Lunkulansaari
Lunkulansaari (ven. Лункулансаари) on saari ja kylä Laatokan koillisrannikolla Salmin kunnallishallintoalueella Pitkärannan piirissä Karjalan tasavallassa Venäjällä. Saari kuuluu Suomen Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin. Lunkulansaari sijaitsee aivan mantereen tuntumassa, josta sen erottaa kapeimmalta kohtaa jokimainen Lunkulanlahti. Saaren länsipuolella sijaitsee Mantsinsaari. Lunkulansaari on 16 kilometriä pitkä ja noin kolme kilometriä leveä. Pinnanmuodostukseltaan saari on matalahko. Mantereelta saarelle johtaa pengertie.
| Muut nimet |
Лункулансаари |
|---|---|
| Sijainti | |
| Vesialue |
| Asutuskeskukset |
Lunkulansaari (kylä) |
|---|---|
| Kieli |
Historia
muokkaaEnnen toista maailmansotaa saari kuului Suomelle osana Salmin kuntaa. Suomelle kuuluessaan saarella oli viisi kylää ja 1 250 asukasta.[1] Suurin kylistä oli saaren pohjoispäässä sijainnut Tiijala, jossa oli noin 440 asukasta vuonna 1939. Tiijalan pohjoispuolella sijaitsi Lunkula (280 asukasta) ja eteläpuolella Perämaa (100 asukasta), Hiiva (260 asukasta) sekä pienet Hovin kylä ja Hiivan kylään kuuluvaksi luettu Varpasen kylä.[2] Nykyisin saarella on vain yksi, Lunkulansaari -niminen kylä. Saaren väestö harjoitti elinkeinoinaan pääasiassa maataloutta ja kalastusta.
Lunkulansaaren länsiosassa sijainneen Lunkulan kylän ortodoksit kuuluivat Mantsinsaaren seurakuntaan ja muu osa saaren väestöstä Salmin ortodoksiseen seurakuntaan. Saaren kaikki luterilaiset kuuluivat Salmin luterilaiseen seurakuntaan. Saarella oli kolme tsasounaa: Hiivan, Lunkulan ja Perämaan kylissä. Kouluja oli niin ikään myös kolme: Lunkulassa, Perämaassa ja Tiijalan Kotkaniemessä. Lisäksi Lunkulassa oli tulliasema ja Tiijalassa laivalaituri, jossa Sortavalan ja Salmin välillä liikennöivät laivat pysähtyivät.[2]
Talvi- ja jatkosota
muokkaaLunkulansaarta oli linnoitettu kesällä 1939, rakentamalla sinne neljä puolustuslinjaa.[3] Talvisodan aattona 29. marraskuuta 1939 aloitettiin Lunkulansaaren evakuointi. Suurin osa evakuoitiin autoilla Salmin kirkonkylän kautta länteen ja loput väestöstä veneillä Uuksalonpäähän.[4] Lunkulansaaren mantereeseen yhdistävänä pengertien silta räjäytettiin 1. joulukuuta ja Suomen puolustusvoimat vetäytyivät Lunkulansaaresta Mantsinsaareen 5. joulukuuta.[1] Lunkulansaaren pohjoispää vallattiin kuitenkin takaisin joulukuun 8. päivänä. Lunkulansaaren pohjoispää pysyi Suomen hallussa sodan loppuun asti, jolloin sieltä oli Moskovan rauhansopimuksen perusteella vetäydyttävä.[5]
Jatkosodassa Suomi valtasi saaren takaisin vuonna 1941, mutta joutui vetäytymään sieltä vuonna 1944. Lopullisesti saari menetettiin Pariisin rauhassa vuonna 1947.
Muistelumatkalla Lunkulassa käynyt entinen "Tuntemattoman sotilaan rykmentti", Jalkaväkirykmentti 8 (JR 8), kertoi matkasta tehdyssä TV-ohjelmassa, että tarinan kuuluisa syöksyvenekohtaus, jossa Rokka riitautui ensi kerran Lammion kanssa, sijoittuu juuri Lunkulaan; veteraanit sanovat, että kyseinen taistelu oli eräs jatkosodan verisimpiä ja ohjelman toimittaja käyttikin nimitystä "Lunkulan hirveä tappopaikka".
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Terho, Kari: Talvisodan alkupäivät Salmissa (pdf) (Mantsinsaari ja Lunkulansaari) Salmi-Säätiö. Viitattu 12.2.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Salmi-Säätiön kotisivut – Salmin pitäjän kotisivut (Kylät) Salmi-Säätiö. Viitattu 13.2.2008.
- ↑ Terho, Kari: Talvisodan alkupäivät Salmissa (pdf) (Linnoitustyöt) Salmi-Säätiö. Viitattu 12.2.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ Terho, Kari: Talvisodan alkupäivät Salmissa (pdf) (Marraskuun 29. päivä) Salmi-Säätiö. Viitattu 12.2.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ Taistelut Laatokalla talvisodassa 17.4.2006. Laatokan Puolustuksen Perinneyhdistys. Viitattu 13.2.2008.