Marder II

Marder II (suom. näätä) (7,5 cm Panzerabwehrkanone 40/2 auf Fahrgestell Panzerkampfwagen II (Selbstfahrlafette), Sd.Kfz. 131 ja Sd.Kfz. 132) oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen panssarintorjuntavaunu.

Marder II
Marder II
Valmistushistoria
Valmistusmaa	Saksa
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä	6,36 m
– pelkkä runko	? m
Leveys	2,28 m
Korkeus	2,2 m
Taistelupaino	10,8 t
Telaketjut	?
Maksiminopeus
– tiellä	40 km/h
– maastossa	20 km/h
Toimintasäde	190 km
Pääase	Pak 40/2-panssarintorjuntatykki
Muu aseistus	1 MG34 tai MG42-konekivääriä
Panssarointi	5–35 mm
Moottori	Maybach HL62TRM (bensiini)
– hevosvoimat	140 hv
– kilowattia	103 kW
Miehistö	3-4
Infobox OK

Kehitys

Panzerkampfwagen II suunniteltiin, koska keskiraskaiden vaunujen tuotanto viivästyi. Niitä käytettiin taisteluissa vuosina 1939–1942. Sen 20 mm tykki pystyi tuhoamaan T26-vaunun 500 metrin matkalta ja BT-sarjan vaunut sadan metrin matkalta. Se itse taas oli helppo tuhota kaikilla konekivääriä raskaammilla aseilla. Kun kävi ilmi, ettei Panzer II enää kelvannut ensilinjan vaunuksi, päätettiin sen runkoa käyttää asealustana. Ensiksi valmistettiin uusitulla telapyörästöllä varustettua Sd.Kfz 132 -vaunua jossa oli aseena sotasaaliiksi saatu neuvostoliittolainen 76,2 mm kenttätykki. Myöhemmässä Sd.Kfz 131 -versiossa käytettiin hyväksi Pz II -vaunusta tuttua alustaa, jossa oli aluksi 50 mm panssarintorjuntatykki, kunnes se vaihdettiin parempaan 75 mm PAK 40 -tykkiin. Tykkiä suojasi 10 mm panssari. Vaunu sai nimen Marder (suom. näätä). Valmistus päättyi vuonna 1943, mutta vielä vuonna 1944 muutettiin muutamia vaunuja.

Taistelussa

Vaunu oli pienen kokonsa ansiosta hyvin liikkuva ja samalla tehokas taistelussa. Se pystyi tuhoamaan kaikki liittoutuneiden panssarivaunutyypit lukuun ottamatta raskaita Josef Stalin -panssarivaunuja. Vaunussa oli 37 ammusta tykille ja 600 ammusta konekiväärille. Suurinta osaa vaunuista käytettiin itärintamalla, mutta saksalaiset käyttivät sitä kaikilla muillakin rintamilla paitsi pohjolassa. Myöhemmin vaunun miehistöä vähennettiin kolmeen henkilöön miespulan vuoksi. Myöhemmin sodan kestäessä muutama vaunu varustettiin infrapunatähystyslaitteistolla, mikä mahdollisti taistelun pimeässä. Vaunuja valmistettiin yhteensä 1 217 kappaletta.

Lähteet

• Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot: 300 sotilasajoneuvoa ympäri maailman, s. 136. (2. painos) Suomentanut Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9

Saksan asevoimien panssariajoneuvot toisessa maailmansodassa