Kannukasvit
| Kannukasvit | |
|---|---|
 Nepenthes vogelii |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: |
Kannukasvikasvit Nepenthaceae |
| Suku: |
Kannukasvit Nepenthes L. (1753) |
| Katso myös | |
Kannukasvit (Nepenthes) on trooppisten lihansyöjäkasvien suku, johon kuuluu noin 130 lajia ja useita luonnollisia ja viljeltyjä risteymiä. Suku on samalla kannukasvikasvien[1] (Nepenthaceae) heimon ainoa suku.
Kannukasvit saalistavat pieniä hyönteisiä, koska ne kasvavat vähäravinteisilla alueilla. Ravinteeton maaperä ei mahdollista ravinteiden saantia, joten ravinteet on saatavat eläimistä. Kasvin saaliiksi joutuu usein hyönteisiä, mutta suurimmat lajit (esimerkiksi N. rajah ja N. truncata) voivat toisinaan ottaa kiinni pieniä selkärankaisia, kuten hiiriä ja liskoja. On jopa kirjattu tapauksia, joissa kasvatetut kasvit ovat napanneet pieniä lintuja.
Nepenthes-lajeista käytettävä englanninkielinen nimitys "monkey cups" viittaa siihen, että apinoiden on nähty tutkivan ja juovan kannukasvien ansoihin, kannuihin kertynyttä sadevettä.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nepenthes-lajeilla on usein matala juuristo ja joko maata pitkin kasvava tai ylöspäin kipuava varsi. Varsi voi olla monta metriä pitkä (jopa 15 metriä) ja 1 cm tai vähemmän paksu. Varresta kasvavat vuorottelevat miekanmuotoiset lehdet ja lehden päästä jatkuu kärhi, joka päättyy pyyntikannuun. Monet muunlaiset kasvit (esim. villiviinit ja herneet) käyttävät kärhiä kiinnittääkseen itsensä kiivettävään alustaan. Nepenthes-lajin kärhien päihin muodostuvat kannut, jotka asteittain kasvavat pienestä "silmusta" täysin kehittyneeksi kannuksi, joka on lajista riippuen erimuotoinen.
.
Kannun sisäosan alaosassa on rauhasia, jotka imevät ravintoaineet kiinni jääneeltä ja hukkuneelta saaliilta. Kannun ylempi sisäosa on pinnaltaan liukas ja vahamainen, mikä tekee saaliiden pakoyritykset lähes mahdottomiksi. Kannun reunus on yleensä värikäs. Se houkuttelee saalista ja tekee saaliille jalansijasta epävarman. Reunuksen yläpuolella sijaitsee läppä, jonka tarkoituksena on estää vettä laimentamasta kannun pohjalla olevaa nestettä. Läpän alapuolella voi erittyä mettä, joka siten houkuttelee hyönteisiä.
Kannukasvit tuottavat yleensä kahden tyyppisiä kannuja. Kasvin alaosassa olevat kannut ovat isompia alakannuja "lower pitchers", jotka tyypillisesti sijaitsevat maan päällä. Yläkannut "upper pitchers" ovat yleensä pienempiä, toisenlaisen värisiä ja niiden ominaisuudet poikkeavat alemmista kannuista. Nämä yläkannut muodostuvat yleensä kasvin kasvaessa korkeammaksi ja varttuessa täysikasvuiseksi. Jotta kasvi pysyisi vakaana, jokainen yläkannun kärhi tekee silmukan lähellä olevan puun- tai kasvinoksan ympärille ja tarraa itsensä siihen. Kärhen päähän muodostuu normaalisti kannu.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nepenthes-suvun kasvit ovat levittäytyneet pääosin trooppiseen Malaijien saaristoon, mutta kannukasvit esiintyvät kokonaisuudessaan Euraasian ja Afrikan trooppisilla alueilla, Etelä-Kiinasta, Indonesiaan, Malesiaan, Madagaskariin (2 lajia), Seychelleille (1), Australiaan (3), Uuteen Kaledoniaan (1), Intiaan (1) ja Sri Lankaan (1). Laajin lajien monimuotoisuus on tavattavissa Borneossa ja Sumatralla, koska siellä esiintyy monia endeemisiä lajeja. Monet lajit viihtyvät alavilla, kuumilla ja kosteilla alueilla, mutta enemmistö lajeista on trooppisia vuoristokasveja, jotka nauttivat lämpöisistä päivistä mutta jotka saavat kylmät ja kosteat yöt vuoden ympäri. Muutama laji kasvaa alueella, jolla on viileät päivät ja jääkylmät yöt, jolloin lämpötila voi laskea jopa lähelle 0 °C.
Kukkiminen ja lisääminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nepenthes kukkii täysi-ikäisenä, noin 5–10-vuotiaana. Nepenthes-kasvit ovat kaksikotisia eli uros- ja naaraspuoliset kukat (hede- ja emikukat) ovat eri yksilöissä. Siemenet ovat noin 5–10 mm pitkiä ja ne kehittyvät nelisivuisiin koteloihin. Kaikki kasvin siemenkotelot yhteensä voivat sisältää 50–500 siementä. Ne levittyvät tuulen avulla uusille alueille. Siemenen itäminen kestää lajista riippuen parista kuukaudesta vuoteen.
Kasveja voidaan lisätä siemenien, pistokkaiden ja kloonaamisen avulla. Siemenet voidaan kylvää kostean hienonnettuun sammaleeseen, ja ne kannattaa kylvää heti tuoreeltaan, koska ne menettävät itämiskykynsä nopeasti. Kylvömullaksi sopii 1:1-seos orkideamultaa ja lannoittamatonta turvetta. Siemenet itävät yleensä noin kaksi kuukautta, mutta itäminen voi kestää jopa vuodenkin. Täysikasvuiseksi kasvi kasvaa noin kolmessa vuodessa. Pistokkaat voi juurruttaa kosteissa rahkasammaltupoissa muovipussin sisällä tai kosteailmaisessa terraariossa, joka ei altistu auringonpaisteelle. Ne juurtuvat 1–2 kuukaudessa ja alkavat tehdä kannuja noin kuuden kuukauden kuluttua juurtumisesta. Kloonaamisella saadaan harvinaisista lajeista kopioita myytäväksi kasvien harrastajille tuhoamatta alkuperäisiä yksilöitä. Kannukasvit ovat uhanalaisia kasveja ja ne on lueteltu CITES-sopimuksen liitteissä 1 ja 2.
Highland ja lowland
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koska kannukasvien eri lajien elinympäristöt vaihtelevat, lajit luokitellaan joko Lowland- tai Highland-kategoriaan, riippuen lajien kasvupaikan korkeudesta merenpinnasta. 1 200 metriä on summittainen korkeus, joka jakaa lajit näihin kahteen luokkaan.
- Lowland. Osa lajeista viihtyy alavilla, kuumilla ja kosteilla alueilla, joiden päivä- ja yölämpötilat eivät eroa paljon. Esimerkkilajeja: Nepenthes ampullaria, N. mirabilis, N. bicalcarata, N. rafflesiana.
- Highland. Enemmistö kannukasvilajeista on trooppisia vuoristokasveja, jotka nauttivat lämpöisistä päivistä, mutta jotka saavat kylmät ja kosteat yöt vuoden ympäri. Muutama laji kasvaa alueella, jolla on viileät päivät ja jääkylmät yöt, jolloin lämpötila voi laskea jopa lähelle 0 °C. Esimerkkilajeja: N. dubia, N. spectabilis, N. argentii.
Lajeja ja muunnoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Räty, E. & Alanko, P: Viljelykasvien nimistö. (heimon nimi) Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9