Santasaari
Santasaari (ruots. Sandö) on Kemiönsaareen kuuluva noin 4 km pitkä saari ja kylä. Saari sijaitsee Kemiön luoteiskulmassa ja on maankohoamisen vuoksi miltei kasvanut kiinni Kemiöön.
| Muut nimet |
Sandö |
|---|---|
| Sijainti | |
| Saariryhmä | |
| Merialue |
| Asutuskeskukset |
Santasaari |
|---|
Santasaari kuului Karunan kuntaan sen lakkauttamiseen 1969 asti, jolloin saari liitettiin Kemiön kuntaan. Saarella on nykyään lähinnä kesäasutusta. Saarella sijaitsevat Sandön kartano[1] ja Liedon kunnan virkistysalue.[2]
Historia
muokkaaPohja-Suomen laamanni Hartikka Jopsson lahjoitti Turun tuomiokirkolle Santasaaren kaksi tilaa vuonna 1486. Piispa Maunu lahjoitti nämä tilat vuonna 1497 Måns Frillelle palkkioksi tämän vaivoista ja menetyksistä Venäjän sodan aikana. Frille puolestaan palautti ne vuonna 1508 takaisin tuomiokirkolle. Uskonpuhdistuksen seurauksena ne siirtyivät kruunun omistukseen. Juhana-herttua lahjoitti tilat vuonna 1557 Jören Jönssonille, mutta tämä herttuan tekemä läänitys todettiin pätemättömäksi. Vuonna 1563 tilat lahjoitettiin Klaus Kristerinpoika Hornille. Vuonna 1683 ne peruutettiin jälleen kruunulle, mutta myönnettiin kuitenkin Gustav Hornin perikunnalle elinikäisläänitykseksi. 1690-luvulle tultaessa toinen tiloista oli jäänyt asumattomaksi ja näin yhdistetyistä tiloista muodostettiin rustholli numero 14.[3] Perimätiedon mukaan kartano rakennettiin isovihan jälkeen uudelleen vanhan kivijalan päälle samanlaiseksi kuin edellinen päärakennus. Tila ostettiin perinnöksi vuonna 1756.[1]
Suomen sodassa Santasaaren edustalla käytiin Sandön meritaistelu venäläisten ja ruotsalaisten välillä.[4]
Autonomian ajan alussa Sandön ratsutilan omisti ratsutilallinen Kristian Kavander. Tällä ei ollut omia lapsia. Palvelusväkeä oli neljä renkiä ja kolme piikaa. Näitten lisäksi tilalla asui omissa talouksissaan syytinkiläisenä vanhaisäntä sekä kaksi entisen rakuunan perhettä, torppari sekä toisen torpparin leski. Kavanderin kuoltua hänen leskensä myi vuonna 1816 tilan laivanrakennusmestari Karl Gustaf Wichtmanille. Tämä vuokrasi tilan viljelysmaat lampuodille, joka asui kartanon entisessä syytinkitalossa. Wichtman itse asui perheineen kartanossa. Kun entiset rakuunantorpat muutettiin päivätyöläisten torpiksi, kasvoi torppien määrä neljään. Vuonna 1820 Wichtman kuoli. Hänen leskensä Justina asui tilalla kuolemaansa vuonna 1853 saakka. Tuona vuonna kartanon osti salaneuvos Karl August Ramsay, joka myös muutti asumaan Sandön kartanoon. Tällöin kartanon väkimäärä alkoi kasvaa, sillä rengin ja piian lisäksi talossa oli töissä kaksi muonamiestä. Torppien lukumäärä kohosi viiteen, ja ne olivat nimeltään Rösund, Brudholm, Nöjes, Norrdahl sekä Dahl. Paikan väkiluku kohosi Wichtmanin ajan 30 hengestä vuoteen 1860 mennessä 48 henkeen. Ramsayn kuoltua tämän perikunta vuokrasi kartanoa Karl Lindroosille, joka osti kartanon vuonna 1865.[5]
Toisen maailmansodan jälkeen Sandön alueelle muodostettiin siirtoväelle kuusi uutta tilaa. Näistä viisi oli kalastustiloja.[6]
Sandön asukkaat tekivät vuonna 1965 esityksen alueensa liittämisestä Kemiöön. Tämä toteutettiin samassa yhteydessä, kun Karunan kunta sitä lukuun ottamatta yhdistyi Sauvon kuntaan 1. tammikuuta 1969.[7]
Lähteet
muokkaa- Luoto, Jukka & Alifrosti, Kari: Sauvon historia I. Salo: Sauvon kunta, 1990. ISBN 952-90-2568-8
- Kujanen, Hannu: Sauvon historia II. Salo: Sauvon kunta, 1996. ISBN 952-90-8317-3
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Sandön kartano Museovirasto. Viitattu 25.7.2014.
- ↑ Meriliedon virkistysalue Lieto. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 25.7.2014.
- ↑ Sauvon historia I, s. 359.
- ↑ Historia Karunan kyläyhdistys ry. Arkistoitu 29.7.2014. Viitattu 25.7.2014.
- ↑ Sauvon historia II, s. 57.
- ↑ Sauvon historia II, s. 367.
- ↑ Sauvon historia II, s. 394.