Mikko Alatalo
Mikko Tapio Alatalo (s. 1. toukokuuta 1951 Kuivaniemi)[1] on suomalainen muusikko, musiikkineuvos, entinen keskustan kansanedustaja (2003–2019) ja Tampereen kaupunginvaltuutettu (2008–).[1] Hän on kirjoittanut yli 700 musiikkikappaletta, joista monet kuuluvat suomalaisen popin ja iskelmän tunnetuimpiin teoksiin.
| Mikko Alatalo | |
|---|---|
 Mikko Alatalo heinäkuussa 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. toukokuuta 1951 Kuivaniemi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | Muusikko, poliitikko |
| Poliitikko | |
| Puolue | Suomen Keskusta |
| Asema | kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu |
| Vaalipiiri | Pirkanmaan vaalipiiri |
| Kotipaikka | Tampere |
| Puoliso | Seija Alatalo (1995–) |
| Lapset | 4 |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivu | |
Lapsuus ja nuoruus
muokkaaMikko Alatalo syntyi 1. toukokuuta 1951 Oulun lääninsairaalassa. Hänen viralliseksi syntymäpaikakseen on merkitty hänen äitinsä silloinen kotipaikka Kuivaniemi. Lapsuutensa Alatalo vietti Kiimingin Alakylässä.[2]
Mikko Alatalon isä oli pienviljelijä ja taksinkuljettaja Jaakko ”Jaska” Alatalo (1924–2007) ja äiti Anna-Liisa Alatalo (o.s. Soini, 1926–2011). Mikko on perheen ainoa lapsi.[3] Hän aloitti koulunkäynnin vuonna 1958 Alakylän kansakoulussa.[4]
Alatalo alkoi 7-vuotiaana harrastaa musiikkia, kun hänen Kaisa-tätinsä osti hänelle huuliharpun. Pari vuotta myöhemmin hän sai samalta tädiltä Landola-kitaran. Lapsena Alatalo kuunteli mielellään iskelmiä, etenkin Olavi Virtaa ja Tapio Rautavaaraa. Vielä enemmän hän innostui 12-vuotiaana kuullessaan ensimmäisen kerran Beatlesia. Alatalo kopioi toivelauluvihkoista kyseisen yhtyeen hittejä ja lauloi niitä. Musiikin teoriaa hän oppi koulun ylimääräisillä musiikkitunneilla, ja myöhemmin hän opiskeli nuottien lukemista ja kirjoittamista Yrjö Oksalan teoksesta Musiikin perusteet. Pian Alatalo osti puoliakustisen sähkökitaran ja perusti naapurinpoikien kanssa kotitalon vintille oman yhtyeen.[5] Kiimingin keskikoulussa hän piti 1966 folk-klubia, jossa laulettiin Bob Dylania ja protestilauluja.
Musiikin lisäksi Alatalo harrasti kirjoja ja urheilua.[6] Hänellä oli kotitalonsa vieressä hänen ja isänsä raivaama oma urheilukenttä. Talvisin hän harrasti esimerkiksi jääpalloa.[7]
Muusikko- ja televisioura
muokkaa
Alatalo kirjoitti ylioppilaaksi Tuiran yhteiskoulusta vuonna 1970.[1] Hänen poliittinen tietoisuutensa heräsi lukioaikana Teiniliiton toiminnassa. Tärkeiksi asioiksi hänelle tulivat kolmas maailma, luonnonsuojelu ja eriarvoisuutta vastaan kamppaileminen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Yhteiskunnallisia ongelmia ruotivat Ajankohtaisen kakkosen toimittajat herättivät Alatalossa ajatuksen pyrkiä opiskelemaan tiedotusoppia Tampereen yliopistoon.[8] Hän lähtikin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä Tampereelle vuonna 1970 ja tapasi siellä Juice Leskisen ja Harri Rinteen, josta tuli myöhemmin hänen pitkäaikainen lauluntekijäparinsa. Alatalo valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 2011.[1]
Opiskelun ohessa Alatalo teki televisiotyötä. Ensin hän teki lastenohjelmia Yle TV2:lle. Hän oli toimittajana myös sanomalehti Kalevassa vuonna 1971. Vuosina 1972−1974 hän oli TV-uutisten toimittaja kolme vuotta. Sen jälkeen hän pääsi lukioaikoina ihailemaansa Ajankohtaiseen kakkoseen ja sen välillä korvanneen Tasavallassa tapahtuu -makasiiniohjelman pariin vuosiksi 1975–1976. Samoihin aikoihin Maalaispoika oon -levy kuitenkin nousi menestykseksi ja työ ajankohtaisohjelmissa oli pakko jättää. Televisioura jatkui Iltatähti- ja Hittimittari -ohjelmissa. Näistä varsinkin Iltatähti oli merkittävä. Iltatähdessä Alatalo muun muassa näytti suomalaisille ensimmäisenä Sex Pistolsin kappaleen ”Anarchy in the U.K.”. Alatalo juonsi 1980-lopulla myös MTV3-kanavan ohjelmassa Jukebox ja 1990-luvun alussa TV2:n musiikkiohjelmassa Rififi yhdessä Anna Hanskin kanssa. Tammerkosken sillalla-ohjelmassa Alatalo laulatti vuosina 1995–2002 ihmisiä noin 70 suomalaisen artistin vieraillessa ohjelmassa.[8]
Rinteen ja Leskisen kanssa Alatalo muodosti 1971 Coitus Int -yhtyeen, jonka hän jätti vuonna 1974. Seuraavan vuoden soolodebyyttilevyn, Maalaispoika oon, nimikappale oli iso hitti. Vaikka Alatalo jätti vuonna 1975 hajonneen Coitus Intin, myöhemmin tehtiin Alatalo-levyjä myös nimellä Mikko Alatalo & Coitus Inc. Tähän kokoonpanoon kuului myös Heikki Silvennoinen, jonka yhtye Tabula Rasa keikkaili Alatalon kanssa vuosina 1975–1977. Vuonna 1977 Alatalo kuului myös yhdessä Rinteen, Leskisen ja Veltto Virtasen kanssa underground-henkiseen Välikausitakki-yhtyeeseen, joka julkaisi yhden singlen ja albumin.
Vuonna 1977 Alatalo perusti Rinteen kanssa kustannusyhtiö ALR-musiikin ja jätettyään konkurssiin menneen Love Recordsin hän siirtyi Tommi Liuhalan Hi-Hat -levymerkille, jossa julkaisi kunnianhimoisen, maaseudusta ja muuttoliikkeestä kertovan trilogian Lauluja Siirtomaa-Suomesta. Siihen kuuluivat Yhdentoista virran maa (1978), Iso joki tulvii (1981) ja III tasavallan vieraana (1982). Näitä levytyksiään Alatalo pitää uransa parhaina.[9] Alatalo jatkoi maalaispoikien tarinaa yhdessä näyttelijä Raimo Grönbergin kanssa Lähiörapsodiassa 1986 (Syntynyt lähiössä) ja Iso jako -kabareessa 1994, josta syntyi albumi Herraksi synnytään. 1970-luvun lopussa Alatalo siirtyi rokimmasta ilmaisusta iskelmään. Hän menetti rockpuritaanien arvostusta, mutta sai suuren kansansuosion neljällä Syksyn Sävel -voittokappaleellaan, jotka olivat "Vicky Lee" (1978), "Rikoo on riskillä ruma" (1980), "Mummoni ja moukarinheitto" (1981) sekä "Minna" (1986).
Alatalon tyylikirjo on vuosien varrella ollut laaja. Siihen kuuluu muun muassa mainosmusiikkia ("Puuhamaa"), ihmissuhdeballadeita ("Ihmisen ikävä toisen luo", 1980) ja lastenlauluja ("Känkkäränkkä", 1981). Muita Alatalon hittejä ovat muun muassa "Rokkilaulaja", "Leuhkat eväät, "Viivy vielä hetki" ja "Tytöt tahtoo pitää hauskaa". Kultalevyn Alatalo on saanut albumeistaan Maalaispojan rallit (1980), Eläimiä suomalaismetsissä (1981) ja Senaattori ja boheemi (2004), jälkimmäinen yhdessä Juice Leskisen kanssa. Esko Koivumiehen säveltämällä hitillä "Taitaa tulla kesä" Alatalon piti lähteä 1981 Interviisuihin Puolan Sopottiin, mutta festivaali peruttiin Puolan poikkeustilan vuoksi.
Vuonna 1982 elokuvaohjaaja Mikko Niskanen pyysi Alataloa ja Harri Rinnettä tekemään musiikkia elokuvaansa Ajolähtö. Nimikappaleesta sekä lauluista "Isänmaan toivot" ja "Jolsa jätkä" he saivat yhdessä Masi Luoman kanssa valtion säveltaidepalkinnon samana vuonna. Alatalo on levyttänyt myös ruotsiksi laulujaan, albumin "En lantis är jag" vuonna 1984 ja singlen "Stanna lite längre" (Viivy vielä hetki) vuonna 2011. Kappale oli ruotsinkielisen Radio Vegan toivelistaykkönen kolme kuukautta. 2000-luvulla Alatalo palasi juurilleen ja teki kolme albumia rakastamaansa kantrimusiikkia, joissa hän jatkoi maaseudun ja muuttoliikkeen teemoja. 2000-luvulla Alatalo on levyttänyt myös Sulo Aittoniemen kanssa albumit Hevosmiesten resepti (2003) ja Harmaa Ferguson (2006) nimellä Suti & Alatalo.
Vuonna 2005 Alatalo ja Harri Rinne palkittiin ensimmäisenä työparina Juha Vainio -palkinnolla.[10] Vuonna 2021 Alatalo palkittiin elämäntyöpalkinnolla valtakunnallisilla lastenmusiikkipäivillä[11].
Mikko Alatalon vieraili vuonna 2015 Mansesterin "Tampere II" -kappaleella.[12] Kappale myi vuonna 2019 kultaa, jolloin Mansesteri ja Mikko Alatalo luovuttivat kappaleen kultalevyn Tampereen kaupungin pormestari Lauri Lylylle.[13][14][15] Kappale on myös tituleerattu Tampereen epäviralliseksi tunnustuskappaleeksi.[16]
Vuonna 2016 Alatalo osallistui Tähdet, tähdet -ohjelman kolmannella tuotantokaudelle. Alatalo putosi kilpailusta neljäntenä.[17]
Mikko Alatalosta ilmestyi vuonna 2011 Petri Nevalaisen kirjoittama 280-sivuinen kirja Joviaali ilmiö. Tuntematon Mikko Alatalo (Helsinki-kirjat). Elokuussa 2020 ilmestyi Docendon julkaisema, Tuomas Marjamäen kirjoittama 560-sivuinen elämäkertakirja Hän hymyilee kuin Mikko. ISBN: 6418616234179.[18]
Kaiken kaikkiaan Mikko Alatalo on levyttänyt yli 700 laulua, joista noin 600 hän on tehnyt Harri Rinteen kanssa. Yksin hän on tehnyt noin sata laulua ja Juice Leskisen kanssa muutamia kymmeniä. Pitkästä ja merkittävästä musiikkiurasta ja musiikkitaiteilijoiden tekijänoikeuksien puolustamisesta Alatalolle opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi vuonna 2021 Suomi-palkinnon. 70-vuotisjuhlansa kunniaksi Alatalo julkaisi tupla-CD:n ja tuplavinyylialbumin sekä kymmenen CD:n boksin Suomalainen reissupoika (ALRCD-054) vuonna 2021. Kokoelmat olivat tuottaja-äänittäjä Mika Sundqvistin viimeisiä miksaustöitä ennen hänen poismenoaan syyskesällä 2021. Musiikin grand old man Tommi Liuhala masteroi levyt. Vuonna 2021 YLE lähetti dokumenttiohjelman Maailma, jossa kasvoin, jossa kerrotaan Alatalon laulujen ja tekstien kautta hänen sukupolvensa tarinaa maalta kaupunkeihin.
Toukokuussa 2022 julkistettiin, että Mikko Alatalo on yksi Vain elämää -televisiosarjan kolmannentoista tuotantokauden artisteista.[19]
Alatalolle myönnettiin musiikkineuvoksen arvonimi toukokuussa 2023.[20]
Politiikka
muokkaa| Eduskuntavaalit | ||||
| Vuosi | Vaalipiiri | Äänet | Tulos | |
|---|---|---|---|---|
| 2003 | Pirkanmaa | 4 858 | valittiin | [21] |
| 2007 | Pirkanmaa | 5 646 | valittiin | [21] |
| 2011 | Pirkanmaa | 4 140 | valittiin | [21] |
| 2015 | Pirkanmaa | 6 759 | valittiin | [22] |
| Kunnallisvaalit | ||||
| Vuosi | Kunta | Äänet | Tulos | |
| 2008 | Tampere | 1 198 | valittiin | [21] |
| 2012 | Tampere | 898 | valittiin | [21] |
| 2017 | Tampere | 879 | valittiin | [21] |
Alatalo lähti politiikkaan 2000-luvulla. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa keskustan edustajana sekä uudestaan vuosina 2007, 2011 ja 2015[22]. Hän ei enää asettunut ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleihin.[23]
Alatalo on ollut vuodesta 2003 jäsen liikenne- ja viestintävaliokunnassa, tulevaisuusvaliokunnassa ja Yleisradion hallintoneuvostossa. Vuodesta 2009 hän on istunut Tampereen kaupunginvaltuustossa.[1][24] Kausi 2017–2021 jää hänen viimeisekseen myös kunnallispolitiikassa.[25]
Vuonna 2004 Alatalo herätti huomiota laulamalla eduskunnassa pitämässään puheenvuorossaan pätkän Maamme-laulua sekä Jean Sibeliuksen Finlandiaa.[26]
Yksityiselämä
muokkaaAlatalo on ollut vuodesta 1995 naimisissa Seija Alatalon (o.s. Marttila) kanssa. Heillä on kaksi poikaa. Lisäksi Alatalolla on kaksi poikaa aiemmasta vuonna 1973 alkaneesta avoliitostaan Marja Mattilan kanssa, joka teki itsemurhan vuonna 1992.[27][28] Kaikki neljä poikaa ovat myös enemmän tai vähemmän mukana musiikkibisneksessä. Kalle Alatalo soittaa yhtyeessä Hauli Bros, Aaro soittaa bändissä Kormus ja Eero Alatalo yhtyeessä Lataus. Alatalon esikoisen Jaskan tytär Ronja on näyttelijä, joka on esiintynyt esimerkiksi Tampereen Työväen Teatterissa ja televisiossa Yleisradion Uusi Päivä -sarjassa.
Alatalo on harrastanut nuoresta saakka laskettelua ja toimi vuosina 1982–1989 Tahkovuorella vakinaisena hiihdonopettajana sekä kiersi pitämässä lapsille hiihtokouluja ympäri Suomen aina 90-luvulle saakka. Kalle Palander oli pikkupoikana Alatalon hiihtokoulussa.[8] Alatalon harrastuksia ovat olleet myös kajakkimelonta ja vuorivaellukset. Vuonna 1999 hän kiipesi suomalaisryhmän kanssa Afrikan korkeimmalle huipulle Kilimanjarolle (5895 metriä). Alatalo sai julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tuomion huumeiden käytöstä jäätyään kiinni Tampereen ylioppilastalolla vuonna 1979.[29]
Alatalo suoritti siviilipalveluksen Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa.[30]
Diskografia
muokkaaSooloartistina
muokkaa- Studioalbumit
- Maalaispoika oon (1974)
- Hasardi (1976)
- Rokkilaulaja (1977)
- Viimeinen lehmipoika (1978)
- Yhdentoista virran maa (1978)
- Onnenpoika (1979)
- Iso joki tulvii (1981)
- Eläimiä suomalaismetsissä (1981)
- III tasavallan vieraana (1982)
- Sielun miljonääri (1983)
- Ikävän karkoitus (1984)
- Känkkäränkkä ja Artturi Robotti (1984)
- En lantis är jag (1984)
- Syntynyt lähiössä (1986)
- Kaikilla mausteilla (1987)
- Lapsi on terve, kun se heiluu (1988)
- Känkkäränkkä-hiihtokoulu (1989)
- Kuule kuinka kulkee (1990)
- Joulun laulut (1990)
- Yö alkaa yhdeltätoista (1991)
- Känkkäränkän uudet kujeet (1992)
- Puutarha (1993)
- Herraksi synnytään (1994)
- Yökynttilä (1997)
- Taksimiehen poika (1999)
- Suosituimmat yhteislaulut (2000)
- Kantri (2001)
- Kaikki sitä tekevät mielellään! – Kantri 2 (2008)
- Maailma tarvii duunaria – Kantri 3 (2013)
- Viimeinen juna (2018)
- Lapsenusko - Surun, toivon ja rakkauden laulut (2022)
- Kokoelmat
- Mikon parhaat (1979)
- Maalaispojan rallit (1980)
- Pelkkää kurjuutta (1985)
- Mikko Alatalo (1988)
- Mikon parhaat (1988)
- Loveklassikot (1989)
- 21 suosittua lastenlaulua (1989)
- Känkkäränkkä: parhaat lastenlaulut (1990)
- 20 vuoden laulut (1991)
- Viivy vielä hetki (1993)
- Suurimmat hitit (1994)
- Naurunappula – suosituimmat lastenlaulut (1995)
- Mikon parhaat (1996)
- 20 suosikkia – Ihmisen ikävä toisen luo (1996)
- 20 suosikkia (1998)
- Juhlalevy – 50 laulua (2001)
- Kyllä sitä ny ollaan niin Alataloa – Moukarirallit (2002)
- Suomalainen reissupoika (2006)
- Elämä olla voi valoisampaa (2009)
- Yhdentoista virran maa – Siirtomaa-Suomen laulut (2009)
- Juhlalevy – 60 laulua (2011)
- 22 suosikkia (2014)
- Suomalaisten tunteiden tulkki 6 CD:tä (2015)
- Parhaat -52 suosikkia (2020)
- Parhaat - vinyylituplakokoelma (2021)
- Suomalainen reissupoika - 10 CD:n boksi (2021)
- Livealbumit
- Elävänä Pispalassa (ja vähän muuallakin) (1980)
- Napapiirin huumaa (1989)
Muiden artistien kanssa
muokkaa- Juice ja Mikko: Juice ja Mikko (1975)
- Välikausitakki: Välikausitakki (1978)
- Suti & Alatalo: Hevosmiesten resepti (2003)
- Juice & Mikko: Senaattori ja boheemi (2004)
- Juice & Mikko: Klassikoiden ilta – Senaattori ja boheemi konserttilavalla (2005, CD/DVD)
- Suti & Alatalo: Harmaa Ferguson (2006)
Tribuuttialbumit
muokkaa- Maalaispojan laulut (2011) (muita artisteja)
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Marjamäki, Tuomas: Hän hymyilee kuin Mikko. Docendo, 2020. ISBN 978-952-291-823-9
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e Mikko Alatalo Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 7.10.2013.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 17–18.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 16–18.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 23.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 22–23.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 13.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 19.
- ↑ a b c Heli Herrala: Maalaispoika kasvoi edustajaksi. Ilta-Sanomat Plus, 2011, nro 20.8., s. 34–35.
- ↑ Iltalehti 14.5.2005
- ↑ Alatalolle ja Rinteelle Juha Vainio -palkinto 29.7.2005. Kaleva. Viitattu 7.10.2013.
- ↑ Koppinen, Mari: Suomalaisen lastenmusiikin huiput palkittiin. Helsingin Sanomat, 18.11.2021. Digilehti (maksullinen). Viitattu 18.11.2021.
- ↑ Räppärit halusivat Alatalon kimppaan – kotikaupunkia ylistetään häpeämättä Yle Uutiset. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ Mikko Alatalo ja Mansesteri antoivat Lauri Lylylle kultalevyn – Katso video niin tiedät samalla mikä on Alatalon striimatuin laulu Tamperelainen. 21.11.2019. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ Tampereen kaupunki sai Mansesterilta ensimmäisen kultalevynsä Tampereen kulttuuripääkaupunkihaku. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ Sampsa Simpanen: Mansesteri luovuttaa kultalevyn Tampereen kaupungille p1.lahimedia.fi. Viitattu 19.3.2021.[vanhentunut linkki]
- ↑ Tampere, helmi mesta! Mansesteri ja Mikko Alatalo räppäsivät ja luovuttivat kultalevyn Lauri Lylylle, katso video ja kuvat Raatihuoneelta Aamulehti. 21.11.2019. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ Kansanedustajalle lähtöpassit Tähdet, tähdet -kisasta mtv.fi. 30.10.2016. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 6.12.2016.
- ↑ Hän hymyilee kuin Mikko (signeerattu) docendo.fi. Arkistoitu 26.10.2020. Viitattu 27.8.2020.
- ↑ Vesa Siltanen: Uudet Vain elämää -artistit julki – Satulinnaan lähtevät muun muassa Mikko Alatalo, Jyrki 69, Tommi Läntinen, Yona ja Meiju Suvas soundi.fi. 24.5.2022. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ Presidentti myönsi arvonimen Mikko Alatalolle – Muusikko liikuttui: ”Valtavan suuri kunnia” www.iltalehti.fi. Viitattu 26.5.2023.
- ↑ a b c d e f Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ a b Valitut ehdokkaat, Pirkanmaan vaalipiiri 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2015.
- ↑ Keskustan kansanedustaja Mikko Alatalo jättää eduskunnan - ei asetu ehdolle kevään vaaleissa iltalehti.fi. Viitattu 9.9.2018.
- ↑ Näin Yle toimii: Ylen hallintoneuvosto 12.01.2015. Yleisradio. Viitattu 14.5.2017.
- ↑ Katso video: Maalaispoika vaihtaa vapaalle – Mikko Alatalo julkaisi jäähyväislevyn ja ensi keväänä hän jättää myös eduskunnan
- ↑ Mikko Alatalo lauloi puhujapöntöstä Ilta-Sanomat (is.fi). 13.2.2004. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 16.12.2022. Viitattu 16.12.2022.
- ↑ Kuka kukin on 2015, s. 24–25. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Puolison itsemurha oli Mikko Alatalon elämän tragedia: Teki suursiivouksen, istutti tulppaanit ja päätti elämänsä www.iltalehti.fi. Viitattu 27.8.2020.
- ↑ Eduskunnassa istuu 16 rikoksesta tuomittua Turun Sanomat. 5.5.2011. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 18.4.2012.
- ↑ Lehtikanto, Katariina: Mikko Alatalon nuoruuden uskomaton kapakkareissu: Juice Leskinen puhui seurueen sisään, Sauli Niinistö ulos Iltalehti. 27.8.2020. Viitattu 14.1.2022.
Kirjallisuutta
muokkaa- Nevalainen, Petri: Joviaali ilmiö. Tuntematon Mikko Alatalo. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011. ISBN 978-952-5874-27-3
- Nygren, Anneli: ”Mikko Alatalo. Maalaispojan lähiörapsodia”, Pohjan tähteet. Populaarikulttuurin kuva suomalaisuudesta, s. 192–211. (Toim. Salmi, Hannu & Kallioniemi, Kari) Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-475-1
Aiheesta muualla
muokkaa
- Mikko Alatalo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Mikko Alatalo Pomus.net:ssä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mikko Alatalon esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Mikko Alatalon sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Mikko Alatalon sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Ylen Elävä arkisto: Mikko Alatalo - rokkilaulajasta koko kansan Mikoksi
- Itse asiassa kuultuna, haastattelu vuodelta 2023. Video 51 min, Yle Areena.