Hanna Kohonen
| Hanna Kohonen | |
|---|---|
 Hanna Kohonen vuonna 1917. |
|
| Kansanedustaja | |
|
4.4.1917–25.9.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Kuopion läntinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. lokakuuta 1885 Iisalmen mlk |
| Kuollut | 22. helmikuuta 1944 (58 vuotta) Karaganda |
| Ammatti | puoluetoimitsija |
| Puoliso | Jalo Kohonen (1911–1935) |
Johanna ”Hanna” Kohonen (o.s. Rönkkö, v. 1905–1911 Ranta,[1][2] 11. lokakuuta 1885 Iisalmen mlk – 22. helmikuuta 1944 Karaganda) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918.[3] Sisällissodan aikana hän työskenteli Suomen kansanvaltuuskunnan palveluksessa paeten sodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle. Kohonen vangittiin myöhemmin Stalinin vainojen yhteydessä ja hän kuoli vankileirillä Kazakstanin neuvostotasavallassa. Hanna Kohosen puoliso oli kansanedustaja Jalo Kohonen.[4]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iisalmen maalaiskunnan Pörsänmäessä syntyneen Hanna Kohosen vanhemmat olivat mökkiläinen Tuomas Juhonpoika Rönkkö (1856-1943) ja Iisalmen kaupungista kotoisin ollut Fredrika Korhonen (1860-1901). Kansakoulun käynyt Kohonen liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1904.[4] Puolueen agitaatiokurssin suoritettuaan hän työskenteli piirijärjestöjen kiertävänä puhujana Lahdessa, Vaasassa ja Turussa vuodesta 1906 lähtien.[5][6][7] Kohonen toimi myös Työläisnaisen asiamiehenä ja puhujana sekä Vaasan eteläisen vaalipiirin piirisihteerinä.[8][9] Vuonna 1909 Kohonen asettui Viipuriin, jossa hän työskenteli puhujana sekä Sosialidemokraattisen nuorisoliiton ja Sosialidemokraattisen naisliiton toimitsijana.[10][11][12] Kohonen kuului myös naisliiton liittotoimikuntaan ja vaikutti Ihanneliitossa.[4][13] Vuosikymmenen puolivälissä hän muutti puolisonsa mukana Kuopioon työskennellen kiertävänä puhujana 1916-1917.[14] Kohonen valittiin kansanedustajaksi vuoden 1916 eduskuntavaaleissa.[4]
Neuvostoliitossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan aikana Kohonen toimi kansanvaltuuskunnan elintarvikeasiain osaston luvananto- ja korttiosaston johtajana.[15] Sodan loppuvaiheessa hän pakeni puolisonsa kanssa Neuvosto-Venäjälle, jossa he asettuivat Pietariin. Kohonen liittyi SKP:n sekä NKP:n jäseneksi ja työskenteli suomenkielisen Vapaus-lehden toimittajana 1919-1920. Nuoremman tyttärensä synnyttyä hän keskittyi lastenhoitoon, mutta jatkoi kirjoittamista Suomessa ilmestyneeseen Työläisnaiseen. Kohonen raportoi erityisesti Neuvostoliitossa harjoitetusta lääketieteeseen perustuvasta lastenkasvatuksesta. Hän esitteli lukijoilleen maan päiväkoti- ja koulujärjestelmää, mutta kertoi myös yhteiskuntakokeilujen vastoinkäymisistä. Vuosina 1923–1927 Kohonen opetti kommunistisen puolueen historiaa Leningradissa toimineessa Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän avusti myös vanhan ystävänsä Lyyli Latukan toimittamaa Työläis- ja talonpoikaisnaista.[4]
Kesällä 1929 Kohonen erotettiin Kustannusosuuskunta Kirjan kollektiivista ”epäkommunistisen käyttäytymisen” johdosta. Myös Jalo Kohonen erotettiin samana syksynä tehtävistään muun muassa runsaan alkoholinkäytön vuoksi. Jukka Lehtosaaren sekä Suomen porvarilehtien esittämien väitteiden mukaan taustalla oli myös heidän lapsiinsa kohdistama ruumiillinen kuritus, jonka vuoksi Hanna Kohosen kerrottiin saaneen kahden vuoden vankeustuomion.[16][17][18] 1930-luvun alussa pariskunta muutti Petroskoihin, jossa Kohonen työskenteli aluksi kirjaltain liiton palveluksessa ja vuodesta 1935 lähtien keskuskirjaston kirjastonhoitajana. Joulukuussa 1937 hänet vangittiin syytettynä vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta. Kohonen tuomittiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön ja passitettiin suorittamaan rangaistustaan Karagandan työleirille Kazakstaniin. Hän kuoli vankileirillä helmikuussa 1944. Kohonen rehabilitoitiin vuonna 1955.[19]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hanna Kohonen otti puolisonsa Jalo Kohosen sukunimen vuonna 1911, mutta heitä ei ilmeisesti vihitty.[2] Pariskunnalla oli vuosina 1914 ja 1920 syntyneet tyttäret.[19]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ilmoitus nimenmuutoksesta. Suomalainen Wirallinen Lehti, 18.7.1905, nro 163, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ a b Ilmoitus nimenmuutoksesta. Suomalainen Wirallinen Lehti, 13.9.1911, nro 210, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Hanna Kohonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 17.9.2007.
- ↑ a b c d e Katainen, Elina: Kohonen, Hanna (1885–1944) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen artikkeli). 30.5.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Piiriagitaattoreiksi. Itä-Hämeen Raivaaja, 16.4.1907, nro 29, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Puolueen riennot. Työmies, 29.2.1908, nro 50, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Piiripuhujaksi. Sosialisti, 2.3.1909, nro 50, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Esitelmätilaisuuksia. Työmies, 19.10.1907, nro 242, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Laihian T.Y:n vuosijuhla. Vapaa Sana, 21.9.1908, nro 106, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Sos.-dem. kunnallistoimikunnille ja puolueosastoille Viip. l. it. vaalipiirissä. Työ, 29.10.1912, nro 251, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Viipurin sos.dem. nuorisopiirijärjestön toimintakertomus 19/3 1911–2/2 1912. Työ, 2.2.1912, nro 27, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Puolueen riennot. Työmies, 23.10.1915, nro 245, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Ihanneliitot vaarallisia Viipurissakin. Työ, 7.3.1912, nro 56, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Puolueriennot. Sanantuoja, 6.5.1916, nro 50, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 209. (Punaisen Suomen historia 1918) Helsinki: Valtion painatuskeskus; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
- ↑ Paastela, Jukka; Rautkallio, Hannu (toim.): Rakas kallis toveri : Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932–33, s. 493, 506. Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-02204-5-0
- ↑ Kuvauksia Neuvosto-Venäjän oloista. Pohjois-Savo, 26.5.1934, nro 79, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ ”K. Katkera”: Eipä pitäisi pöyhiä... Hakkapeliitta, 5.7.1938, nro 27, s. 852–853. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ a b KASNTn NKVDn vuosina 1937–1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo (arkistoitu sivu) 2.12.1998. Karjalan tasavalta. Viitattu 17.9.2007.
