Sotasaalis

Sotasaalis on vihollisvaltion julkisyhteisöjen omaisuutta, joka saadaan haltuun taistelutoimien seurauksena. Kansainvälisen oikeuden mukaan vihollisvaltion irtain omaisuus muuttuu sodan osapuolen omaisuudeksi, kun se saadaan haltuun. Sen sijaan kiinteä omaisuus, joka joutuu taistelujen osapuolen haltuun, ei pääsääntöisesti muutu valtaajan omaisuudeksi, sillä yleensä tällainen kiinteä omaisuus sijaitsee miehitetyllä alueella. Valtaajalla on vihollisvaltion kiinteään omaisuuteen käyttö- ja hallintaoikeus sekä oikeus muokata tällaista omaisuutta sotilaallisten toimien edellyttämällä tavalla. Vihollisvaltion kansalaisten kiinteä omaisuus ei muutu miehitystilanteessa sotasaaliiksi.

Läntisen Lemetin motista sotasaaliina saatu neuvostoliittolainen BT-5-hyökkäysvaunu.

Historia

Suomalaissotilaat tutkivat Raatteen tieltä haltuunsa saamaa hylättyä neuvostoliittolaista T-26-panssarivaunua.

Aiemmin sotasaaliiksi on voitu ottaa myös vihollisvaltion kansalaisten omaisuutta, mutta tällaiset tilanteet ovat tulleet harvinaisiksi.^lähde? Tyypillisimpiä tilanteita, joissa yksityisomaisuutta otettiin sotasaaliiksi, olivat organisoidut tai organisoimattomat kaupunkien ja maaseudun ryöstöt sekä laivojen kaappaukset. Kaupunki saatettiin ryöstää esimerkiksi silloin, kun se kieltäytyi avaamasta porttejaan lähestyvälle armeijalle. Keskiajalla oli tapana, että jos kaupunki antautui ilman taistelua, se säästettiin ryöstöltä; jos se antautui piirityksen tai taistelun jälkeen, siltä kannettiin palovero, mutta jos se valloitettiin piirityksen jälkeen väkirynnäköllä, sitä sai ryöstää vapaasti kolme päivää ja kolme yötä. Länsimaissa kaupunkien organisoituja ryöstöjä ei ole toteutettu 1800-luvun jälkeen.^lähde? Vihollisvaltion kauppalaivojen kaappaus merellä on edelleen kansainvälisen oikeuden mukaista, mutta erittäin harvinaista.^lähde?

Joskus sotasaaliin merkitys taistelutoiminnan kannalta voi olla huomattavakin, esimerkiksi Suomen talvisodassa moteista saamat aseet ja muu varustus tuli kalustopulasta kärsivälle armeijalle tarpeeseen.^lähde? Suomeen hyökänneille neuvostoliittolaisille menetyksillä ei ollut suurtakaan merkitystä, sillä maan jättiläismäinen aseteollisuus tuotti materiaalia rajattomasti armeijansa käyttöön. Tämän vuoksi suurinta osaa suomalaisten sotasaaliista ei vaadittukaan palautettavaksi; vain käyttökelpoisimmat eli höyryveturit, vaunut, rautatiepatterit sekä neljä moottoritorpedovenettä.^lähde?

Sotasaaliista on erotettava pakko-otto, johon sotaa käyvä valtio voi ryhtyä omalla tai miehittämällään alueella välittömien sotilaallisten tarpeittensa tyydyttämiseksi. Yleensä pakko-otossa luvataan ainakin nimellinen korvaus menetetystä omaisuudesta. Pakko-oton erikoistapaus on palovero, jonka miehittäjävalta pakottaa kaupungin maksamaan polttamisen uhalla. Tästä tavasta on humanitäärisen oikeuden kehittymisen myötä luovuttu useimmissa maissa.^lähde?

Islamissa

Islamissa taistelemalla saadusta sotasaaliista (ghanima) maksetaan viidenneksen khums-vero kalifille tai sulttaanille, jotka edustavat islamilaista valtiota ja loput jaetaan taistelijoille siten että jalkamies saa yhden osuuden ja hevosmies kolminkertaisen. Se mitä muslimit ottavat sodassa vääräuskoisia vastaan, raha, rikkaudet, aseet, tarvikkeet, omaisuus on heille sallittu. Erona ghanimaan on sotasaalis, joka saadaan ilman taistelua (fay’), esim. vääräuskoisten paetessa tai antautuessa ilman taistelua, ja kuuluu profeetalle.

Katso myös

• Sotavanki
• Suomen talvisodassa saama sotasaalis