[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Kiiminki

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Oulua
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. lokakuuta 2024.
Tämä artikkeli Suomen entistä kuntaa. Kiiminki on myös kyseisen entisen kunnan kuntakeskus ja nykyinen Oulun kaupunginosa.

Kiiminki (ruots. Kiminge[4]) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, noin 20 kilometriä Oulusta koilliseen. Oulun kaupunki sekä Kiimingin, Haukiputaan, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat yhdistyivät vuoden 2013 alussa uudeksi Oulun kaupungiksi.[5] 1. tammikuuta 2013 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen Kiiminki ja Jääli (entinen Kiimingin kunnan taajama) muodostavat Kiimingin ja Jäälin suuralueet osana Oulun suuralueverkostoa.

Kiiminki
Kiminge
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Oulu

vaakuna

sijainti

Sijainti 65°07′50″N, 025°46′30″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Kuntanumero 255
Hallinnollinen keskus Kiimingin kirkonkylä
Perustettu 1858[1]
– emäpitäjä Ii
Liitetty 2013
– liitoskunnat Oulu
Haukipudas
Oulunsalo
Yli-Ii
Kiiminki
– syntynyt kunta Oulu
Pinta-ala 339,02 km² [2]
(1.1.2012)
– maa 326,84 km²
– sisävesi 12,18 km²
Väkiluku 13 320  [3]
(31.12.2012)
– väestötiheys 40,75 as./km² (31.12.2012)
Kiimingin keskustaa

Entisen kunnan alueella asui lakkauttamishetkellä 13 320 ihmistä[3] ja sen pinta-ala on 339,02 km2, josta 12,18 km2 on vesistöjä.[2] Väestötiheys on 40,75 asukasta/km2. Kiimingin viimeisenä kunnanjohtajana oli Jukka Weisell.[6]

Kiimingin naapurikunnat olivat Haukipudas, Oulu ja Ylikiiminki. Vuoden 1965 alussa lakkautettu Oulujoen kunta oli myös naapurikunta.

Historia

muokkaa

Kiimingin alue on kohonnut vedenpinnan yläpuolelle melko myöhään. Seudulta on silti löytynyt merkkejä merkittävästä kivikautisesta asutuksesta, näistä tärkeimpänä Linnasaaren jätinkirkko. Rautakaudella alueen asuttajia olivat lappalaiset, joita kainulaiset ryhtyivät verottamaan 800-luvulla. Lappalaisten verottaminen siirtyi 1200-luvulla pirkkalaisille. Kiimingin eräalueet houkuttelivat myös karjalaisia, jotka katsoivat alueen kuuluvan eränautintaansa.[7]

Vakinaisesti seudun asuttivat savolaiset. Ensimmäisen tilan raivasi Kiimingin kylään Olli Koppelo, jonka nimi mainitaan Ii pitäjän vuoden 1555 käräjäkirjassa. Vuonna 1570 Kiimingin kylässä oli verokirjojen mukaan 10 taloa. Uudisasutus kärsi venäläisten ja karjalaisten hävitysretkistä, minkä vuoksi talonpojat muodostivat omat sotajoukkonsa Kiiminki- ja Iijokilaaksojen talollista. Joukon johtoon valittiin Ala- ja Yläkiimingin rajalla asustanut Pekka Vesainen. Kesällä 1589 Vesaisen talonpoikaisjoukko teki kostoretken Vienanmeren rannikolle ja valloitti Kantalahden kaupungin. Voittoisaa sotaretkeä seurasi karjalaisten kostoisku Iijokilaaksoon. Kiimingin taloista poltettiin kahdeksan, muun muassa Vesaisen kotitalo. Kun seutu liitettiin Täyssinän rauhassa 1595 Ruotsiin, asutus alkoi tihentyä. 1770-luvulla asukkaita oli noin 600.[7]

Kiiminkiläiset saivat aluksi elantonsa kalastuksesta, metsästyksestä ja maanviljelyksestä. Tervanpolton kulta-aika alkoi Pohjois-Pohjanmaalla 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen. Kiimingissäkin poltettiin tervahautoja ahkerasti. Tervanpolton taannuttua tilalle tulivat metsätyöt. Lisäksi kiiminkiläismiehet ovat olleet kuuluisia puuastioiden valmistajia.[7]

 
Kiimingin kirkko
 
Kiimingin kunnanrajat vuoden 1960 tilastokartassa

Kiimingin seutu kuului 1400-luvun alussa perustettuun Iin emäseurakuntaan. Vuonna 1691 Kiimingistä tuli Iin rukoushuonekunta. Ylikiimingin tullessa kappeliksi 1732 alettiin Kiiminkiä kutsua sekaannuksen välttämiseksi Alakiimingiksi. Vuoteen 1752 saakka Alakiimingillä ja Kuivaniemellä oli yhteinen kappalainen, mutta sen jälkeen emäkirkon papit hoitivat jumalanpalvelukset määräpyhinä. Kiimingin kirkko rakennettiin Matti Hongan johdolla vuosina 1759–1760. Vuonna 1766 Ala- ja Ylikiimingille asetettiin yhtenäinen kappalainen. Alakiiminki sai kappelin oikeudet 1781 ja omaksi kirkkoherraseurakunnaksi se erotettiin 1858, jolloin se myös sai nykyisen nimensä. Kiimingin seurakuntaan kuuluivat aluksi kappeleina Ylikiiminki ja Haukipudas, mutta Haukipudas itsenäistyi omaksi seurakunnakseen 1873 ja Ylikiiminki 1909.[7]

Asutus kasvoi voimakkaasti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa väkiluku oli kohonnut jo 2 000:een. Kiimingin asukasluku kasvoi 1900-luvun alkupuolella, mutta 1950-luvun väestönkehitys kääntyi tappiolliseksi. 1960-luvulla väkiluku alkoi jälleen kasvaa. Kiiminki koki voimakkaan elinkeinorakenteen murroksen 1960-ja 1970-luvulla.[7] Vuonna 1868 kuntaan palkattiin koulumestari. Kiimingin kunnankirjasto perustettiin vuonna 1871. Vuonna 1895 Kiimingin ensimmäinen kansakoulu avataan Kirkonkylällä. Vuosina 1913, 1931, 1950 ja 1952 avattiin Huttulaan, Jääliin, Ylikylään ja Tirilänkylään kansakoulut. Yläkansakoulu avattiin 1923 Hannukselaan. Jääliin avattiin 1934 piirikirjasto. Sotien jälkeen vuonna 1945 Kiimigin meijerirakennus muutettiin kulkutautisairaalaksi ja sairasmajaksi. Vuonna 1962 keskikoulu aloitti toimintansa Kiimingissä. 1964 laajennettiin kirjaston uusiksi sivupisteiksi Alakylässä, Huttukylässä ja Hannuksessa. Kiimingin keskikoulu ja lukio yhdistettiin 1968. Vuonna 1973 valmistuivat Kiimingin uusi kunnantalo ja pääkirjaston rakennus. Samana vuonna lasten päiväkotitoiminta sekä ohjattu perhepäivähoito aloitettiin.[8] Vuonna 2007 Jäälissä avattiin toinen yläaste, koulun nimeksi tuli Laivakankaan koulu. Vuonna 2009 Kiimingissä avattiin ABC-liikenneasema[9] ja viidennet liikennevalot Kuusamontien ja seututie 848 risteykseen.[10] Aiemmat neljät liikennevalot sijaitsivat Välikylässä ja Jäälissä.

Vuoden 2013 alusta Kiiminki liittyi Ouluun ja muuttui yhdeksi sen suuralueista.

Väkiluvun kehitys

muokkaa

Kiimingin väkiluvun kehitys 1870-luvulta nykypäivään:[8][11]

  • 1870: 1 222
  • 1880: 1 370
  • 1890: 1 666
  • 1900: 1 708
  • 1910: 1 852
  • 1920: 2 360
  • 1930: 2 504
  • 1940: 2 422
  • 1950: 2 655
  • 1960: 2 750
  • 1970: 3 001
  • 1980: 5 937
  • 1990: 8 295
  • 1998: 9 759
  • 1. tammikuuta 2002: 10 791
  • 1. tammikuuta 2003: 11 113
  • 1. tammikuuta 2004: 11 400
  • 1. tammikuuta 2005: 11 778
  • 1. tammikuuta 2006: 12 108
  • 1. tammikuuta 2007: 12 351
  • 1. tammikuuta 2008: 12 448
  • 1. tammikuuta 2009: 12 766
  • 1. tammikuuta 2010: 12 966
  • 1. tammikuuta 2011: 13 088
  • 1. tammikuuta 2012: 13 252

Luonto

muokkaa

Kiimingin maisemia luonnehtivat tasaiset metsämaat ja laajat suot. Kiimingin kallioperä kuuluu Pohjois-Pohjanmaan liuskevyöhykkeeseen, jonka hallitsevia kivilajia ovat fylliitit. Kunnan halki kulkee niin sanottu Kiimigin liuskejakso, josta on tavattu muun muassa kupari- ja rautamalmia sekä volframia sisältävää scheeliittiä. Kunnan keskiosissa on ohuita kalkkikivikerrostumia. [7]

Maalajeista yleisin on moreeni. Soraa ja hiekkaa on etenkin Kiiminkijoen eteläpuolella Jolosjoen varrella ja Kotajärven seudulla. Pienistä harjukummuista muodostuva Kiiminkijoen eteläpuolinen harjujakso alkaa Ylikiimingin itärajalta ja kaartuu Kiimingin läpi Haukiputaan puolelle. Kiiminkijoen alajuoksulla Haukiputaan, Kiimingin ja Ylikiimingin kuntien alueella kallioperässä vallitsevat fylliitti, kiilleliuske, kiillegneissi ja kvartsi-maasälpäliuske. Kotajärven harjuesiintymä on lyhyt neljän harjun muodostelma, johon liittyy Perämeren rannikolle ulottuva hiekkakenttä. Moreeni on laajoilla alueilla turpeen peitossa. Kiimingin kasvullisesta metsämaasta on 50-60% kuusimetsää, mikä on harvinaista muuten mäntyvaltaisella Pohjois-Pohjanmaalla. Kallioperän kalkin ansioista Kiimingin kasvillisuus on rehevää. Kirkonkylän pohjoispuolella on kalkkikivialuetta, missä kasvaa harvinaista tikankonttia. Tikankontti on myös Kiimingin nimikkokasvi.[12] Kunnan maa-alasta noin puolet on suota. Suotyypeistä yleisin on räme, mutta varsinkin kalkkialueille on runsaasti lettoja.[7]

Kiiminki on tasaista lakeutta, jossa korkeuserot ovat yleensä alle 10m. Länsiosassa maanpinta on kauttaaltaan 50m:n tason alapuolella, itäosassa maanpinta nousee 60-70m tienoille. Vaihtelevinta maaston on Kotajärven ja Kiiminkijoen eteläpuolella kulkevan harjulaakson alueella. Kunnan korkein kohouma on Rukavaara (80 m) Hannuksen eteläpuolella.[7]

Kiiminkiä halkoo kaakosta luoteeseen Kiiminkijoki, joka levittäytyy paikoin puolen kilometrin levyiseksi virraksi sulkien sisäänsä useita saaria. Kiiminkijoessa on monia koskia, joista huomattavin on Koitelinkoski. Kiiminkijoki kuuluu kansainväliseen Project Aqua-vesiensuojeluohjelmaan. Kansainvälisestikin harvinaisena vesistöalueena Kiiminkijoki on kokonaisuudessaan sisällytetty Natura2000 –ohjelmaan.

Kunnan alueella on useita järviä. Pohjoisrajalla olevista järvistä Kotajärvi, Tervajärvi ja Loukkojärvi laskevat Kiiminkijokeen Haukiputaan puolella. Eteläosan järvistä Nurmijärvi kuuluu Kiiminkijoen vesistöalueeseen, mutta Saarijärvi ja Jäälinjärvi virtaavat mereen Oulun pohjoispuolitse Kalimenojaa pitkin.[7]

Vaakuna

muokkaa

Kunnan vaakunan vihreä väri kuvaa maa- ja metsätalouden valta-asemaa ja vuolinraudat käsityöperinnettä. Vaakunan laatijat ovat Olof Eriksson ja Oskari Jauhiainen. Kiimingin kunnanvaltuusto on hyväksynyt vaakunan 17.6.1968 ja sisäasiainministeriö vahvistanut sen 1.10.1968.[13]

Kylät

muokkaa

Kiimingin kylien asukasluvut olivat 31. joulukuuta 2004:[14]

Kyliä jotka kuuluvat yo. alueisiin

Nähtävyydet

muokkaa

Koulut

muokkaa

Kiimingissä ja sen kylissä on lukuisia ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksia. Kiimingin kirkonkylällä on Kiimingin lukio, Kiiminkijoen koulu sekä Kiiminkipuiston koulu. Jäälissä sijaitsevat Jäälin koulu (1-4 luokat) ja Laivakankaan koulu (5-9 luokat).

Liikenne

muokkaa

Kiiminkiä palvelevat joukkoliikennelinjat 34, 35, 35N, 38, 38A, 38AB, 38B, 38J, 38JL, 38BJ ja 38Y (ajalla 12.8.2020–6.6.2021).

Ruokakulttuuri

muokkaa

Kiimingin pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla lihavelli eli ohra- tai vehnäjauhoilla suurustettu lihakeitto.[15]

Tunnettuja kiiminkiläisiä

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ KIIMINGIN KUNTA kiiminki.fi. Viitattu 20.4.2012.
  2. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2013.
  3. ↑ a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2012. Väestörekisterikeskus. Viitattu 16.1.2013.
  4. ↑ Svenska ortnamn i Finland - Institutet för de inhemska språken kaino.kotus.fi. Viitattu 6.4.2024.
  5. ↑ Uusi Oulu syntyi äänestysten jälkeen Kaleva.fi. 28.6.2010. Oulu: Kaleva Oy. Viitattu 28.6.2010.
  6. ↑ Ouka.fi etusivu | Oulun kaupunki www.ouka.fi. Viitattu 6.4.2024.
  7. ↑ a b c d e f g h i Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  8. ↑ a b Kirkko kiiminki.fi. Viitattu 4.3.2008.
  9. ↑ Kiiminkiin uusi ABC ja S-market ABC Liikennemyymälät. Viitattu 21.5.2010.
  10. ↑ Oulun tiepiiri Toiminta- ja taloussuunnitelma 2009–2012 (PDF) Oulun tiepiiri. Viitattu 21.5.2010.
  11. ↑ Tilastokeskus pxdata.stat.fi.
  12. ↑ Tervetuloa Kiiminkiin! kiiminki.fi. Viitattu 6.3.2008.
  13. ↑ Kiimingin kunnan vaakuna kiiminki.fi. Viitattu 14.3.2008.
  14. ↑ Kiiminki web.archive.org.
  15. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 169. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Aiheesta muualla

muokkaa
Kiiminki
Kylät ja alueet
Muuta Kiiminkiin liittyvää
Joet ja kosket
Järvet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiiminki&oldid=22786429”