Kymi
Kymi (ruots. Kymmene) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Kymenlaakson maakunnassa Suomenlahden rannikolla. Kymiin eri aikoina kuuluneet alueet kuuluvat nykyisin pääosin Kotkan kaupunkiin, joka on alun perin erotettu Kymistä. Kunnan keskusta ja kirkonkylä oli Helilä, josta kehittyi myöhemmin myös Karhulan kauppalan keskusta.
| Kymi Kymmene |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kotka |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Lääni | Kymen lääni |
| Maakunta | Kymenlaakso |
| Kuntanumero | 311 |
| Hallinnollinen keskus | Helilä |
| Perustettu | 1642 |
| – emäpitäjä | Pyhtää |
| Liitetty | 1977 |
| – liitoskunnat |
Kotka Karhula Kymi |
| – syntynyt kunta | Kotka |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1976) |
| – maa | 159,6 km² |
| Väkiluku |
5 060 [2] (31.12.1976) |
| – väestötiheys | 31,02 as./km² |
Kymin naapurikunnat olivat Anjalankoski (vuoteen 1975 Anjala ja Sippola), Karhula, Kotka, Pyhtää, Ruotsinpyhtää ja Vehkalahti.
Kymistä on erotettu itsenäisiksi Suursaaren kunta (1838, kuului Kymiin vuodesta 1817), Kotkan kaupunki (1879), Haapasaaren kunta (1913) ja Karhulan kauppala (1951). Kymi pakkoliitettiin Kotkaan vuonna 1977 yhdessä Karhulan kauppalan kanssa.
Historia
muokkaaPyhtään seurakuntaan kuulunut Kyminkartanon kappeli rakennettiin noin vuonna 1440. Kymi itsenäistyi omaksi seurakunnakseen vuonna 1642. Pitäjään liitettiin kaikki Kyminkartanon lampuotiläänin kylät, joista suurin osa sijaitsi Pyhtään puolella, sekä Kolkansaarella olevat kylät Vehkalahden puolella. Vehkalahden puolelta pitäjään liitettiin myös Kymijoen suuhaarojen itäpuolella ja saaristossa sijaitsevia kyliä.
Kymin ensimmäinen kirkko rakennettiin Kyminkartanon kappelin paikalle. Tämä puukirkko oli 1720-luvulle tultaessa huonokuntoinen ja uusi puukirkko päätettiin rakentaa Helilään Kyminkartanon alueen sijasta. Helilään rakennettu puukirkko tuhoutui tulipalossa helmikuussa 1837. Lähes valmistunut uusi puukirkko tuhoutui tuhopoltossa 21. marraskuuta 1843. Keväällä 1847 senaatti hyväksyi intendentinkonttorin piirustukset, joiden mukaan uusi kirkko oli rakennettava kivestä. Kymin harmaakivikirkko rakennettiin vuosina 1848–1850 intendentinkonttorin piirustusten mukaan. Sisäviistoinen ristikirkko oli tullut suosituksi Carl Ludvig Engelin intendenttikaudella.
Kymin Kuutsaloon rakennettiin Suomen ensimmäinen radiomasto. Venäläinen fyysikko Aleksandr Popov suoritti siellä kokeita, jonka jälkeen korkeampi masto rakennettiin Kotkansaarelle.[3]
Kymissä olivat Hallan ja Sunilan tehtaat sekä Kymin yhteiskoulu. Sellutehtaiden kuljetuksia suoritettiin yksityistä, aluksi kapearaiteista Karhulan–Sunilan rataa pitkin.
Kymin kunnan väkiluku 1939 oli 21 241 ja 1944 20 924. 1950-luvun alussa Kymi oli suurkunta, jonka hallintoa ja rakennustoimintaa ei pystytty enää hoitamaan maalaiskuntien lainsäädännön mukaan. Vuonna 1951 Kymin teollisuusyhdyskunnista muodostettiin Karhulan kauppala, maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kauppalaan liitettiin Kymin keskeiset alueet; kirkonkylä Helilä sekä Karhulanniemen, Sunilan ja Korkeakosken teollisuusalueet.
Kylät
muokkaaPitäjän alkuvaiheessa kuului suoraan Kyminkartanon maihin laaja alue (Hovinsaari, Kotkansaari ja myös Kolkansaaren länsiosia). Sen lisäksi kartanon lampuotiläänin kyliä olivat:
- Jäppilä
- Kalliokoski, liitetty Vehkalahden puolelta Kymiin
- Kaukola
- Kierikkala, liitetty Vehkalahden puolelta Kymiin
- Kurittula
- Lankila
- Metsäkylä, nykyisin osa Koivulaa, liitetty Vehkalahden puolelta Kymiin
- Mussalo
- Parikka, nykyisin osa Koivulaa, liitetty Vehkalahden puolelta Kymiin
- Pernoo
- Pihkoo
- Ruonala
- Sutela
Vehkalahden puolelta Kymiin on liitetty lisäksi:
- Eskola
- Haapasaari
- Helilä
- Huruksela
- Kaarniemi, liitetty Vehkalahdesta Kymiin vuonna 1911
- Korkeakoski, syntynyt alun perin Laajakosken ja Osolan maarekisterikylistä
- Kuutsalo
- Laajakoski
- Marinkylä
- Saksala
- Sunila
- Tavastila
- Ylänummi
Pyhtäästä Kymiin liitetty Ahvion kylä (nykyisin Kouvolaa) kuului Kymiin vuoteen 1743 saakka, jolloin Kymijoen tullessa Ruotsin ja Venäjän rajaksi se liitettiin Elimäkeen. Suursaari ja siihen kuulunut Tytärsaari kuuluivat Kymin seurakuntaan 1817–1838.
Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Kymissä oli viisi taajamaa: osa Karhulan keskustaajamasta (1 136 asukasta), Peippola (404 asukasta), osa Saksalasta (448 asukasta), osa Sutelasta (59 asukasta) ja Tavastila (1 031 asukasta). Näistä Saksala sijaitsi osin Karhulan puolella, Sutela Kotkan puolella sekä Karhulan keskustaajama sekä Karhulan että Kotkan puolella.[4]
Väestö
muokkaaSeuraavassa kuvaajassa on esitetty Kymin väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku.
Vuoden 1880 osalta Kotkan väkiluku on mukana Kymin väkiluvussa. Karhula erotettiin Kymistä 1951, mutta jo vuoden 1950 väkiluku on tilastoitu erikseen. Vuonna 1954 Kymistä liitettiin Kotkaan alue, jossa oli 2 249 asukasta.[5]
Murre
muokkaaKymin alueella puhutun kielen perustana on kaakkoishämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Kymin murre kuuluu kaakkoishämäläisen murteen Iitin ryhmään.[6]
Lähteet
muokkaa- Useita kirjoittajia: Kymin historia 1. Kouvolan kirja- ja kivipaino, 1960.
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1976 (PDF) (sivu 22) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 25.4.2016.
- ↑ Väestörakenne- ja väestönmuutokset kunnittain 1976 (PDF) (sivu 21) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ http://www.finnicakymenlaakso.fi/tietoliikenne/radio/artikkeli.php?page=2
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1973. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 16.9.2018).
- ↑ a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 252. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
Aiheesta muualla
muokkaa- Kymi-seura (Arkistoitu – Internet Archive)