Punajalkaviklo
Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.
| Punajalkaviklo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Viklot Tringa |
| Laji: | totanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tringa totanus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaPunajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä ja siivissä paljastuvat linnun lentäessä. Nuorella linnulla koivet ovat kellahtavat ja nokka tummahko. Pituus 26–31 cm, siipien kärkiväli 40–65 cm, paino 85–170 g.
Tavallisin ääni ’tjyy-hy’, varoitus on loppumaton ’kip-kip-kip...’ jankutus. Laulu on melodista, kangaskiurumaista ’liyky-liyky-liyky’, ja sen koiras esittää usein laululennossa.
Vanhin suomalainen rengastettu punajalkaviklo on ollut 14 vuotta 1 kuukautta 3 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 26 vuoden 11 kuukauden ikäinen tanskalainen lintu.
Levinneisyys
muokkaaPunajalkaviklo pesii liki koko Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Suomessa esiintymisen painopiste on saaristossa ja rannikoilla, mutta se pesii myös paikoin sisämaan lintujärvillä. Lapissa se on harvinainen. Suomen pesimäkanta on noin 8 000 paria. Euroopassa pesii 300 000–390 000 paria, joista 35 000–40 000 Britteinsaarilla. Maailman populaation kannaksi arvioidaan 1–2,5 miljoonaa yksilöä.Se talvehtii Välimeren seudulla ja Ranskan, Espanjan ja Portugalin Atlantinpuoleisilla rannoilla. Suomeen se saapuu huhtikuussa, poismuutto tapahtuu vähitellen heinä-elokuussa.
Elinympäristö
muokkaaPunajalkaviklo viihtyy monenlaisissa kosteikoissa, sekä soilla että rantaniityillä. Saaristossa se pesii nykyisin lähes ainoastaan lokkilintujen yhdyskunnissa.
Lisääntyminen
muokkaaPunajalkaviklo munii 4 munaa, ja hautoo niitä 22–25 päivää. Poikaset ovat pesäjättöisiä ja emot hoitavat niitä, kunnes ne ovat lentokykyisiä 4-viikkoisina.
Ravinto
muokkaaPunajalkaviklo syö pieniä selkärangattomia, joita se kaivelee rantasoran joukosta. Voi syödä myös pikkukaloja ja sammakonpoikasia. Kaloja saalistaa joskus parvena, joka paimentaa kalaparven ahdinkoon.
Kuvia
muokkaa-
Punajalkaviklon pesä. -
Punajalkaviklon munia. -
Punajalkaviklo etsii ruokaa joulukuussa 2023 Ystadissa.
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Tringa totanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 570. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
Aiheesta muualla
muokkaa- Hildén, Olavi 1977: Punajalkaviklo adoptoinut taivaanvuohen poikasen. - Ornis Fennica 54:94.
- Ojanen, Mikko & Tynjälä, Matti 1981: Kaksi punajalkavikloa muninut samaan pesään. - Lintumies 2.1981 s. 81–82. LYL.
- Punajalkaviklo Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Punajalkaviklo (Tringa totanus)
- ITIS: Tringa totanus (englanniksi)