välissä noin vuosina 400–1500.<ref>{{Kielitoimiston sanakirja|keskiaika}}</ref> Keskiaika jaetaan usein [[varhaiskeskiaika]]an, [[sydänkeskiaika]]an ja [[myöhäiskeskiaika]]an. Keskiajan katsotaan alkaneen yleensä [[Länsi-Rooman valtakunta|Länsi-Rooman]] tuhon jälkeen ja loppuneen [[Amerikan löytäminen|Amerikan löytymisen]] jälkeen. Esimerkiksi [[Suomen keskiaika|Suomessa keskiaika]] oli kuitenkin noin 1200–1500-luvuilla.

== Keskiaika historiankirjoituksessa ==
=== Määritelmä ===
Länsi-Rooman tuho vuonna [[476]] nähtiin pitkään historiallisena taitekohtana, jolloin [[Antiikki|antiikin]] aika päättyi ja keskiaika alkoi. Käsityksen ongelmana on länsikeskeisyys ja yksinomaan poliittisluonteisten tapahtumien merkityksen korostaminen. Joskus myös [[islam]]in syntyminen lasketaan jaottelun kannalta merkittäväksi murrokseksi. Yhteiskuntahistoriallisesti suuntautuneet tutkijat korostavat taloudellis-yhteiskunnallisia murroksia, ja kieli- tai kirjallisuushistoriallisesti suuntautuneet tutkijat kansankielten etääntymistä latinasta. Keskiajan päättymistä perustellaan muun muassa [[kansallisvaltio]]n synnyllä, suurilla [[Löytöretket|löytöretkillä]] ja [[Keksintö|keksinnöillä]] (esimerkiksi [[Kirjapainotaito|kirjapainotaidon]] kehityksellä) ja varsinkin [[Protestantismi|protestanttisten]] alueiden historiankirjoituksessa [[Uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksella]].{{Lähde}}

Keskiaika on leimallisesti eurooppalainen käsite, jolla kuvataan antiikin ja uuden ajan välistä ajanjaksoa. Joskus termiä käytetään kuvaamaan osittain päällekkäistä ajanjaksoa myös muussa maailmassa, kuten käsitteessä [[Kiinan keskiaika]], mutta näillä ei ole yhteyttä varsinaiseen Euroopan keskiaikaan. Tälle ajalle tunnusomainen yhteiskuntajärjestelmä oli [[feodalismi]], ja erityisesti Keski- ja Pohjois-Euroopassa keskiajan katsotaan yleensä alkaneen vasta [[kristinusko]]n levittyä. Niinpä Pohjoismaiden [[viikinkiaika]] lasketaan yleensä keskiaikaa Pohjois-Euroopassa edeltävän [[esihistoria]]n osaksi.{{Lähde}}

=== Keskiajan jaottelu ===

Keskiaika jaetaan usein varhaiskeskiaikaan (noin 400–800), sydänkeskiaikaan (noin 800–1200) ja myöhäiskeskiaikaan (noin 1200–1500). [[Suomi|Suomeen]] keskiaika tuli vasta [[Suomen esihistoria#Rautakausi (500 eaa.–1200/1300 jaa.)|rautakauden]] jälkeen [[Ristiretket|ristiretkien]] aikana. Suomen keskiaika jaetaan varhaiskeskiaikaan (noin 1150–1323), sydänkeskiaikaan (1323–1397) ja myöhäiskeskiaikaan (1397–1520). Tämä jaottelu perustuu yksinomaan valtiollisen historian käännekohtiin.

Keskiajan ja sen eri alajaksojen tarkka ajoittaminen voi kuitenkin olla harhaanjohtavaa, koska keskiaikaa määrittäville yhteiskunnallisille, kulttuurisille ja poliittisille tapahtumasarjoille ei yleensä voi määrittää alkamis- tai päättymisajankohtaa kovinkaan täsmällisesti. Tarkat ajoitukset historiallisille ajanjaksoille ovatkin kiinnostavia lähinnä oppihistorian kannalta; ne kertovat ennen kaikkea esittäjiensä käsityksistä historiallisesti merkittävistä tapahtumista ja rakenteista. Useimmat nykytutkijat käyttävätkin ilmaisua keskiaika vain käytännöllisenä lyhenteenä ajanjaksolle, joka alkoi joskus 400–600-luvuilla ja päättyi joskus 1300–1500-luvuilla.

<gallery>
Old_World_820.png|Vanhan maailman kulttuuripiirit ja suurvallat vuonna 820.
Europe map 998.PNG|Eurooppa vuonna 998.
Europe map 1092.PNG|Eurooppa vuonna 1092.
Europe_in_1328.png|Eurooppa vuonna 1328.
</gallery>

=== Ajoituksia ===

Joitakin esimerkkejä eri maissa ja erilaisissa tieteellisissä perinteissä keskiajalle annetuista ajoituksista:

: [[Cristopher Cellarius]]: 308–1453
: Yleinen: 476–1492 / 1517
: [[Tanska]]: 1047–1533
: [[Ruotsi]]: 1060–1517
: [[Suomi]]: noin 1155–1520–1527
: [[Viro]] ja [[Latvia]]: 1227–1558
: [[Liettua]]: 1387–1505
: [[Puola]]: 996–1505
: [[Venäjä]]: 880 / 1054–1533

Tämänkaltainen tiukka jako aikakausiin ei kuitenkaan ole nykyään käytössä.

== Historia ==

=== Varhaiskeskiaika ===
{{Pääartikkeli|[[Varhaiskeskiaika]]}}
[[Tiedosto:Venice – The Tetrarchs 04.jpg|pienoiskuva|Neljää 200-luvun lopussa hallinnutta [[tetrarkia|tetrarkkia]] esittävä porfyyripatsas, jonka ristiretkisoturit ryöstivät vuonna 1204 [[Konstantinopoli]]sta [[Venetsia]]an.]]
Varhaiskeskiaikaa kuvaa osittainen siirtyminen rahataloudesta [[vaihtokauppa]]an, [[Talous|talouden]] ja kaupan taantuminen sekä asutuskeskusten pieneneminen. [[Germaanit]] eivät omaksuneet [[Rooman valtakunta|roomalaista]] valtiorakennetta, vaan käytössä olivat yksinkertaisemmat hallinto- ja valtarakenteet.<ref name="ES34">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 34.</ref> [[Maatalous|Maatalouden]] tuottavuus varsinkin [[Alpit|Alppien]] pohjoispuolella oli heikkoa, sillä viljelytekniikka oli kehittymätöntä ja [[ilmasto]] kylmeni aina 700-luvulle asti. Väestön elinikä oli alhainen, kuten esimodernissa maailmassa yleensäkin.<ref name="ES35">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 35.</ref> [[Feodalismi|Feodaalijärjestelmä]] syntyi. 700-luvulta lähtien kirjallinen kulttuuri alkoi elpyä.<ref name="ES36">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 36–37.</ref>

Käytettävissä olevan lähdeaineiston määrä varhaiskeskiajalta on vähäistä verrattaessa antiikkiin.<ref name="MPJ221">Zetterberg 2002 s. 221.</ref> [[Lukutaito|Luku- ja kirjoitustaito]] lähes katosivat useasta entisestä Rooman provinssista.

Rooman valtakunta oli alkanut taantua jo [[Myöhäisantiikki|myöhäisantiikissa]].<ref name="ES13">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 13.</ref> Väestömäärä pieneni. Ihmisten liikkuvuus väheni ja [[maaorjuus]] yleistyi. Pohjoisesta alueelle saapui germaaneja, jotka saattoivat Rooman puolustuskannalle. [[Hunnit|Hunnien]] saapuminen lisäsi väestöpainetta ja Rooman alueille saapui [[Gootit|gootteja]]. Talouden taantuma vaikeutti Rooman valtakunnan alueiden puolustusta. Taantumaan vaikutti väestökato, joka johtui 100-luvulla alkaneista kulkutaudeista. Rutto vaivasi roomalaisia 700-luvulle asti useina aaltoina ([[Antoninuksen rutto]], [[Justinianuksen rutto]]).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=William H. McNeill |Nimeke=Kansat ja kulkutaudit |Vuosi=2004 |Sivu=128 |Julkaisija=Vastapaino}}</ref>

Vuonna 410 [[visigootit]] ja vuonna 455 [[vandaalit]] hävittivät Rooman kaupunkia.<ref name="ES14">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 14.</ref> Lopulta Itä-Rooma onnistui pitämään pintansa, mutta Länsi-Rooman tilalle syntyi useita germaanikuningaskuntia. Useimmissa tapauksissa näissä kuningaskunnissa ohut germaaniluokka hallitsi [[latina]]a puhunutta väestöä. Yhteiskunnallinen alusrakenne rappeutui ja talous taantui. Maan tuottavuus ja viljelty ala väheni. Itä-Rooma yritti vielä valloittaa takaisin lännen menetettyjä alueita tässä kuitenkaan pysyvästi onnistumatta. Paimentolaiskulttuurista ponnistanut [[arabien valtakunta]] syntyi, vahvistui ja levisi [[Välimeri|Välimeren]] ympäristöön. Arabit valtasivat muun muassa [[Iberian niemimaa]]n, jota he kutsuivat nimellä [[Andalusia|al-Andalus]].<ref name="ES9596">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 95–96.</ref>

700-luvulta lähtien Länsi-Eurooppa alkoi elpyä. Ilmaston viileneminen pysähtyi ja maataloustuotanto kasvoi. Feodaalinen yhteiskuntajärjestelmä erilaisine muunnelmineen tuli käyttöön.<ref name="ES36" /> [[Kaarle Suuri]] palautti [[keisari]]uden länteen, kun [[paavi]] kruunasi hänet keisariksi vuonna 800.<ref name="MPJ252">Zetterberg 2002 s. 252</ref> Kulttuurielämä elpyi Kaarlen kaudella.<ref name="ES74">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 74–75.</ref> Kaarlen kuoleman jälkeen epävakaus kuitenkin jälleen lisääntyi [[Frankkien valtakunta|Frankkien valtakunnan]] hajottua pienempiin osiin,<ref name="MPJ254">Zetterberg 2002 s. 254.</ref> ja Kaarlen jälkeläisten hallitsemat alueet ajautuivat yksitellen hallituksettomaan tilaan.<ref name="MTH">Honour; Fleming 1992 s. 367.</ref> Vaikka tätä seurannut vuosisata oli myrskyisä, kehittyi tällöin silti uusia vasallisuhteisiin perustuvia yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtivat feodalismin kehittymiseen.<ref name="MTH" />

[[Viikingit]], [[madjaarit]] ja [[muslimit|saraseenit]]<ref name="MTH" /> nousivat uhkaksi Kaarle Suuren kauden jälkeen.<ref name="ES88">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 88–94.</ref> Viikingit hyökkäsivät pohjoisille rannikkoalueille sekä jokia pitkin sisämaahan, ja muun muassa [[Köln]] ja [[Bordeaux]] oli vallattu vuoteen 888 mennessä. Tämän johdosta länsifrankkien kuningas [[Kaarle Yksinkertainen]] antoi vuonna 911 heille läänityksiä [[Normandia]]sta, jonka jälkeen viikinkipäällikkö [[Rollo]] kastettiin kristityksi ja hänen jälkeläisensä hallitsivat Normandiaa [[Herttua|herttuoina]].<ref name="MTH" /> Muslimit ryöstelivät Lounais-Eurooppaa [[Orjuus|orjien]] toivossa ja poistuivat [[Sisilia]]sta vasta vuonna 1066 normannien, entisten viikinkien, ajettua heidät pois.<ref name="MTH" /> [[Unkarilaiset|Madjaarit]] etenivät ryöstöretkillään aina Etelä-Ranskaan asti, kunnes heidät pakotettiin vuonna 924 vetäytymään [[Unkari]]in.<ref name="MTH" />

Paavi nousi lännessä yhä selvemmin [[Katolinen kirkko|kirkon]] johtajaksi.<ref name="ES53">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 53.</ref> Katolisen kirkon organisaatio selvisi Rooman luhistumisesta. Se toimi tärkeänä antiikin kulttuuriperinnön välittäjänä ja kulttuurillisena yhdistävänä tekijänä Euroopassa. Kirjallinen kulttuuri rajoittui varhaiskeskiajalla pitkään vain kirkon piiriin. Koska kristinusko oli kirjallinen uskonto, sille oli luonnollista ja välttämätöntä kouluttaa lukutaitoista [[Pappi|papistoa]]. Varhaiskeskiajalla [[luostarilaitos]] syntyi.<ref name="ES60">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 60.</ref> Opetus siirtyi vähitellen aiemmista kouluista luostarien yhteyteen ja [[katedraalikoulu]]ihin. Kirkon organisaatio ja sen [[piispa]]nistuimet olivat aikaan nähden tehokas hallintokoneisto. Lännen kirkko levittäytyi yhä pidemmälle pohjoiseen.<ref name="ES80">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 80.</ref> Samoin teki idän kirkko.

Varhaiskeskiajan lopullakin, tapahtuneesta toipumisesta huolimatta, Eurooppa oli edelleen talouselämältään ja kirjallisen kulttuurin osalta jäljessä verrattuna maailman todellisiin kulttuurikeskuksiin idässä. [[Kiina]]ssa kehitys oli nopeaa ja islamilainen kulttuuri kukoisti. Länsieurooppalaiset kaupungit olivat pieniä muun maailman kaupunkeihin verrattuna. Kristikunnan suurin kaupunki oli [[Konstantinopoli]], joka oli monilta osin säästynyt läntisen Euroopan melskeiltä.

=== Sydänkeskiaika ===
{{Pääartikkeli|[[Sydänkeskiaika]]}}
[[Tiedosto:Bayeux horses boats.jpg|pienoiskuva|[[Normannit]] kuljettavat hevosia [[Englanti]]in [[Bayeux’n seinävaate|Bayeux’n seinävaatteessa]], joka kuvaa normannien Englannin valloitusta vuonna 1066.]]

Sydänkeskiajalla väestönkasvu kiihtyi ja Euroopan poliittinen tilanne vakiintui. Talouskasvu kiihtyi, maataloustekniikka edistyi ja kulttuurin kehitys nopeutui. Seurasi lukuisia sosiaalisia ja poliittisia muutoksia. Tuottavampi maanviljely teki ammatillisen erikoistumisen ja siirtymisen pois maatalouden perustuotannosta mahdolliseksi yhä useammalle. [[Raha]]n käyttö yleistyi jälleen.<ref name="ES107108">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 107–108</ref>

Tilanne tarjosi myös pohjan oppineisuuden uudelle nousulle ja [[Skolastiikka|skolastiikan]] kehitykselle. Opetuksen tason nostamista edesauttoivat myös kirkon sisäiset vaatimukset papiston tason nostosta. Tämä johti [[yliopisto]]jen syntyyn.<ref name="ES212">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 212.</ref> [[Kaupunki|Kaupungit]] kasvoivat sekä väestöltään että merkitykseltään.<ref>Piippo, Mikko: Sydänkeskiajan Lontoo – Jerusalem vai Babylon? Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Joutsivuo, Timo & Kekäläinen, Markku (toim.) | Nimeke=Kaupunkikuvia ajassa | Sivu=151–153 | Selite=Historiallinen arkisto 119 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2005 | ISBN = 951-746-713-3}}</ref> Myös kristilliset [[Kerettiläisyys|harhaopit]] kuten [[Kataarit|kataarilaisuus]] yleistyivät.<ref>Heikkilä; Niskanen 2004 s. 214.</ref> Näiden muutosten yhteydessä on puhuttu [[1100-luvun renessanssi]]sta.

[[Luostarilaitos]] muuttui merkittävästi, kun uusia luostarijärjestöjä perustettiin.<ref name="MPJ271">Zetterberg 2002 s. 271–272.</ref> [[Suuri skisma]] johti 1000-luvulla idän ja lännen kirkon lopulliseen eroon.<ref name="ES131">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 131.</ref> [[Ristiretket|Ristiretkiaate]] syntyi paavin aloitteesta 1000-luvun lopulla.<ref name="MPJ271" /><ref name="ES154">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 154.</ref> Väestönkasvu taittui lopulta muun muassa [[Musta surma|mustan surman]] ja ruoantuotannon vähentymisen vuoksi.<ref name="ES227">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 227.</ref>

Varhaiskeskiajan lopulla Pohjolaan levisi kristinusko ja sinne syntyi kolme kristillistä kuningaskuntaa: [[Tanska]], [[Norja]] ja [[Ruotsi]]. Tanska oli näistä kehittynein.<ref name="ES187-188">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 187–188</ref> Ruotsi suuntasi katseensa itään.<ref name="ES192">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 192.</ref> [[Normannit]] valloittivat Englannin 1066.<ref name="ES170">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 170.</ref> 1100-luvulla Englantiin muodostettiin ensimmäinen [[parlamentti]],<ref name="ES179">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 179.</ref> jonka suhteet hallitsijaan määritettiin [[Magna Carta]]ssa 1215.<ref name="ES176">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 176.</ref>

Frankkien valtakunnan raunioille muodostuivat nykyisten Saksan ja Ranskan edeltäjät. Saksin herttua [[Otto I Suuri]] kruunattiin keisariksi vuonna 962 ja [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta]] sai alkunsa.<ref name="ES116">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 116.</ref> Keskiajan maailman kaksi valtakeskusta, maallinen keisarius ja hengellinen paavius, ottivat lopulta yhteen [[Investituurariita|investituurariidassa]].<ref name="ES135">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 135.</ref> Olennaisesti samoista asioista kiisteltiin edelleen [[Hohenstaufen|Hofenstaufenien]] dynastian kaudella.<ref name="ES137">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 137.</ref> Pelissä oli myös [[Italia]]n poliittinen valta. Italiassa alkoi muodostua yhä itsenäisempiä [[kaupunkivaltio]]ita. Ranskassa [[kapetingit|kaptingien]] johdolla kuninkaan valta vahvistui merkittävästi.<ref name="ES164">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 164.</ref> Iberian niemimaalla takaisinvalloitus eli [[reconquista]] jatkui.<ref>Heikkilä; Niskanen 2004 s. 180.</ref>

Idässä [[Slaavit|slaavilaisvaltio]] [[Kiovan Rus]] oli pitkään merkittävä vaikuttaja. Mongoli-invaasio aiheutti epävakautta Itä-Euroopassa 1200-luvulla.<ref name="ES225">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 225.</ref> [[Bysantin valtakunta]] jatkoi olemassaoloaan idässä, vaikkakin entisestä heikentyneenä. Muun muassa [[seldžukit]] aiheuttivat tappioita Bysantille.<ref name="ES158">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 158</ref> Eurooppalaiset onnistuivat ristiretkillään hetkellisesti valloittamaan [[Pyhä Maa|Pyhän maan]] arabeilta, esimerkiksi [[Jerusalem]]in ympäristöön perustettiin [[Jerusalemin kuningaskunta]].<ref name="ES156">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 156.</ref> Kristittyyn Konstantinopoliin harhautunut [[neljäs ristiretki]] hävitti sen ja alueelle perustettiin [[Latinalainen keisarikunta]].<ref name="ES160">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 160.</ref>

=== Myöhäiskeskiaika ===
{{Pääartikkeli|[[Myöhäiskeskiaika]]}}
[[Tiedosto:Joan of Arc miniature graded.jpg|pienoiskuva|pysty|[[Jeanne d’Arc]]ia esittävä [[Kirjamaalaus|miniatyyri]] 1400-luvulta.]]
Myöhäiskeskiajan katsotaan alkaneen, kun [[musta surma]], jatkuvat sodat, maatalouden kriisi ja lukuisat muut ongelmat johtivat Euroopassa taloudellisen kehityksen ja väestönkasvun pysähtymiseen.<ref name="MPJ303">Zetterberg 2002 s. 303</ref> Myöhäiskeskiajan lopun ilmiöistä [[renessanssi]] muutti etenkin kulttuurielämää.<ref name="ES230">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 230</ref> Alkavat [[löytöretket]], [[painokone]], [[uskonpuhdistus]] ja [[tieteellinen vallankumous]] vaikuttivat maailmankuvaan. Eurooppa alkoi hiljalleen siirtyä [[uusi aika|uudelle ajalle]]. Ajan ongelmiin lukeutuivat poliittinen epävakaus, joka kuvastui muun muassa Konstantinopolin osmanivalloituksessa ja [[Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnan]] lopullisessa murskaantumisessa.

Vuonna 1437 [[Habsburg]]it saivat haltuunsa [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] kruunun heikolta [[Luxemburg (suku)|Luxemburg-suvulta]].<ref>Heikkilä; Niskanen 2004 s. 237.</ref> Keisarikunta oli sydänkeskiajan kuluessa heikentynyt merkittävästi.<ref>Heikkilä; Niskanen 2004 s. 233.</ref> Itämeren piirissä vaikuttivat [[Hansaliitto]] ja voimakkaat kauppiassuvut.<ref name="ES276">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 276</ref> Pohjolassa muodostettiin 1397 [[Kalmarin unioni]], joka yhdisti Ruotsin, Norjan ja Tanskan yhteiseen liittoon. Tanska oli liiton hallitseva osapuoli ja tilanteeseen tyytymätön Ruotsi irtautuikin siitä 1523.<ref name="ES283">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 283.</ref> Norjan ja Tanskan liitto jatkui pitkälle uudelle ajalle.

Ranskan ja Englannin välillä käytiin [[satavuotinen sota]].<ref name="ES247">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 247</ref> Englantilaiset saivat aluksi merkittäviä voittoja esimerkiksi [[Agincourtin taistelu]]ssa 1415.<ref name="ES251">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 251</ref> Heräävä ranskalainen kansallistunne kuvastui esimerkiksi [[Jeanne d’Arc]]in toiminnassa. Sota kääntyi lopulta Ranskalle voitolliseksi sen tehokkaan vakinaisen armeijan avulla.<ref name="ES253">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 253.</ref> Vuodesta 1453 eteenpäin Englannin kruunusta käytiin kiivasta kamppailua kilpailevien sukujen kanssa. Syttyi [[ruusujen sota]], jonka seurauksena [[Tudorit]] nousivat valtaan.<ref name="MPJ315">Zetterberg 2002 s. 315–316.</ref>

Espanja syntyi, kun [[Aragonia]]n [[Ferdinand Katolilainen|Ferdinand II]] ja [[Kastilia]]n [[Isabella Katolilainen|Isabella]] menivät naimisiin ja yhdistivät valtakuntansa. Espanjan [[reconquista]] saatiin lopulliseen päätökseen 1492, kun kristityt valtasivat [[Granada]]n.<ref name="ES264">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 264.</ref> Samana vuonna [[Kristoffer Kolumbus]] etsiessään Intiaa löysi Amerikan. Vuonna 1498 Portugalin varustama [[Vasco da Gama]] löysi meritien Intiaan.

Italiassa paavius palasi Roomaan niin sanotusta [[Avignonin vankeus|Avignonin vankeudesta]] 1397.<ref name="ES245">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 245.</ref> Paaveja oli Avignoniin siirtymisestä alkaneen [[suuri skisma (katolisuus)|katolisen kirkon suuren skisman]] aikana yhtä aikaa useita.<ref name="ES160" /> Kiistan loppuminen kuitenkin lujitti Rooman merkitystä. [[Firenze]] nousi johtavaksi kaupunkivaltioksi vahvan taloutensa ansiosta.<ref name="ES268">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 268</ref> [[Medici]]en suku tuki kulttuurin kehitystä ja syntyi renessanssina tunnettu ilmiö.<ref name="ES279">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 279</ref>

Idässä [[osmanit]] valloittivat Konstantinopolin 1453.<ref name="ES286">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 286</ref> [[Bysantin valtakunta]] tuhoutui. Venäjällä [[Kultainen orda]] vetäytyi. [[Iivana III]] loi pohjan nyky-Venäjän synnylle. Bysantin kukistumisen jälkeen Moskova alkoi nähdä itsensä kolmantena Roomana.<ref name="ES288">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 288–289</ref>

== Keskiajan väestökehitys==
Keskiajan väestömäärästä ei ole varmoja tilastotietoja. On arvioitu, että koko Euroopan väkiluku vuonna 650 oli noin 18 miljoonaa, vuonna 1000 noin 38,5 miljoonaa ja vuonna 1350 noin 75,5 miljoonaa. Väestö siis kaksinkertaistui 350 vuoden jaksoissa. Vuoden 1000 jälkeen suurin osa kasvusta tapahtui Pohjois-Euroopassa, jonka väestö kasvoi vuoden 1000 noin 12 miljoonasta vuoden 1350 noin 35,5 miljoonaan.<ref name="osmsk">Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 8 : Sydänkeskiaika. S. 76–79.</ref> Vuoden 1350 tienoilla tapahtui kuitenkin jyrkkä käänne, kun [[musta surma]] vei Euroopan väestöstä noin kolmasosan. Tautikuolleisuudessa oli alueellisia ja yhteiskuntaluokkien välisiä eroja, joten paikoin kuolleiden osuus oli vieläkin suurempi. Väestökato jäi myös pysyväksi, sillä saman taudin uudet epidemiat surmasivat useasti nuorten ikäluokkia 1300-luvun loppupuolella.<ref name="osmmk">Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 9 : Myöhäiskeskiaika ja renessanssi. S. 58–61.</ref>

== Ihminen ja ympäristö ==
Antiikin aikana alkanut metsän raivaaminen viljelysmaaksi kiihtyi entisestään keskiajan kuluessa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Välimeren alueelta alkanut metsien raivaaminen pelloiksi muutti ympäristöä yhä kasvavassa määrin Keski-Euroopan alueilla.<ref name="ympyht">{{Kirjaviite|Tekijä=Tapio Onnela, Miika Sjöman, Esa Sundbäck |Nimeke=Ihminen ympäristön ja yhteiskuntien muutoksessa |Vuosi=2018 |Kappale=14: Ihminen ja ympäristö keskiajalla |Julkaisija=e-Oppi}}</ref>

Maanviljelyksen lisäksi laivanrakennus sekä lasin ja raudanvalmistus hävittivät tammimetsät laajoilta alueilta Länsi-Euroopassa. Tammen huvetessa siirryttiin osittain lehtikuuseen ja muihin korvaaviin puulajeihin.<ref name="ympyht" />

Keskiajan ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset eivät johtuneet yksinomaan väestönkasvun aiheuttamasta paineesta. Myös uskonto vaikutti ympäristön hyväksikäytöön. Kristinusko opetti, että Jumala oli antanut maan ihmisten hallittavaksi. On huomattava, että keskiajan kirkko ei kuitenkaan antanut ihmiselle oikeutta luonnon rajattomaan hyväksikäyttöön: kirkon opetusten mukaan luonto voitiin kesyttää, mutta sitä ei saanut tuhota henkilökohtaisen edun saavuttamiseksi.<ref name="ympyht" />

Jo ennen keskiaikaa alkunsa saanut kaupunkien saastuminen voimistui. Asia on helppo ymmärtää, sillä väkiluvun kasvu lisäsi luonnollisesti myös kaupunkien väkilukua. Esimerkiksi Pariisin, keskiajan suurimman kaupungin väkiluku nelinkertaistui vuoden 1300 noin sadastatuhannesta vuoden 1550 noin neljäänsataan tuhanteen. Monet ympäristöongelmat kuormittivat Pariisia. Kaupunkien kaduilla oli käymäläjätteiden lisäksi runsaasti kuolleita eläimiä ja teurasjätteitä. 1300-luvun Pariisissa teurastettiin vuosittain noin 300&nbsp;000 eläintä, mistä syntyvä veri ja muu jäte lojui kaduilla ja virtasi lokaojissa päätyen lopulta Seine-jokeen. Tämä koettiin niin suureksi ongelmaksi, että vuonna 1366 Pariisin teurastajat määrättiin muuttamaan kaupungin ulkopuolelle.<ref name="ympyht" />

Mikäli jätteet ylipäätään kerättiin eikä niitä heitetty suoraan kadulle, käytiin jäteastiat tyhjentämässä kaupungin muurin yli. Tämän seurauksena Pariisin muurien taakse muodostui korkeita jätevuoria. Vuonna 1512 pariisilaiset joutuivat englantilaisten hyökkäyksen pelossa siirtämään suuret jätevuorensa kaupungin muurien vierustoilta, jotta ne eivät haittaisi muurien puolustamista.<ref name="ympyht" />

== Tieteet, kauppa ja tekniikka==
{{Pääartikkeli|[[Keskiajan tekniikka]]}}
[[Tiedosto:Studying astronomy and geometry.jpg|pienoiskuva|Tähtitieteen ja geometrian opiskelua keskiajalla. Teoksessa ''La Vraye Histoire du Bon Roy Alixandre'', 15. vuosisadan alku, Ranska.]]

=== Tieteen ja tekniikan kehittyminen ===
Vaikka renessanssi palauttikin paljon [[Antiikki|antiikin]] taiteellisia ja tieteellisiä käsityksiä käyttöön, muutos keskiaikaan ei ollut läheskään niin jyrkkä kuin renessanssin oppineet antoivat ymmärtää. Yksi näistä käsityksistä on ajatus, että keskiajalla ei juuri tapahtunut tieteiden ja tekniikan kehitystä, koska [[katolinen kirkko]] usein jarrutti kaikenlaista kehitystä esimerkiksi luonnontieteissä peläten kehityksen ja uusien ajatusten uhkaavan valta-asemaansa{{lähde|9.1.2016}}. Toisaalta keskiajan kirkon [[luostari]]t ja niiden koulut olivat oikeastaan ainoa paikka, missä oli mahdollista saada opetusta [[yliopisto]]jen lisäksi, jotka olivat myös tiiviissä yhteydessä kirkkoon. Esimerkiksi [[logiikka|logiikan]] tutkimus eteni keskiajan yliopistoissa voimakkaasti.

Keskiajan Euroopassa omaksuttiin myös muualta useita keksintöjä, kuten [[kompassi]], [[silkki]] ja [[paperi]], mutta kehitettiin myös omia laitteita, kuten [[pätsi|katalonialainen ahjo]] ja edelleen [[masuuni]]. [[arabit|Arabialaisista]] kirjoituksista saatiin tietoa muun muassa [[linssi (optiikka)|linsseistä]]. Viljelyssä otettiin käyttöön [[pyöräaura]], hevosen [[valjaat]] ja [[kolmivuoroviljely]], viljan jauhamisessa ja muussa työssä [[tuulimylly|tuuli]]- ja [[vesimylly]]t. 1200-luvulla keksittiin myös [[kello]]koneisto. [[Fibonacci]] esitteli vuonna 1202 [[arabialaiset numerot]]. Lumpuista alettiin valmistaa paperia jo 1100-luvulla. Sodankäynnissä ja kaivostoiminnassa otettiin käyttöön Kiinassa keksitty [[ruuti]], jonka ensimmäinen tunnettu kirjallinen valmistustapa Euroopasta on peräisin [[Roger Bacon]]ilta 1260-luvulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.musketeer.ch/blackpowder/history.html | Nimeke = The History of Black Powder - an entirely new view| Tekijä =Ulrich Bretscher | Julkaisija =Ulrich Bretscher | Viitattu = 27.7.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> 1200-luvulta alkaen monet antiikin aikaiset keksinnöt löydettiin uudelleen, ja varsinkin [[sisterssiläiset|sisterssiläismunkit]] tulivat tunnetuiksi taitavina arkkitehteina, rakentajina, insinööreinä ja metallurgeina.

=== Porvariston kasvu ja talousajattelu ===
Kaupankäynnin ja kaupunkien voimakas kasvu tuli mahdolliseksi, kun ylimystön välinen yksityissodankäynti sydänkeskiajalla väheni ja kun [[monarkia]]t vahvistuivat. Se mahdollisti [[porvaristo]]n nousun merkittäväksi yhteiskunnalliseksi tekijäksi. Kirkko pyrki kuitenkin sanelemaan liiketoiminnan rajat ja se suhtautui kielteisesti rahallisen voiton saamiseen. Ajatteluun kuului, että kunkin säädyn oli saatava sellainen elintaso, johon sääty oikeuttaa, mutta ei enempää. Siten esimerkiksi kauppias ei saanut rikastua aatelismiestä rikkaammaksi.<ref name=kkh>{{Kirjaviite | Tekijä = Virpi Mäkinen| Nimeke = Keskiajan aatehistoria | Vuosi = 2003| Luku = Varhaiskapitalismin lähteillä| Sivu = 178–186| Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Atena | ISBN = 951-796-310-6| Viitattu = 9.1.2016 }}</ref>

Taloudessa vallitsivat käsitykset rahan hedelmättömyydestä, oikeudenmukaisen hinnan säännöstä ja korkokiellosta. Fransiskaaniteologi [[Bonaventura]]n mukaan raha ei itsessään kantanut hedelmää. Se oli vain vaihdon väline. Tämä perustui Aristoteleen käsitykseen, että kaupankäynti oli luonnotonta ja epäoikeudenmukaista toimintaa, joka perustui toisen osapuolen hyväksikäyttöön. Vasta myöhäiskeskiajalla käsitys rahasta muuttui, kun raha rinnastettiin muihin tavaroihin ja sen arvon muuttuminen hyväksyttiin. Hylättiin käsitys hedelmättömästä kolikosta. Oikeudenmukaisella hinnalla tarkoitettiin, että tuotteesta piti saada sen hyödyllisyyttä ja tarpeellisuutta vastaava hinta, mutta ei enempää. Koron ottamisen kielto kirjattiin useisiin säädöksiin vuodesta 750 alkaen, ja se oli voimassa uudelle ajalle saakka, joskin myöhäiskeskiajalla väljentyen. Samalla kiellettiin rahan lainaaminen ja vaurastuminen toisten ihmisten kustannuksella. Käyttölaina eli jaottoman tavaran maksullinen vuokraaminen oli sallittua (esimerkiksi hevosen tai talon vuokraaminen).<ref name=kkh />

=== Yliopistolaitos ===
{{Pääartikkeli|[[Keskiajan yliopisto]]}}
[[Tiedosto:Laurentius de Voltolina 001.jpg|pienoiskuva|Luento keskiajan yliopistossa 1300-luvun käsikirjoituksen mukaan.]]
Länsi-Eurooppaan syntyi kaupunkien nousun ansiosta yliopistolaitos. Sitä ennen opinharjoituksen keskuksina toimivat katoliset luostari- ja katedraalikoulut, joissa annettiin paitsi hengellistä, myös humanistista, lainopillista ja luonnontieteellistä koulutusta.

Yliopistot syntyivät, kun eri alojen maisterit liittyivät yhteiseen korporaatioon, jota kutsuttiin ''studium generaleksi''.<ref name=tiede>Mäkinen, s. 47–49.</ref> Kymmenittäin yliopistoja perustettiin 1100-luvulta lähtien ympäri Eurooppaa. Yliopisto-opettajina toimi varsinkin fransiskaani- ja dominikaanijärjestöjen jäseniä.<ref>Tuomas M.S. Lehtonen, "Yhteiskunnan murros ja oppineiston synty", teoksessa Keskiajan kevät, toim. Tuomas M. S. Lehtonen, WSOY 1997, s. 27–63; Pauli Annala, "Tieteiden elpyminen 1100-luvulla", teoksessa Keskiajan kevät, s. 65–92.</ref> Yhteisöllä oli kolme kriteeriä: sen piti olla kansainvälinen, tarjota opetusta kaikissa ”yleisissä oppiaineissa” (teologia, lääketiede ja oikeustiede) ja lisäksi yhteisössä tuli olla useampi kuin yksi opettaja. Kriteerit täyttävä yhteisö sai toiminnalleen paavin tai ruhtinaan hyväksymän privilegion, joka suojeli akateemista elämää ulkopuolisilta. Latinan ''universitas''-sana liitettiin yliopistoon vasta 1200-luvulta lähtien.<ref name=tiede />

Keskiajan [[oikeustiede]] perustui kahteen perinteeseen. Ensimmäisen näistä muodosti [[Roomalainen oikeus|roomalaisen oikeuden]] kommentointi sydänkeskiajalta alkaen, toinen perinne nousi kanonisen oikeuden tutkimuksesta 1100-luvulta alkaen. Monet modernit kysymykset nousivat tuolloin esiin, esimerkiksi kysymykset ihmisoikeuksista, tyranniasta ja vaikkapa todistuskäytännöistä oikeudenkäynneissä.

=== Filosofia ===
{{Pääartikkeli|[[Filosofia]]}}
Keskiajalla nojauduttiin [[Aristotelismi|aristoteliseen]] tieteenkäsitykseen. Tieto miellettiin tiedon omistamiseksi. Tämän mukaan totuus oli kirjoitettuna tiedonlähteisiin, joita olivat Raamattu, roomalaisen oikeuden kokoelma [[Corpus iuris civilis]] ja lääketieteelliset oppikirjat. Totuus oli saavutettavissa yksinomaan niiden pohjalta filosofiaa ja logiikkaa harjoittamalla. Ihminen saattoi tulla tietämään kaiken, mitä voidaan tietää. Teologiassa oli aristoteliseen malliin yhdistettävä yliluonnollinen kristillisyys. Dominikaani [[Tuomas Akvinolainen]] täydensi Aristoteleen teoriaa määrittelemällä, että ihmisen lopullinen päämäärä oli autuus.<ref name=fil>Mäkinen, s. 32–35.</ref>

== Taiteet ==
=== Kuvataide ===

Varhaiskeskiajalla Euroopassa vallitsi [[varhaiskristillinen taide|varhaiskristillisen taiteen]] tyylisuunta, joka keskittyi lähinnä kirkkotaiteeseen ja uskonnolliseen esineistöön. Tästä esimerkkejä ovat [[Sant'Apollinare Nuovo]]n mosaiikit 500-luvun alusta sekä [[San Vitale]]n kirkko [[Ravenna]]ssa.<ref>Honour; Fleming 1992 s. 296</ref>

800-luvun alussa [[karolinginen renessanssi]] pyrki palauttamaan antiikin ajan kauneuskäsityksiä taiteeseen ja se muutti taidetta klassisempaan suuntaan. Sydänkeskiajalla Saksassa [[ottolainen taide]] pyrki elvyttämään karolingista tyyliä. Se synnytti [[romaaninen tyyli|romaanisen tyylin]] valtakauden, joka levisi Italiasta Pohjois-Eurooppaan. Myöhäiskeskiajalla tyyli muuttui [[Goottilainen arkkitehtuuri|goottilaisemmaksi]]. Tämä näkyi erityisesti arkkitehtuurissa, ja Eurooppaan rakennettiin paljon goottilaisia katedraaleja,<ref>Honour; Fleming 1992{{lähde tarkemmin}}</ref> jotka olivat suuria, korkeita ja runsaasti koristeltuja.

=== Musiikki ===
{{Pääartikkeli|[[keskiajan musiikki]]}}
Monet [[Taidemusiikki|länsimaisen taidemusiikin]] piirteet, muun muassa [[Nuotinnus|nuottikirjoitus]] ja [[polyfonia]], kehittyivät keskiajalla kirkollisiin tarpeisiin. Suurin osa musiikkikouluista ja säveltäjistä toimi kirkon piirissä, ja vain harvat maallikot osasivat lukea nuotteja. Tämän vuoksi keskiajan varhaisesta maallisesta musiikista ei ole säilynyt kuin joitakin satoja [[Monofonia|yksiäänisiä]] lauluja. Keskiajan alkupuolen musiikkityyleistä on myöhempään länsimaiseen taidemusiikkiin vaikuttanut eniten [[gregoriaaninen kirkkomusiikki]]. Keskiajan loppupuolella musiikin polyfonia monimutkaistui ja äänet muuttuivat itsenäisemmiksi toisiinsa nähden. Myöhäiskeskiajalla kehittyneistä sävellystyypeistä keskeisimpiä on [[motetti]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Grout, Donald Jay ym. | Nimeke=A history of Western music | Sivu=24, 111 | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=W. W. Norton & Company | Vuosi=2005 | ISBN = 0-393-97991-1 | Kieli={{en}} }}</ref>

== Ruokakulttuuri ==
{{Pääartikkeli|[[Keskiajan keittiö]]}}
Euroopan ruokapöytiin kuuluivat etenkin myöhäiskeskiajalla yhtäältä ylimysten ja porvariston monipuoliset liha-, lintu- ja kalaherkut sekä eksoottiset mausteet, ja toisaalta köyhän väen kasvis- ja viljapohjainen ruokavalio. Ruoka oli keskiajan ihmisille tärkeä asia monin tavoin: niin nautinnon, selviytymisen, uskonnon, terveyden kuin sosiaalisen aseman korostamisenkin kannalta.<ref>Klemettilä 2007, s. 10, takakansi.</ref> Keskiajan loppuun mennessä käytössä olivat jo samat ruoan perusvalmistusmenetelmät ja melko samat ruoka-aineet kuin nykyisinkin, lukuun ottamatta esimerkiksi [[peruna]]a, [[tomaatti]]a, [[paprikat|paprikoita]], [[kalkkuna]]a ja [[kaakao]]ta, joita ei vielä Euroopassa tunnettu. Mausteiden käyttö oli keskiajalla nykyistä monipuolisempaa ja runsaampaa.<ref>Klemettilä 2007, s. 22.</ref> Uskonnolla oli suuri vaikutus keskiajan ruokakulttuuriin: kirkon määräämiä lukuisia [[paasto]]aikoja oli noudatettava, eikä lihaa ja eläinperäisiä tuotteita saanut paaston aikana nauttia.<ref>Klemettilä 2007, s. 28.</ref> Ruoan merkitystä terveydelle määritteli usein [[humoraalioppi|galenoslaiseen humoraalioppiin]] perustunut sairauskäsitys.<ref>Klemettilä 2007, s. 31–37.</ref>

== Yhteiskunta ==
{{Katso myös|[[Länsi-Euroopan nainen keskiajalla]]}}[[Tiedosto:Cleric-Knight-Workman.jpg|pienoiskuva|Kolmea säätyä – papistoa, ritareita ja talonpoikia – esittävä miniatyyri 1200-luvulta.]]
Keskiajan yhteiskuntaa leimasivat [[sääty]]jako, hierarkkisuus, vapauden ja epävapauden, herruuden sekä alamaisuuden eri muodot. Nämä sekä läänityslaitos muodostivat yhteiskunnan, jota on kuvattu sanomalla sitä [[Feodalismi|feodaaliseksi]].<ref>Ks. esim. Tapani Hietaniemi ym., Feodalismi. Uuden ajan käsite, keskiajan ilmiö, maailmanhistorian kategoria. Vastapaino 1997, passim.</ref>{{Lähde tarkemmin|Teoksessa on 382 sivua.}}

Rooman yhtenäisvaltakunnan hajottua 395 [[Bysantin valtakunta|Itä-]] ja [[Länsi-Rooman valtakunta|Länsi-Roomaan]] ja Länsi-Rooman luhistuessa 476 Länsi-Eurooppa muodostui pikkuvaltakunniksi, joissa yhdistyivät sekä germaaninen että roomalainen juridinen ja yhteiskunnallinen traditio. Itä-Roomassa puolestaan antiikin kulttuuri säilyi.{{Lähde}}

Vaikka sääty-yhteiskunta olikin epätasa-arvoinen ja nykykäsityksen mukaan epäoikeudenmukainen, siinä jokaisella ihmisellä oli oma paikkansa, velvollisuutensa ja oikeutensa. Keskiajan säätyajattelulle noin 900-luvulta alkaen oli ominaista ajatus kolmesta säädystä: niistä jotka sotivat ([[aateli]]sto), niistä jotka rukoilevat (hengellinen sääty) ja niistä, jotka tekevät työtä (kolmas sääty, talonpojat ja käsityöläiset). Kullakin oli oma paikkansa ja tehtävänsä maailmassa.<ref>Tuomas M. S. Lehtonen, Hopeamarkkojen ehvankeliumi. Kirjoituksia sydänkeskiajan kulttuurihistoriasta, s. 54–77. WSOY 2000, ISBN 951-0-25075-9</ref>

Keskiajan yhteiskuntaa leimasivat myös universaaleiksi käsitetyt vallat, paavius ja keisarius. Rooman yhtenäisvaltakunnan muisto eli yhä eurooppalaisten mielissä, ja vaikka vuonna 800 uudelleen synnytetty [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|keisarikunta]] olikin vain varjo Länsi-Rooman keisarikunnasta, aikalaiset kuitenkin yhdistivät sen mielessään Roomaan, ja [[Kaarle Suuri]] sekä [[Fredrik I Barbarossa]] olivat heille aivan yhtä lailla Rooman keisareita kuin [[Augustus]] tai [[Trajanus]]. [[Paavi]] puolestaan oli [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] pää, ja hänen valtansa oli luonteeltaan niin hengellistä, juridista kuin taloudellistakin. Kirkko oli merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, ja kirkko hoiti yhteiskunnassa nykyisen [[sosiaalitoimi|sosiaalitoimen]] alaan kuuluvia tehtäviä pitäen huolta köyhistä, vammaisista ja vanhuksista.<ref>Ks. Virpi Mäkinen, "Oikeus, kohtuus ja oikeudenmukaisuus. Vähäosaiset kanonisen oikeuden näkökulmasta keskiajalla". Teoksessa Lasaruksesta leipäjonoon. Köyhyys kirkon kysymyksenä, toim. Virpi Mäkinen, Atena 2002, s. 10–130.{{Selvennä|Onko tämä lähde vai lisätietoa?}}</ref>

Aateliston ja [[papisto]]n rinnalle nousi kolmanneksi tärkeäksi vaikuttajaksi 1100-luvulta alkaen [[porvaristo]], joka sijoittui papiston ja talonpoikien väliin. Kapitalismin kehittyminen merkitsi yleistä talouden nousua, ja talouden kehittyminen puolestaan katalysoi [[arkkitehtuuri]]n ja [[tekniikka|tekniikan]] kehittymistä.{{Lähde}}

== Keskiaika Suomessa ==
{{Pääartikkeli|[[Suomen keskiaika]]}}
[[Suomen keskiaika]] oli paljon lyhyempi kuin useimpien muiden Euroopan maiden. [[Suomi|Suomessa]] keskiajan sanotaan usein alkaneen noin vuonna 1155, jolloin [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomen]] alueelle tehtiin epävarmojen tietojen mukaan niin sanottu [[Ensimmäinen ristiretki Suomeen|ensimmäinen ristiretki]].<ref name="ars11">Sarajas-Korte 1987 s. 11</ref> 1100-luvun jälkipuoliskolle ajoittuvat joka tapauksessa ensimmäiset Suomea sivuavat asiakirjalähteet, ja siten voidaan katsoa historiallisen aikakauden alkaneen Suomessa suoraan keskiajasta. Suomessa ja Ruotsissa uuden ajan yleensä sanotaan alkaneen [[Kustaa Vaasa]]n noustessa valtaan vuonna 1523. Tällöin pidetään kansallisvaltioiden syntyä ja [[reformaatio]]ta keskeisenä murroksena, joiden katsotaan olevan periodijaon pohjalla. Toisaalta yhteiskuntahistoriallisesti orientoitunut tutkimus korostaa yhteiskunnan perusrakenteiden pysyneen Suomessa pitkään 1500-luvulle hyvin vakaina. Siten keskiajan ja uuden ajan rajana on voitu pitää myös esimerkiksi 1570-lukua.<ref>Vahtola, Jouko: ''Suomen historia jääkaudesta Euroopan unioniin''. 2003.</ref>

== Katso myös ==
* [[Keskiajan tutkimus]]
* [[1100-luvun renessanssi]]
* [[Keskiajan yliopisto]]
* [[Kiinan keskiaika]]
* [[Keskiajan lämpökausi]]
*[[Käännökset latinaan keskiajalla]]
* [[Pieni jääkausi]]
* [[Katedraalikoulu]]
* [[Pimeä keskiaika]]
* [[Keksitty keskiaika]]

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Heikkilä, Tuomas & Niskanen, Samu | Nimeke=Euroopan synty: Keskiajan historia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Edita | Vuosi=2004 | ISBN = 951-37-4182-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Honour, Hugh & Fleming, John | Nimeke=Maailman taiteen historia | Luku=Euroopan keskiaika | Selite=(A world history of Art.) |Suomentaja= Marja Itkonen-Kaila ym | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1992 | ISBN = 951-1-11486-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Klemettilä, Hannele | Nimeke=Keskiajan keittiö | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=2007 | ISBN = 978-951-796-493-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Sarajas-Korte, Salme (päätoim.) | Nimeke=Ars: Suomen taide 1 | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=Weilin + Göös | Vuosi=1987 | ISBN = 951-35-4202-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Zetterberg, Seppo (toim.) | Nimeke=Maailmanhistorian pikkujättiläinen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1988 | ISBN = 951-0-15101-7}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Alnæs, Karsten | Nimeke=Euroopan historia. Herääminen: 1300–1600 | Selite=(Historien om Europa: Oppvåkning, 2003.) | Suomentaja= Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2004 | Isbn=951-1-19405-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Brunner, Otto | Nimeke=Euroopan keskiajan sosiaalihistoria | Selite=(Sozialgeschichte Europas im Mittelalter, 1978.) | Suomentaja= ja toimittanut Tapani Hietaniemi | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=1992 | Isbn=951-9066-51-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Heikkilä, Tuomas & Niskanen, Samu | Nimeke=Euroopan synty. Keskiajan historia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Edita | Vuosi=2004 | Isbn=951-37-4182-6}}
* {{Kirjaviite| Nimeke=Ihmiskunnan värikkäät vaiheet 2. Idän keskiaika. Ritariaika. Uuden ajan sarastus | Selite=(Connaissance de l’histoire.) Päätoimittaja: Jacques-Francis Rolland| Suomentaja= [[Kai Kaila (suomentaja)|Kai Kaila]]. Suomalaisen laitoksen toimitus: Riitta Suomalainen. Suomalainen asiantuntijatarkistaja: Veikko Litzen | Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1971}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Katajala-Peltomaa, Sari & Toivo, Raisa Maria | Nimeke=Noitavaimo ja neitsytäiti. Naisten arki keskiajalta uudelle ajalle | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=2009 | Isbn=978-951-796-594-1}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Klemettilä, Hannele | Nimeke=Keskiajan julmuus | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=2008 | Isbn=978-951-796-517-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Lamberg, Marko & Niiranen, Susanna (toim.) | Nimeke=Keskiajan rajoilla | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=2002 | Isbn=951-796-270-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Lamberg, Marko & Lahtinen, Anu & Niiranen, Susanna (toim.) | Nimeke=Keskiajan avain | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2009 | Isbn=978-951-746-953-1}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Lehtonen, Tuomas M. S. | Nimeke=Keskiajan kevät. Kirjoituksia eurooppalaisen kulttuurin juurista | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1997 | Isbn=951-0-21907-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Litzen, Veikko | Nimeke=Keskiajan kulttuurihistoria | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1974 | Isbn=951-662-073-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Mäkinen, Virpi | Nimeke=Keskiajan aatehistoria. Näkökulmia tieteen, talouden ja yhteiskuntateorioiden kehitykseen 1100–1300-luvuilla | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=2003 | Isbn=951-796-310-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Niiranen, Susanna & Lamberg, Marko (toim.) | Nimeke=Ihmeiden peili. Keskiajan ihmisen maailmankuva | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=1998 | Isbn=951-796-122-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Otavan suuri maailmanhistoria 8. Sydänkeskiaika | Selite=Päätoimittaja Erling Bjøl |Suomentaja= Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1984 | Isbn=951-1-07825-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Erik Kjersgaard & Toels Dahlerup| Nimeke=Otavan suuri maailmanhistoria 9. Myöhäiskeskiaika ja renessanssi |Sivu=211–216 | Selite=Päätoimittaja Erling Bjøl| Suomentaja= Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1984 | Isbn=951-1-08056-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Setälä, Päivi | Nimeke=Keskiajan nainen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1996 | Isbn=951-1-13305-5}}
*{{Kirjaviite  | Tekijä=Tahkokallio Jaakko | Nimeke=Pimeä aika | Julkaisupaikka= Helsingissä | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2019 | isbn=978-952-345-592-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Utrio, Kaari | Nimeke=Perhekirja. Eurooppalaisen perheen historia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=1998 | Isbn =951-3-1-1151-2}}

== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi|Middle Ages|keskiaika}}
* [https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/keskiajan-asiakirjat Suomen keskiajan lähdeaineistoja] (Arkistolaitos)
* [http://www.katajala.net/keskiaika/ Keskiaika]. Jussi Katajalan sivusto.
* [http://www.fordham.edu/halsall/sbook.html Internet Medieval Sourcebook Project] {{Wayback|1=http://www.fordham.edu/halsall/sbook.html |päiväys=20001011143617 }}. Keskiajan primäärilähteitä. {{en}}

{{Metatieto}}

[[Luokka:Keskiaika|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
Tällä sivulla käytetyt mallineet:
Malline:Commons-rivi (muokkaa)
Malline:Commonscat-rivi (muokkaa)
Malline:En (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Katso myös (muokkaa)
Malline:Kielisymboli (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Kielitoimiston sanakirja (muokkaa)
Malline:Kirjaviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Korjattava/johdanto (muokkaa)
Malline:Lähde (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Lähde tarkemmin (muokkaa)
Malline:Metatieto (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Pääartikkeli (muokkaa)
Malline:Selvennä (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Tyhjä malline (muokkaa)
Malline:Työkaluvihje (muokkaa)
Malline:Verkkoviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Viestipohja (näytä wikiteksti) (suojattu)
Malline:Viitteet (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Wayback (muokkaa)
Malline:Wikidata (muokkaa)
Moduuli:Kirjaviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:String (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Verkkoviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Palaa sivulle Keskiaika.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskiaika”
Lähdekoodi sivulle Keskiaika

Navigointivalikko

Haku
