Pia Hattara

Pia Lea Kaarina Hattara (oik. Hattara-Irjala, o.s. Hattara, ent. Helenius; 9. huhtikuuta 1923 Valkeakoski – 2. heinäkuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän esiintyi jo vauvana näyttämöillä vanhempiensa kanssa. Hattara tuli tutuksi topakoiden, usein tiukkapipoisten naishenkilöiden tulkitsijana muun muassa Komisario Palmu -elokuvissa. Hänen isänsä oli teatterinäyttelijä ja -johtaja Armas Hattara (1884–1951).

Pia Hattara
Pia Hattara vuonna 1962.
Henkilötiedot
Koko nimi	Pia Lea Kaarina Hattara-Irjala
Syntynyt	9. huhtikuuta 1923 Valkeakoski
Kuollut	2. heinäkuuta 2015 (92 vuotta) Helsinki
Ammatti	näyttelijä
Vanhemmat	Armas Hattara
Puoliso	Pentti Irjala ( 1945;  1982)
Näyttelijä
Aktiivisena	1950–1988
Palkinnot
Pro Finlandia (1970)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ura

Teatteriura

Hattara valmistui Teatterikoulun ensimmäiseltä vuosikurssilta vuonna 1945. Ennen koulua hän oli näytellyt vuoden Valkeakoskella ja toisen Kokkolassa. Teatterikoulun jälkeen Hattara sai kiinnityksen Oulun näyttämölle. Oulu oli harvoja kaupunkeja, joihin Hattara ei valmistuttuaan ollut lähettänyt hakemusta. Hän joutui puolivahingossa asumaan samaan vinttikamariin järjestäjä-näyttelijä Pentti Irjalan kanssa, ja koska Hattara ei halunnut ”ruveta asumaan kenenkään kanssa”, he menivät naimisiin 26. elokuuta 1945. Liitto päättyi Irjalan kuolemaan vuonna 1982. Oulun vuotensa jälkeen Hattara siirtyi kahdeksi vuodeksi Joensuun teatteriin ja sieltä edelleen neljäksi vuodeksi Kuopion Yhteisteatteriin. Ritva Arvelo houkutteli hänet Helsinkiin Intimiteatterin riveihin vuonna 1952. Kolme vuotta myöhemmin Hattara sai pestin Suomen Kansallisteatterista, jossa hän näytteli eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hattara sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1970. Hänen aviomiehensä sai samaisen mitalin kaksi vuotta myöhemmin.

Hattara valkokankaalla

Hattara näytteli 32 elokuvassa vuosina 1950–1988 ja parissa lyhytelokuvassa. Hän tulkitsi valkokankaalla usein topakkaa naishenkilöä. Hänet nähtiin useissa Aarne Tarkaksen ja Ville Salmisen ohjaamissa elokuvissa. Hattara tunnettiin myös Knalli ja sateenvarjo -radioviihteestä. Hän näytteli Vetterantin Torodeaa elokuvassa Pikku Pietarin piha.

Hattara on haudattu Kansallisteatterin näyttelijöiden yhteishautaan Hietaniemen hautausmaalle.

Filmografia

Tapahtui kaukana (1950) Radio tekee murron (avustaja) (1951) Olemme kaikki syyllisiä (1954) Kovanaama (1954) Herrojen Eeva (1954) Näkemiin Helena (1955) Lähellä syntiä (1955) Rintamalotta (1956) Riihalan valtias (1956) Jokin ihmisessä (1956) Evakko (1956) Anu ja Mikko (1956) Taas tyttö kadoksissa! (1957) 1918 (1957) Niskavuoren naiset (1958) Mies tältä tähdeltä (1958) Kulkurin masurkka (1958)

Opettajatar seikkailee (1960) Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960) Voi veljet, mikä päivä (1961) Pikku Pietarin piha (1961) Olin nahjuksen vaimo (1961) Minkkiturkki (1961) Kaasua, komisario Palmu! (1961) Kertokaa se hänelle (1961) Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966) Johan nyt on markkinat! (1966) Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika (1970) Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin (1971) Seitsemän veljestä (1979) Akaton mies (1983) Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988)

Ääninäyttelijänä

• Miekka kivessä, 1963 – Matami Mim (vuoden 1965 dubbaus)

Lähteet

• Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa. Otava, 2005. ISBN 951-1-20232-4
• Hektor, John: Miekka kivessä (1963) (Matami Mim, vuoden 1965 jälkiäänitys) Swedish Finnish Disney Audio. Google Blogger. Viitattu 4.11.2015.^{[vanhentunut linkki]}
• Miekka kivessä (1963) (Matami Mim, vuoden 1965 jälkiäänitys) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 4.11.2015.

Aiheesta muualla

• Korsberg, Hanna: Hattara, Pia (1923–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.